Kuuntelisit edes hetken,
minulla olisi puhuttavaa,
mutta olet alati äänessä,
sinulla on omat touhusi.
Heti kun talvi hellittää otettaan,
huumaannut mahtavaan pauhuun,
täynnä uhoa paiskot vesiäsi,
keräät kaiken irtovan mukaasi.
Kevään edetessä hengästyt,
hiljennät hivenen tahtia,
et pauhaa enään raivoten,
mutta puhettasi et lopeta.
Koko kesän jatkat tasaista jupinaasi,
kolkottelet kivisiä rumpujasi,
nakerrat rannan penkereitä,
koverrat uutta uomaasi.
Et anna edes syksylle
tahi talvelle periksi,
vaan vähän vaienneena
odottaa uhmasi uutta kevättä.
minulla olisi puhuttavaa,
mutta olet alati äänessä,
sinulla on omat touhusi.
Heti kun talvi hellittää otettaan,
huumaannut mahtavaan pauhuun,
täynnä uhoa paiskot vesiäsi,
keräät kaiken irtovan mukaasi.
Kevään edetessä hengästyt,
hiljennät hivenen tahtia,
et pauhaa enään raivoten,
mutta puhettasi et lopeta.
Koko kesän jatkat tasaista jupinaasi,
kolkottelet kivisiä rumpujasi,
nakerrat rannan penkereitä,
koverrat uutta uomaasi.
Et anna edes syksylle
tahi talvelle periksi,
vaan vähän vaienneena
odottaa uhmasi uutta kevättä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
kirjoitat luonnosta ja sen voimista, sekä eri vuoden ajoista...hyvä
runo.Mä itse asun kosken läheisyydessä.Luonto pysäyttää aina.
Tykkäsin!
molemmil uskoillisille ystäville. Niin se on ett me ollaa luonnos ain taval tai toisel.