Se seisoi taas siinä.
Alkon edustalla passissa.
Hartiat kumarassa,
kirppiskuteet niskassa,
muovikassi kourassa
anteeksi pyydellen:
"Olisko sulla pari euroo,jooko."
Kuinka moni meistä meni ohi.
Mitä tunsit.
Inhoa,sääliä vai yrititkö edes ymmärtää.
Onko oma vahvuutesi varmasti ikuista?
Hyvinvointivaltio jyrää!
Me.
Alkon edustalla passissa.
Hartiat kumarassa,
kirppiskuteet niskassa,
muovikassi kourassa
anteeksi pyydellen:
"Olisko sulla pari euroo,jooko."
Kuinka moni meistä meni ohi.
Mitä tunsit.
Inhoa,sääliä vai yrititkö edes ymmärtää.
Onko oma vahvuutesi varmasti ikuista?
Hyvinvointivaltio jyrää!
Me.
Vastaukset 10
Vanhimmat
usein koemme vahvuudeksi, on monasti vain mielen heikkoutta. Silmien ummistaminen, asioiden ohi katsominen, antaa väärän tunteen turvallisuudesta.
Kun ei ota kantaa, ei tarvitse vastata hankaliin kysymyksiin. Kun ei katso, ei tarvitse olla tietoinen toisen tuskasta. Sieltä mennään missa aita on matalin. En sano, ett ite olisin sen kummosempi. Mutt sen oon vuosien varrel oppinu ett ilman lähimmäistä olisin kovin toisenlaisen ja köyhemmän elämän elänyt.
että kaikki olemme tärkeitä.
Moi!sulle!
...
aina mukava tavata,tavalla tai toisella....=)
olet kirjoittanut jo samanlaisen eikö sanoja ole varastossa enempää sähän sanot rakastavasi sanoja ????
Ihanaa,että joku lukee mun räpellyksiä noin tarkasti.....=)
Juu,rakastan rakastan!
ps.
Mä en ole sanonut rakastavani omia sanojani...
vahvuuteni ei ainakaan ole ikuista sen minkä pystyn antamaan yleensä annan...
hyvä kun muistutit kirppiksistä en olekaan käynyt pitkään aikaan..
kirppisjutskut onkin kivoja....=)
Kun luki tuota sun runoa tuli J. Karjalaisen biisi " Sankarit" mieleen..... hyvinvointiapa hyvinkin hyvinvointivaltiossa, vai onko ?
tuntuu jopa irvokkaalta koko sana...