Kaikki alkoi jokin aika sitten, kun huolet alkoivat kasaantua ja koulukin kaatua niskaan. Ensi alkuun muutamat huonosti menneet pistokokeet sulatettiin niin että naurettiin porukalla, mutta pidemmän päälle asia alkoi vaivata. Vaikka yrittää, ei pärjää. Se ottaa koville.
Toinen asia on se, että ei pysty puhumaan kuinka paha on olla. En vaan osaa asettaa sanoja, sanoa niitä. Niin on aina ollut; olen aina kirjoittanut. Nyt, tänä iltana, kaikki vain jotenkin murtui, eikä ole intoa mihinkään.
Haluaisin olla se elämänintoinen kannustajakaveri oikeasti, mitä esitän, ja valitettavasti hyvin. Niin hyvin, ettei kukaan huomaa kuinka vaikeaa mulla oikeasti on. Kotiin tullessani paha olo vain ilmaantuu, en tiedä mistä, mutta kaikki tulee yhtenä ryöppynä kirosanoina ja huutoina. Johtuuko se siitä, ettei aina jaksa esittää vai mistä? En tiedä.... Mutta asia vaivaa ja haluaisin olla jotakin muuta kuin mitä esitän. En voi kuitenkaan luopua "kuorestani." Silloin olisin vihainen, surullinen, elämän päähän potkima olento, jolla ei ole mitään halua jatkaa elämää. Hillitty ulkokuori riepoo oikeaa minääni, joka ilmaantuu paikalle ollessani heikoimmillani. Alan rypeä itsesäälissä ja tuskissani kirjoittelen tänne... Antakaa anteeksi, yrittäkää kestää.
Toinen asia on se, että ei pysty puhumaan kuinka paha on olla. En vaan osaa asettaa sanoja, sanoa niitä. Niin on aina ollut; olen aina kirjoittanut. Nyt, tänä iltana, kaikki vain jotenkin murtui, eikä ole intoa mihinkään.
Haluaisin olla se elämänintoinen kannustajakaveri oikeasti, mitä esitän, ja valitettavasti hyvin. Niin hyvin, ettei kukaan huomaa kuinka vaikeaa mulla oikeasti on. Kotiin tullessani paha olo vain ilmaantuu, en tiedä mistä, mutta kaikki tulee yhtenä ryöppynä kirosanoina ja huutoina. Johtuuko se siitä, ettei aina jaksa esittää vai mistä? En tiedä.... Mutta asia vaivaa ja haluaisin olla jotakin muuta kuin mitä esitän. En voi kuitenkaan luopua "kuorestani." Silloin olisin vihainen, surullinen, elämän päähän potkima olento, jolla ei ole mitään halua jatkaa elämää. Hillitty ulkokuori riepoo oikeaa minääni, joka ilmaantuu paikalle ollessani heikoimmillani. Alan rypeä itsesäälissä ja tuskissani kirjoittelen tänne... Antakaa anteeksi, yrittäkää kestää.
Vastaukset 4
Vanhimmat
tää tuskin sinuu helpottaa mut aika samoi oireit.
koulu masentaa, en tiiä miten jaksaa sen. Kotiin ku tuun alkaa masentaa mun elämä. Kukaa ei tiedä oikeastaa kuinka paska mun on olla. Sit menin viel viime perjantai ihastumaa yhtee naisee ja tuskin uskallan tehdä asialle mitää. Kaikessa paskassani olen viel rakastunut alkoholiin :D. En jaksa enää välittää siintä, että aina ku masentaa juon kaljaa/viinaa. Tällä hetkelläkii olen pienes kännis :P. T: kuolemaa odotellessa
Minulla on aika päinvastainen juttu, koulussa olen yksinäinen ja synkkä, ahdistunut ja vihaa ihmisiä. Sitten kun pääsen kotiin, olen reipas ja iloinen, noh, nykyään on tultu oltua vähän aggressiivinen.
Tänään tapahtui outoja: aloin salaa itkemään äikäntunnilla, kun en pystynyt keksittymään mihinkään, kun kaikkien leipälävät heilu. Vihasin heitä todella paljon. Itkin koko tunnin ja välitunnilla meidän koulun kuraattori tuli juttelemaan minulle. Edellisellä tunnilla muuten äikänope kirjotti mulle lapun ja kysy, että onko jokin hätänä ja haluatko kertoa, hän oli nähnyt, että itken.
Vähän sekvaaa... No kuitenkin astuin ahdistuneena ja surullisena toiselle äikäntunnille. Vähän aikaa yritin keskittyä opiskeluun, mutta sitten purskahdin itkuun, kun kaikki .......................si9tten lähinnpois ja huusin perkele.
anteeksi. en poysty kirjoittamaan. tuo oli niin erikoista minulta, kun en juuri koskaan sano mitään ja yhtäkkiä kiroan huutaen perkele.
joojoo.
anteeksi. minulla on vähän ongelmia, mutten jaksa puhua niistä. minulla olisi sinullekin vinkkejä, mutta nateeksi. en nyt pysty kirjoittamaan.
eri helvqata
jos alkaa tuntua tosi pahalta, niin terapia ei välttämättä olis paha vaihtoehto...
Itse olin samassa tilanteessa ja menin aika pitkälle, ranne vielä muistuttelee tuosta kerrasta.
Ei kannata odotella apua, jos sitä ei hae, jotkut asiat vaan ei korjaannu itsestään - ei niitä kannata päästää siihen pisteeseenkään, että hoitoon pakotetaan sitten jos sattuu selviytymään.
Tämä on tietysti vaan mielipide, mutta kokemuksesta.
Mjoskus ajattelin, että kun itse ollaan ongelmat aiheutettu, niin itse niistä myös selvitään. Nyt tajuan, sittä atrvitaan väkisinkin muiden tukea ja apua. Yleensähän ongelmat aiheutuvat siitä kun ollaan epätietoisia, mitä myuut ajattelevat yms., eli tavallaan kyllä toisetkin ovat aiheuttaneet omia ongelmia. jotain sekAVAA...