Alku sujui imetyksen kanssa oikein hyvin. Maitoa tuli todella paljon yli tarpeiden ja pumppasinkin sitä pakkaseen suuret määrät. Rinnat olivat usein niin täynnä maidosta, että sitä tuli oikein suikuamalla. Tämä taas tarkoitti sitä, että tyttäremme oli todella hankala syödä rintaa ja huutohan siinä jokaikinen kerta tuli.
Jossain vaiheessa tyttäremme kieltäytyi imemästä rintaa jo siinä vaiheessa, kun häntä aseteltiin imetysasentoon. Meni usein yli puolikin tuntia ennen kuin sain tyttäremme syömään edes vähän. Muutaman minuutin imemisen jälkeen alkoi taas huuto, koska neidillä oli ilmaa mahassa suihkurintojen takia. Röyhtäytyksen jälkeen neiti ei enää jatkanut sovinnolla syömistä rinnasta, vaan sama huutorumba alkoi kuin syötön alussa. Näin ollen ruokailu piti päättää taas siltä erältä.
Koska neiti ei saanut kunnolla syödäkseen, oli tyttärellämme jatkuvasti nälkä ja sitä myöten hän oli myös kiukkuinen. Koskaan neiti ei nukkunut muuta kuin 5-15 min päiväunia 3-5 tunnin välein. Eli neiti oli kiukkuinen myös väsymyksestään. Yötkin olivat jatkuvasti heräämisiä muutaman tunnin välein ja yhteensä yöunet olivat n.6h kahden tunnin pätkissä. Rupesin itse olemaan totaalisen väsynyt tilanteeseen. Sain juuri ja juuri nukutuksi yössä sen kuusi tuntia pätkissä, monesti paljon vähemmän. Päiväunia en voinut nukkua lainkaan.
Parin kuukauden jälkeen olin valmis antamaan vaikka korviketta iltaisin, jotta neiti saisi syötyä edes kerran päivässä vatsansa täyteen. Mieheni hoiti usein tuon iltasyötön, joten sain edes hiukan levähtää. Ensimmäisellä syöttökerralla korviketta menikin huimat 180ml, vaikka oli juuri ennen pullosta syöttämistä syöttänyt neitiä rinnasta. Tyttö taisi pulauttaa vain kerran ihan normaalisti tuon "ahmimissyötön" jälkeen. Korvikkeen avulla neiti rupesikin nukkumaan pitemmät yöunet. Hän saattoi välillä nukkua jopa 8 tuntia yhteen putkeen. Korvikkeen annon myötä virkistyin myös itse.
Päiväsyötöt olivat kuitenkin edelleen samaa huutoa ja kiukuttelua. Pikku neitimme rupesi lakkoilemaan rinnalla ja päiväsaikaan nälkä jatkui edelleen. Päättelimme, että se johtuu pullosta syöttämisestä ja lopetimmekin korvikkeen annon pullosta vähäksi aikaa. Lakkoilun myötä rintamaidon eritys oli kuitenkin hiipunut, eikä neiti saanut enää kunnolla maitoa rinnoista. Näin ollen tyttäremme hermostui rinnalla nyt siihen, ettei maitoa tullutkaan kunnolla heti ja pitkän aikaa. Kasvaneella tyttärellämme oli tietenkin kasvaneet ruokahalut ja nälkä oli kova. Neiti huusi ja kitisi nälkäänsä jatkuvasti. Todella harvoin neiti oli tyytyväinen tai nukkui kunnon päiväunia. Rintaa piti olla antamassa kokoajan, mutta aina tuli kiukku imetysasentoon laitettaessa. Lähes aina meni n. puoli tuntia ennen kuin vauvan sai jotenkin huijatuksi rinnalle. Ja sitten muutaman minuutin imuttelun jälkeen alkoi taas huuto.
Aloin olemaan itse todella väsynyt tilanteeseen. Halusin kuitenkin olla "hyvä äiti" ja imettää tytärtämme. Lopulta huomasin kuinka laiha pienokaisemme oli. Mieheni puhui tästä meidän syöttämisongelmastamme äidilleen, joka on terveydenhuolto alalla töissä. Tämä sanoi, että antakaa ihmeessä tyttärellemme korvikemaitoa, jos imetys ei kertakaikkiaan onnistu. Parempi sekin on kuin jatkuva nälkä. Ja niin me siirryimme antamaan pelkkää korviketta päivisin, öisin sitten rintaa (unisena neiti ei jaksanut/ymmärtänyt kiukutella rinnalla).
Itsestäni tuntui aluksi pahalta, kun jouduin lopettamaan imetyksen. Kai minulla oli jokin pakkomielle imettää, kun se tekee monen mielestä äidistä juuri sen hyvän äidin. Terveydenhoitajanikin sanoi minulle, kun aloitimme iltakorvikkeen, että "älä sitten missään nimessä anna korviketta päivisin". No, en antanutkaan, mutta kuka siitä lopulta hyötyi: väsynyt ja kiukkuinen minä vai nälkiintynyt ja kiukkuinen vauva??
Edellisellä neuvolakäynnillä, eli tuolloin n. 1,5 vk pelkän korvikkeen antamisesta typylle, neiti ei ollut kasvanut kuukauden aikana oikein kunnolla. Sekin kertoo jo hyvinkin paljon siitä, että rintamaito ei ollut enää riittänyt.
Puolentoistakuukauden ajan neiti pärjäsi hienosti pelkällä korvikkeella: nukkui kunnon yöunet, oli iloinen päivisin ja nukkui monesti jo useat n.30min-1h päiväunet. Kuitenkin 2,5 viikkoa sitten neiti rupesi taas olemaan kärttyisä ja kokoajan olisi pitänyt saada korviketta. Yölläkin neiti rupesi taas heräilemään useammin. Puolitoista viikkoa odottelimme parannusta, mutta sitten päätimme kokeilla antaa neidille perunasosetta josko se helpottaisi tilannetta. Kyllä vain helpotti. Neiti söi, mitä sai suurella innolla ja ruokahalulla. Lisääkin olisi pitänyt saada, mutta vähän kerrassaan. Aterioinnin jälkeen neiti oli kuin päivänsäde. Hymyili ja nauroi, jaksoi jopa leikkiä yksin leikkimatolla. Muutama päivä soseiden aloituksesta neiti oppi kääntymään selältä vatsalleen. Ikää oli tuolloin n.3,5kk (Ei vältämättä liity millään tavalla ruokailuun tämän taidon oppiminen, mutta pitäähän se nyt kaikille kertoa :)).
Vatsanpuruja neidillä ei tullut korvikkeesta, eikä soseesta. Nyt neiti nukkuu jatkuvasti n. 8h yöunet ja sen lisäksi useat päivänokoset. Päivisin kiukku tulee enää harvoin ja sekin vain esim. siitä, että neiti on väsy tai vaipassa on jotain tuhdimpaa.
En koe enää olevani huonompi äiti, vaikka en imetäkään, ja vaikka annakin jo soseita. Itse koen olevani tällä hetkellä erittäin onnellinen ja vähemmän väsynyt. Kyllä se vauvan hyväolo palkitsee äidinkin ja toisin päin. Se mikä sopii toiselle, ei välttämättä sovikaan toiselle. Yksilöitähän tässä ollaan kaikki, vauvatkin. Meidän neiti on ollut syntymästään saakka todella virkeä ja liikkuvainen vauva, eli energiaa kuluu paljon sekä kasvamiseen että viuhtomiseen. :)
Kirjoitin tämän pitkän sepostukseni kertoakseni, että aina kaikki ei mene odotusten mukaan. Kaikki voivat kuitenkin odotuksista huolimatta olla tyytyväisiä.
Omat mielipiteet ja kertomukset ovat tervetulleita asian tiimoilta.
Hyvää alkanutta syksyä kaikille! :D
Jossain vaiheessa tyttäremme kieltäytyi imemästä rintaa jo siinä vaiheessa, kun häntä aseteltiin imetysasentoon. Meni usein yli puolikin tuntia ennen kuin sain tyttäremme syömään edes vähän. Muutaman minuutin imemisen jälkeen alkoi taas huuto, koska neidillä oli ilmaa mahassa suihkurintojen takia. Röyhtäytyksen jälkeen neiti ei enää jatkanut sovinnolla syömistä rinnasta, vaan sama huutorumba alkoi kuin syötön alussa. Näin ollen ruokailu piti päättää taas siltä erältä.
Koska neiti ei saanut kunnolla syödäkseen, oli tyttärellämme jatkuvasti nälkä ja sitä myöten hän oli myös kiukkuinen. Koskaan neiti ei nukkunut muuta kuin 5-15 min päiväunia 3-5 tunnin välein. Eli neiti oli kiukkuinen myös väsymyksestään. Yötkin olivat jatkuvasti heräämisiä muutaman tunnin välein ja yhteensä yöunet olivat n.6h kahden tunnin pätkissä. Rupesin itse olemaan totaalisen väsynyt tilanteeseen. Sain juuri ja juuri nukutuksi yössä sen kuusi tuntia pätkissä, monesti paljon vähemmän. Päiväunia en voinut nukkua lainkaan.
Parin kuukauden jälkeen olin valmis antamaan vaikka korviketta iltaisin, jotta neiti saisi syötyä edes kerran päivässä vatsansa täyteen. Mieheni hoiti usein tuon iltasyötön, joten sain edes hiukan levähtää. Ensimmäisellä syöttökerralla korviketta menikin huimat 180ml, vaikka oli juuri ennen pullosta syöttämistä syöttänyt neitiä rinnasta. Tyttö taisi pulauttaa vain kerran ihan normaalisti tuon "ahmimissyötön" jälkeen. Korvikkeen avulla neiti rupesikin nukkumaan pitemmät yöunet. Hän saattoi välillä nukkua jopa 8 tuntia yhteen putkeen. Korvikkeen annon myötä virkistyin myös itse.
Päiväsyötöt olivat kuitenkin edelleen samaa huutoa ja kiukuttelua. Pikku neitimme rupesi lakkoilemaan rinnalla ja päiväsaikaan nälkä jatkui edelleen. Päättelimme, että se johtuu pullosta syöttämisestä ja lopetimmekin korvikkeen annon pullosta vähäksi aikaa. Lakkoilun myötä rintamaidon eritys oli kuitenkin hiipunut, eikä neiti saanut enää kunnolla maitoa rinnoista. Näin ollen tyttäremme hermostui rinnalla nyt siihen, ettei maitoa tullutkaan kunnolla heti ja pitkän aikaa. Kasvaneella tyttärellämme oli tietenkin kasvaneet ruokahalut ja nälkä oli kova. Neiti huusi ja kitisi nälkäänsä jatkuvasti. Todella harvoin neiti oli tyytyväinen tai nukkui kunnon päiväunia. Rintaa piti olla antamassa kokoajan, mutta aina tuli kiukku imetysasentoon laitettaessa. Lähes aina meni n. puoli tuntia ennen kuin vauvan sai jotenkin huijatuksi rinnalle. Ja sitten muutaman minuutin imuttelun jälkeen alkoi taas huuto.
Aloin olemaan itse todella väsynyt tilanteeseen. Halusin kuitenkin olla "hyvä äiti" ja imettää tytärtämme. Lopulta huomasin kuinka laiha pienokaisemme oli. Mieheni puhui tästä meidän syöttämisongelmastamme äidilleen, joka on terveydenhuolto alalla töissä. Tämä sanoi, että antakaa ihmeessä tyttärellemme korvikemaitoa, jos imetys ei kertakaikkiaan onnistu. Parempi sekin on kuin jatkuva nälkä. Ja niin me siirryimme antamaan pelkkää korviketta päivisin, öisin sitten rintaa (unisena neiti ei jaksanut/ymmärtänyt kiukutella rinnalla).
Itsestäni tuntui aluksi pahalta, kun jouduin lopettamaan imetyksen. Kai minulla oli jokin pakkomielle imettää, kun se tekee monen mielestä äidistä juuri sen hyvän äidin. Terveydenhoitajanikin sanoi minulle, kun aloitimme iltakorvikkeen, että "älä sitten missään nimessä anna korviketta päivisin". No, en antanutkaan, mutta kuka siitä lopulta hyötyi: väsynyt ja kiukkuinen minä vai nälkiintynyt ja kiukkuinen vauva??
Edellisellä neuvolakäynnillä, eli tuolloin n. 1,5 vk pelkän korvikkeen antamisesta typylle, neiti ei ollut kasvanut kuukauden aikana oikein kunnolla. Sekin kertoo jo hyvinkin paljon siitä, että rintamaito ei ollut enää riittänyt.
Puolentoistakuukauden ajan neiti pärjäsi hienosti pelkällä korvikkeella: nukkui kunnon yöunet, oli iloinen päivisin ja nukkui monesti jo useat n.30min-1h päiväunet. Kuitenkin 2,5 viikkoa sitten neiti rupesi taas olemaan kärttyisä ja kokoajan olisi pitänyt saada korviketta. Yölläkin neiti rupesi taas heräilemään useammin. Puolitoista viikkoa odottelimme parannusta, mutta sitten päätimme kokeilla antaa neidille perunasosetta josko se helpottaisi tilannetta. Kyllä vain helpotti. Neiti söi, mitä sai suurella innolla ja ruokahalulla. Lisääkin olisi pitänyt saada, mutta vähän kerrassaan. Aterioinnin jälkeen neiti oli kuin päivänsäde. Hymyili ja nauroi, jaksoi jopa leikkiä yksin leikkimatolla. Muutama päivä soseiden aloituksesta neiti oppi kääntymään selältä vatsalleen. Ikää oli tuolloin n.3,5kk (Ei vältämättä liity millään tavalla ruokailuun tämän taidon oppiminen, mutta pitäähän se nyt kaikille kertoa :)).
Vatsanpuruja neidillä ei tullut korvikkeesta, eikä soseesta. Nyt neiti nukkuu jatkuvasti n. 8h yöunet ja sen lisäksi useat päivänokoset. Päivisin kiukku tulee enää harvoin ja sekin vain esim. siitä, että neiti on väsy tai vaipassa on jotain tuhdimpaa.
En koe enää olevani huonompi äiti, vaikka en imetäkään, ja vaikka annakin jo soseita. Itse koen olevani tällä hetkellä erittäin onnellinen ja vähemmän väsynyt. Kyllä se vauvan hyväolo palkitsee äidinkin ja toisin päin. Se mikä sopii toiselle, ei välttämättä sovikaan toiselle. Yksilöitähän tässä ollaan kaikki, vauvatkin. Meidän neiti on ollut syntymästään saakka todella virkeä ja liikkuvainen vauva, eli energiaa kuluu paljon sekä kasvamiseen että viuhtomiseen. :)
Kirjoitin tämän pitkän sepostukseni kertoakseni, että aina kaikki ei mene odotusten mukaan. Kaikki voivat kuitenkin odotuksista huolimatta olla tyytyväisiä.
Omat mielipiteet ja kertomukset ovat tervetulleita asian tiimoilta.
Hyvää alkanutta syksyä kaikille! :D
Vastaukset 11
Vanhimmat
Hei sinulle!
Minusta oli ainakin mukava lukea toisen ihmisen kokemuksia imetyksestä.
Meillä poika syö nykyään rintaa vain aamuisin ja luulen että sekin on vain äidin läheisyyden hakemista, koska pian syö jo kunnon satsin korviketta... Poika rupesi tuolloin 5 kk tietämillä pikkuhiljaa hylkäämään rinnalla syömisen ja annoin aina korviketta.
Olen nyt vasta jälkeenpäin huomannut että poika ei varmaan saanut mahaansa täyteen pelkällä rintamaidolla kun päiväunille nukuttamiset olivat aina kauheaa hyssyttämistä,luulin että on vain yliväsynyt kun rinnan pukkasi pois suusta. Oli siis syönyt jo rintaa joten luulin olevan kylläinen. Mutta nyt kun nään oikein selvästi, kun korviketta annan, että milloin ei enää kelpaa niin poika nukahtaa päiväunille usein jopa itsekseen. Silmät vaan painuu kiinni... Maha pullollaan on hyvä nukkua...;D
Meilläkin poika ollut aina isokokoinen ja minullakin tosiaan tuli alussa aivan suihkuamalla maitoa ja luulin että riittäisi pitkäksi aikaa...
Tuntuu kyllä että meitä äitejä syyllistetään aina liikaa siitä rintaimetyksestä... Kyllähän sitä imettäisi jos maitoa olis lapsen tarpeisiin... Mutta näin meillä..
Ymmärrän sinua täysin...
Mutta hyvää jatkoa sinulle ja perheellesi!
Te naiset olette kummallisia. Hiillostatte toisianne imettämään vaikka nännit ruvella. Joku katkeruus siinä pitää olla takana.
Missä on itsetuntonne silloin kun sitä tarvitaan? Kyllä aikuisen pitää ymmärtää, että itse ne ratkaisut tehdään - ei terveydenhoitaja tai lääkäri.
Ei meistä miehistä ole mitenkään kummallista jos joku antaa enemmän korviketta ja toinen vähemmän.
Turhaa sinäkin mietit sitä huono vs. hyvä äiti. Ei sellaista ryhmäjakoa ole kuin katkerien naisten omassa pikku ajatusmaailmassa.
Todellinen arvostus tulee aivan muualta.
Sitä voi lähteä etsimään esimerkiksi lapsen kasvoilta tai omasta miehestä.
m.a.m:
"En koe enää olevani huonompi äiti, vaikka en imetäkään, ja vaikka annakin jo soseita. Itse koen olevani tällä hetkellä erittäin onnellinen ja vähemmän väsynyt. Kyllä se vauvan hyväolo palkitsee äidinkin ja toisin päin. Se mikä sopii toiselle, ei välttämättä sovikaan toiselle."
iskä:
"Todellinen arvostus tulee aivan muualta.
Sitä voi lähteä etsimään esimerkiksi lapsen kasvoilta tai omasta miehestä."
Siihen lopputulokseen minäkin olen tullut, niinhän minä kirjoitin tuossa ap. viestissä.
Iskä:"Te naiset olette kummallisia"
Ei se pelkkää katkeruutta ole sulloa ihmisiä erilaisiin ryhmiin. Eiköhän siihen meistä jokaikinen syyllisty joskus - siis toisten ja itsensä lokeroimiseen.
Kyllähän sitä ihminen jo itse rupeaa tekemään päätelmiään neuvolan oppaitten sun muiden perusteella. Niissä usein törmää tekstiin: "Äidinmaito on PARASTA ravintoa lapselle, MUTTA kyllähän se lapsi äidinmaidonkorvikkeellakin kasvaa". Kun tekstiä tulee tähän tyyliin joka suunnasta, niin kyllä se kummasti iskostuu päähän. Sekin vielä lisää epävarmuutta, että kyseesä on esikoiseni eli kaikki on minulle uutta ja erilaista. Ehkä osaan tehdä asiat paremmin seuraavan lapsen kohdalla tai sitten en. Se ei tee minusta sen huonompaa äitiä. Tärkeintä on, että olen sujut itseni kanssa ja lapseni voi hyvin.
Iskä: "Missä on itsetuntonne silloin kun sitä tarvitaan? Kyllä aikuisen pitää ymmärtää, että itse ne ratkaisut tehdään - ei terveydenhoitaja tai lääkäri."
Lähinnä kyse oli omasta epävarmuudestani, eihän minulla ole aiemmin vauvaa ollut. Neuvolassa annetaan juuri lastenhoitoa koskevia neuvoja, joita jokainen sitten noudattaa oman tahtonsa mukaan. Minä noudatin aikani. Otin aluksi neuvolatädin neuvon liian vakavasti ja yritin imetystä - parisen viikkoa. Siinä ajassa tajusin, että voinhan minä korvikettakin antaa, jos sen avulla me kaikki voimme paremmin. Omasta mielestäni minun oli hyvä vielä yrittää imetystä. Voinpahan nyt myöhemmin todeta, että enpä ainakaan luovuttanut heti. Eihän yrittänyttä laiteta... Vai mitenkä se nyt oikein oli.
Sehän se olisi helppoa, jos täällä maailmassa olisi valmiit eväät mukana. Mutta kun ei ole. Opitaan siis kantapaan tai ihan minkä vaan kautta. :D
minua todella kummastuttaa miksi väkisin yritit koko ajan antaa rintaa?! eikö mieleen pälkähtänyt tyhjentää rinta käsin ja antaa pullosta sitten rintamaito?? kerta korviketa söi pullosta! olisi saanut masun täyeen eikä olisi vauvalle niin vaikeaa ollut... ja itsekin olisit päässyt vähemmällä
Kyllähän se mieleen pälkähti ja kokeiltiinkin. Neidille vain oikein rintamaito pullosta maistunut kuin joskus harvoin. Useinmiten syöminen muuttui kiukutteluksi, kun tyttäremme maistoi äidinmaidon maun pullosta. Kai vauva yhdisti sen maun sitten jotenkin suihkuaviin rintoihin tms. Tiedä noita vauvan aattehia.
Mutta korvikkeella ollaan pärjätty ja vauva on kasvanut hyvin. Neuvojia kyllä riittää, sen olen huomannut. Käyppäs kuule vilkaisemassa imetystukilistan sivuilla, mitä siellä sanotaan vauvan lakkoilusta rinnalla. Päätin nyt ensin yrittää sitä imetystä ennen kuin luovuttaa. Kysehän ei ollut kuin alle kuukaudesta tätä "väkisin yrittämistä".
Meilläkin neiti lopetti rinnasta syömisen. Oli silloin muutamaa päivää yli 3 kk. Huusi vain, eikä ottanut tissiä suuhun. Itse en yrittänyt kuin muutaman päivän ja siirryin kokonaan korvikkeisiin. Sen jälkeen kaikki on ollut ok ja nyt neiti 4 kk ja alettiin maistelemaan peruna-porkkanaa ja 2 viikkoa sitten maissivelliä.
Ymmärrän syyllisyyden tunteesi, kun nykyään toitotetaan vaan täysimetystä. Itsekkin olen joutunut muutamille selittelemään, mutta suurin osa sanoo vain, että pääasia, että lapsi saa ruokaa ja kasvaa.
Onneksi teillä on nyt kaikki hyvin ja mukavaa syksyn jatkoa.
asioita, joissa kannattaa käyttää omaa järkeä, eikä tuijottaa oppaisiin :) Siitä voit olla iloinen, että yritit sitkeästi tuota imetyshommaa ja se yrittäminen onkin se tärkein :)
Tupakoitko?
En ole tupakoinut ennen raskautta, raskauden aikana, enkä synnytyksen jälkeen. Eli itkujen syynä ei ole nikotiini tai muut haitalliset tupakan sisältämät aineet. Myöskään mieheni ei polta, joten vauvani tai minä emme ole ns. passiivisia tupakoitsijoita.
Kiitän paljon kommenteistanne. Niitä oli mukava lueskella, varsinkin positiivisia. :) Mukava kuulla, että muutkin ovat painineet saman ongelman kanssa.
Kommenttia saa laittaa edelleen tulemaan. Lueskelen niitä mielelläni. :D
Moikka! Meillä oli melkoisesti samanlainen tilanne.
Tyttö oli täysimetyksessä 1,5kk, jonka jälkeen itki vaan rinnalla ja välillä koitti syödä "raivoissaan", sitten kun oli syönyt, niin alkoi huutamaan. Aluksi olin ihan ihmeissäni, koska meillä tyttö ei yleensä koskaan itke, muuta kun nälkäänsä. Niimpä annoin yhtenä iltana korviketta ja kas kummaa tyttö rauhoittui ja nukkui yönsä hyvin. Niimpä elelimme myöskin hetken niin että iltaisin vain korviketta ja muuten päivä imetystä.
Kerroin sitten tilanteemme neuvolassa, jossa neuvolantäti ei ollut kovin iloinen korvikkeen annosta ja suositteli ettei päivisin ainakaan annettaisi ja että yritetään päästä siitä iltakorvikkeestakin eroon.
No sitä en koittanut kuin muutaman päivän, jonka jälkeen siirryttiin takaisin tutteliin iltaisin ja jo melko pian aloin antamaan korviketta myös päivisin. Kun tyttö oli 2kk, niin hän nukkui jo 8 tunnin öitä.
Jatkoin kuitenkin imetystä aina niin että ensin imetin ja sitten annoin tuttelia päälle, kun aina jäi nälkä. Tytön ollessa 3kk niin alettiin antamaan maissivelliä ja kolmen ja puolen kuukauden iässä perunaa kovan pulauttelun vuoksi.
Tyttö on nyt melkein 5kk ja edelleen on kiltti kuin mikä ja vain joskus itkee nälkäänsä ja nukkuu vieläkin yönsä hyvin, tosin nyt jo noin 12 tuntia yössä =)!
Minulle itselle imetyksen lopettaminen oli kovempi pala kuin mitä se varmaan oli lapselle. Jotenkin yritin vain väkisi jatkaa imetystä, vaikka eihän sitä maitoa tullut kun kerran ei tullut. Loppujen lopuksi imetin kaiken kaikkiaan 4 kk ja 1 vkoa, vaikkakin varmaan ton viimeisen kuukauden pelkästään aamuisin, sekin oli varmaan vain sellasta mun omaa pakon halusta imetystä, kun pelkäsin/pelkään niin kovasti allergioita ja olevani huono äiti. Nyt kun ajattelen, niin olisin voinut lopettaa koko rumban jo paljoa aiemmin, kun eihän sillä vauvalla ole mitään hätää jos korvikkeella kasvaa. Joka paikassa vaan tuputetaan niin kovasti sitä vähintään kuuden kuukauden täysimetystä, että alkaa tuntea itsensä epäonnistuneeksi jos paljoa eiemmin lopettaa, mikä nyt ajateltuna oli typerä ajattelutapa, kun se lapsihan siinä se tärkein on, eikä muiden mielipiteet.
No olempahan ainakin vähän viisaampi seuraavan lapsen kohdalla ja menen enempi itseni ja vauvan ehdoilla kuin kirjojen =)!
Mukavaa syksyn jatkoa sinnekin =)!