Miten menetellään perunkirjoituksen jälkeen ilmestyneen perillisen kanssa. Osallistuuko hän pesänjakoon noin vaan, vaan tehdäänkö uusi perukirja. Perukirja on jo verottajalla.
Lisäperillinen ja
perukirja?
192138
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Täytyy tehdä täydennysperunkirjoitus ja toimittaa se verottajalle, oikaisevat sitten perintöverotusta. Miten on muuten mahdollista, että perillinen ilmestyy perunkirjoituksen JÄLKEEN? Ennen perunkirjoitustahan on hankittu vainajasta virkatodistukset kaikilta paikkakunnilta, joissa ollut kirjoilla (vähintään 15-vuotiaasta asti). Eikö perillistä muka käynyt ilmi niistä? Oliko sukuselvityksen hankkimisessa oiottu? Vai onko tullut ilmi testamentti, josta ei perunkirjoitusta pidettäessä ollut tietoa?
Pesänselvittäjä sanoo, ettei tarvitse suorittaa täydenysperunkirjoitusta muutoin, kun uusien varojen tai velkojen ilmaanuttua.
Ei sukuselvityksessä ollut perillistä, mutta tässä tapauksesa vahvistettiin isyys oletusisän kuoleman jälkeen ja kas kun peässä on hyvä varallisuus. Vainajalla ei ollut eikä ole tuota perillistä, joka ehkä pääsee perilliseksi. Kovasti tämä perillinen ajaa syyteitä ja nostelee kanteita testamentin saajia vastaan eli varsinaisia perillisiä vastaan. Tässä aika kuluu ja pesän varat sekä testamentin saajien varat katoavat.
Meillä on mahdollista käyttää oikeudenkäyntiä rikoksentekovälineenä kun tuomioistuimet sen hyväksyvät. Laki kyllä kieltää käyttämästä oikeudenkäyntiä väärin.
Maistraatti on vahvistanut perukirjan ja siellä ei ole perillistä, jonka oikeusasteet ovat harkintaa käyttäen vainajlle vahvistaneet. Sukuselvityksessä ei ole oikomisia, mutta ihmetyttää, että yli 50-vuotiaasta vahvistetaan ja oman avioisän olemassa olosta huolimatta rahastaja lapsettomalle leskimiehlle kaksi vuotta kuoleman jälkeen. Ja ettei täydenysperunkirjoitusta tarvitse pitää.
Onko siis tämä lisäperillinen tämän vainajan biologinen lapsi, siis dna-testillä vahvistettu? Vai onko vainaja hänet aikanaan tunnustanut omakseen? Aika omituiselta kuulostaa tämä asia.
Mistä sen dna-tutkimuksen tekee, kun vainaja on vainaja ja mullattu.
Veritutkimuslaki tuntee vain verinäytteen tutkimisen isyyden vahvistamiseksi äidistä, isästä ja lapsesta. Tutkimus tehty vain "uusioaikamiespojasta".
Käräjäoikeus oli vaatinut syöpäyhdistykseltä sakon uhalla solunäytteen, josta oli tehty tutkimus. Ei kysytty keneltään vainajan omaisilta ja siten saatiin mukamas tulos 95,3 % Ei tietoa kuka oli näyteen ottanut, ei mitään muutakaan tietoa ja näyte oli kuljetettu käräjäoikeuden kautta tutkittavaksi.
Vainaja ei ole tunnustanut, eikä toisen isän lasta ole mahdollista tunnustaakkaan. Isältä ei ole edes kysytty mitään, kun isyys kumottiin. Isä meni hautaan tietämättä mitä aikamiespoika puuhaili hänen selän takanaan ja äiti oli ollut haudassa jo kymmeniä vuosia.
Tällaiseen tilanteeseen voi joutua kuka isä tahansa ja niin tulee lisäperillinen pesään riitelemään. Ainakin lapsettomat miehet voivat varautua tai paremminkin hänen omaisensa tai testamenttiperilliset.
Kuolleiden nimiin todisteltiin ja puhuttiin, mutta asianosaiset vainajat olivat hiljaa oikeudesa.
Oliko syöpäyhdistyksen näyte otettu isästäsi joskus aiemmin? Tehtiinkö kaksi tutkimusta ja tuliko molemmista sama tulos? Pyytäkää tutkimaan avioisän dna ja lisäperillisen, jos epäilette, että biologinen isä onkin avioisä. Tarvitsette asian hoitamiseksi juristin apua, sillä asia on tosi mutkikas.
Avioisä oli takuuvarmasti biologinen isä, mutta isystutkimus on todennäköisesti tehty jostain toisesta miehestä, koska oli menty yksityislääkärille ja toisella kertaa toiselle yksityislääkäsrille. Isyys kumottiin kylmästi vain paperilla! Avioisän puolesta oli lausunut tämä oikeutta käyvä kantaja. Siis toisen käden tietoa ja avioisä on nyt myös kuollut.
Sitten nimetiin vainaja biologiseksi isäksi ja vahvistamisoikeudenkäynti alkoi. Kudosnäyte oli otettu syöpäsairauden aikana ja säilötty syöpäyhdistyksen laboratorioon. Siitäkän ei ole tietoa kenen näyte on ollut ja se ei isyyslain 11 §:n mukaan vastaa edellytettävää veritukimusta. Yksi tutkimus oli tehty ja ilman näytteen otoon liittyviä tietoja.
Tähän juttuun ei löydy juristia, sillä tarvittaisiin todella asiansa osaava henkilö. Tässä joutuu vastaan toista kolleegaa ja se tilanne on hankala.
vastaatte näin asiallisesti sekopään viesteihin?
Pitää teitä pilkkanaan.
Ethän vain itse seonnut!?
Kyllä vain on sekin mahdollista, jos/kun kirkkoherranvirastosta saatuun virkatodistukseen ei ole laitettu avioliiton aikana syntynyttä lasta. Meille kävi näin ja sitten tämä lapsi osoittautuikin jonkun toisen miehen lapseksi; tehtiin isyystutkimus. Tämä oli sota-aikainen asia ja silloisen avioeron aikana oli asia jäänyt hoitamatta loppuun saakka. Kenelläkään perillisistä ei ollut mitään tietoa tästä asiasta, kunnes maistraatista tuli tieto. Nyt kuitenkin asia alkaa olla kunnossa, tämä henkilö ei ole isämme perillinen. Mutta murhetta tämä on aiheuttanut molemmille osapuolille puhumattakaan siitä työstä mikä piti tehdä, että saatiin isyys kumotuksi.
>>Kyllä vain on sekin mahdollista, jos/kun kirkkoherranvirastosta saatuun virkatodistukseen ei ole laitettu avioliiton aikana syntynyttä lasta>Kenelläkään perillisistä ei ollut mitään tietoa tästä asiasta, kunnes maistraatista tuli tieto.
Kyllä vain maistraatista perukirja pongahti takaisin, koska oli löytynyt lisäperillinen, jota vainajasta katkeamaton virkatodistusketjukaan ei osoittanut. Sota-aikana syntyneet lapset on kirjattu aviomiehen tietoihin. Tässä tapauksessa tämän "aviorikoksen seurauksena" syntyneen lapsen tietoja ei näkynyt äidin kirkonkirjoissa silloisessa seurakunnassa missä hän oli kirjoilla. Hän olikin synnyttänyt lapsen muualla; aviomieskin oli kirjoilla eri paikassa kuin vaimo. Elikkä kyseessä oli sota-aikana solmittu avioliitto, joka ei käytännössä ollut avioliitto ns. paperilla vain. Tämä lapsikaan ei ollut saanut tilaisuutta kysellä äidiltään isästään, kun heillä ei kuulemma puhuttu asioista ja äiti oli kuollut hänen ollessa nuori aikuinen.
>>maistraatista perukirja pongahti takaisin, koska oli löytynyt lisäperillinen>oli löytynyt lisäperillinen, jota vainajasta katkeamaton virkatodistusketjukaan ei osoittanut.
Ei pidä väittää tosiasioita vastaan. Perunkirjoitus pidettiin alle vuosi sitten ja vainajan ensimm. avioliiton aikaisesta lapsesta siinä tilaisuudessa ei ollut vainajan virkatodistusketjussa eikä pesänosakkaillakaan mitään tietoa. Vasta perunkirjan palauduttua maistraatista ja siinä olleesta lisäperillisen nimestä ja osoitteesta saadun tiedon mukaan pystyttiin tutkimaan asiaa edelleen. Asianajaja, joka hoiti perunkirjoituksen ei tuntenut henkilökohtaisesti ketään pesänosakkaista, joten hän ei tätä aiheuttanut. Olen itse henkilökohtaisesti nähnyt kaikki asiaan liittyvät paperit, joten täytyy sanoa, että virkatodistuksissa on virheitä. Tässä tapauksessakin tämä lapsi oli virkatodistusten mukaan asunut pohjoisessa äitinsä ja ex-aviomiehen kanssa, vaikka äiti oli kirjoilla etelässä ja äidin ex-mies oli uudessa aviossa eri paikkakunnalla. Tosi asiassa he eivät ikinä asuneet yhdessä perheenä missään. Perunkirjoituksen tehnyt lakimies kertoikin että vastaavantapainen tapaus on hänelle sattunut ennenkin. Silloin vain lisäperillinen oli oikea perillinen, mutta hänestä vanhemmat eivät olleet koskaan puhuneet mitään muille lapsilleen, joten sekin tuli yllätyksenä.
Perunkirjoitus siis onkin tapahtunut lähiaikoina. Tällöin perukirja on rekisteröity, ei alioikeuteen, vaan verotoimistoon. Maistraatissa perukirja on käynyt tarkistettavana vain, jos sen osakasluettelo on pyydetty maistraatin vahvistettavaksi. Tällöin maistraatti on tarkistanut nimenomaan virkatodistukset, ja jos niissä on huomattu puutteellisuus, perukirja on voitu "pongahduttaa takaisin". Virkatodistusketjussa siis on ollut puute, joka myös huolellisen lakimiehen olisi tullut huomata.
Ei lakimies voinut tietää, että virkatodistusketjusta puuttuu eka avioliiton aikana syntynyt lapsi, kun sitä ei siellä ollut eikä kukaan muukaan hänestä mitään tiennyt. Kun pesässä on vajaavaltainen, niin silloin perukirja laitetaan myös maistraattiin ja sieltä tieto tietenkin tuli. Tässä tapauksessa asianomaiset ovat tehneet väärin elikkä lapsen äiti etupäässä, kun ei ole kertonut edes lapselleen, kuka hänen isänsä on ja tietenkin eka aviomiehen olisi pitänyt hakea isyyden kumoaminen, mutta sodan jälkeinen aika on ollut sen verran raskasta, että se jäänyt tekemättä.
Miten ja kenestä se isyystutkimus tehtiin. Tarvittais apuja vilpillisesti sukuoikeuksiin puuttuneen toimiin.
Tapauksessamme isyystutkimus oli mahdollista tehdä vainajasta (ruumiinavauksessa)otetusta solunäytteestä ja lisäperillinen antoi verinäytteen, joka ei ollut oikeasti sitten perillinen. Sen voi tehdä niinkin, että vainajan kaksi biologista lasta antavat näytteen ja sitten näytteen antaa myös tämä "lisäperillinen". Kansanterveyslaitos tekee yksityishenkilön tilaamia isyystutkimuksia. Me sovimme testeistä osapuolten kesken vapaaehtoisuuden periaatteella eikä tarvinnu siinä vaiheessa mennä käräjäoikeuteen. Tuloksen tultua lisäperillinen kun oli/on (ihan tuntematon persoona meille) fiksu ihminen, niin hän antoi kirjallisen luvan isyyden kumoamiseen osaltaan.
Tämä vainaja oli lapseton, joten ei ole tietoa onko hänellä siittämuskykyäkään ollut.
Aikuinslapsi ei suostu tutkimuksin, joten pattitilantesa ollaan.
Vanajan veli antaisi näyten, kun vain saataisin perilliseksi pyrkivästä näyte.
Teillä on ollut hyvä tuuri!
Kertokaa aikuislapselle, että menette käräjäoikeuteen hakemaan määräystä isyystutkimukseen, koska teillä on vahvaa näyttöä siitä, että hän ei ole pesänosakkaaksi kuuluva. Hän tuskin haluaa lähteä käräjille vastaamaan miksi ei suostu dna-testeihin, jos ei hänellä ei ole paperilla todistetta siitä, että vainaja olisi tunnustanut hänet lapsekseen.