Nuorin lapsistani (4kpl) Aloitti koulu urakkansa 2001 esikoululla. Siiryttyään ensimmäiselle luokalle lukeminen ei kehittynyt toivotulla tavalla. Ensinmäisen luokan keväällä pyysin että saisiko lapseni tuplata ensinmäisen lukan ja tietenkin siihen suostuttiin.
No poika kävi ekaluokan uudelleen, mutta ei se lukeminen ja kirjoittaminenkaan kehittynyt toivotulla tavalla edeleenkään. Koulusta tuli viestiä, että pitäisi luettaa lasta kotona paljon enempi.
Luetin lastani kotona niin paljon kuin hän ja minä jaksoimme.
Toisen luokan syksyllä opettajalta tuli puhelu että nyt jos lukeminen ei kehity parempaan suuntaan poika ei tule pärjämään kolmannella luokalla.
Puhelun jälkeen otin yhteyttä Lasten psygiatriseen neuvolaan poikani testaamista varten ja ajan sainkin seuraavan vuoden toukokuulle (jonot todella pitkiä).
Testien tulos oli pettymys minulle äitinä mutta toisaalta helpotus että pokani ei laiskuuttaan opi vaan siihen löytyi selkeä neurologinen syy.
pojallani todettiin laaja-alainen oppimishäiriö.
Eilen käytiin neurologisella osastolla konsultointi tapaamisessa, jossa käytiin opettajien ja minun kanssa läpi asioita ja keinoja miten poikaani autetaan parhaiten.
Mutta, entä kuntoutus, jota poikani pitäisi saada viipymättä, käyhän hän jo kolmatta luokkaa ja ensimmäisen luokan tuplanneena, jotain täytyisi tehdä!
Vastaus oli että kuntoutuksiin on todella pitkät jonot, jopa useita vuosia!!!
Tähänkö tämä jatkuva säästäminen kunta ja valtio sektorilla menee. Ketkä kärsivät...lapset tietysti. Minkälainen tulevaisuus on luvassa lapsella, joka on nyt jo oppimisessa jäljessä pari vuotta ikätovereiden nähden. Se ei lupaa hyvää.....
No poika kävi ekaluokan uudelleen, mutta ei se lukeminen ja kirjoittaminenkaan kehittynyt toivotulla tavalla edeleenkään. Koulusta tuli viestiä, että pitäisi luettaa lasta kotona paljon enempi.
Luetin lastani kotona niin paljon kuin hän ja minä jaksoimme.
Toisen luokan syksyllä opettajalta tuli puhelu että nyt jos lukeminen ei kehity parempaan suuntaan poika ei tule pärjämään kolmannella luokalla.
Puhelun jälkeen otin yhteyttä Lasten psygiatriseen neuvolaan poikani testaamista varten ja ajan sainkin seuraavan vuoden toukokuulle (jonot todella pitkiä).
Testien tulos oli pettymys minulle äitinä mutta toisaalta helpotus että pokani ei laiskuuttaan opi vaan siihen löytyi selkeä neurologinen syy.
pojallani todettiin laaja-alainen oppimishäiriö.
Eilen käytiin neurologisella osastolla konsultointi tapaamisessa, jossa käytiin opettajien ja minun kanssa läpi asioita ja keinoja miten poikaani autetaan parhaiten.
Mutta, entä kuntoutus, jota poikani pitäisi saada viipymättä, käyhän hän jo kolmatta luokkaa ja ensimmäisen luokan tuplanneena, jotain täytyisi tehdä!
Vastaus oli että kuntoutuksiin on todella pitkät jonot, jopa useita vuosia!!!
Tähänkö tämä jatkuva säästäminen kunta ja valtio sektorilla menee. Ketkä kärsivät...lapset tietysti. Minkälainen tulevaisuus on luvassa lapsella, joka on nyt jo oppimisessa jäljessä pari vuotta ikätovereiden nähden. Se ei lupaa hyvää.....
Vastaukset 11
Vanhimmat
Älä ainakaan tyydy päätökseen kuntoutukseen useiden vuosien jonot!
Minulla kanssa lapsi, joka on kuudennella nykyisin. Esikoulu-iässä todettiin oppimiseen liittyviä häiriöitä ja sama oli silloin, ettei kuntoutuksiin pääsisi jonojen vuoksi ja myöskään siitä syystä, ettei katsottu niin kiireellisenä, kun kyse oli kuuden vanhasta lapsesta.
Pääsi lapsi kyllä kuntoutukseen, kun itse tarpeeksi sitkeästi piti oman päänsä, niin löyty aikaa ja lapsi aloitti koulunsa kyllä emu-luokalla (mukautettu opetus)
Mietin vain olisiko teillä mahdollisuus siirtää lapsi mukautetulle luokalle, jossa opettajalla on enempi aikaa keskittyä oppilaisiin (oppilaita 10korkeintaan)?
Meille on "väläytetty" pienryhmän mahdollisuutta, mutta me vanhempina ja nyt myös luokan-opettaja, sekä erityis-opettaja olemme sitä mieltä että ei pienryhmää ainakaan viellä.
Syitä siihen on useita joista tärkeimmät ovat poikani ystävät ovat kaikki samassa koulussa ja hän on erittäin sosiaalinen ja pidetty luokassaan ja katsomme, että hänelle on nämä pysyvät kaverisuhteet tärkeitä. Niin valoitan hieman: Nämä kuntamme pien luokat ovat sioitettuna yhteen kunta taajamista jonne on matkaa n. 20 km kotoamme. Nykyiseen kouluun on vain 500m matkaa. Jos poikamme siirettäisiin pienryhmään niin hänen läheiset ystävyys suhteet mahdollisesti "kuihtuisivat" oman kylän lapsiin.
Koulussahan kuitenkin luodaan ne tärkeimmät ystävyyssuhteet.
Yksi tärkeimmistä syistä kuitenkin on se että pojallamme on erinomaisia taitoja esim. matematiikassa joka on hänelle todella helppoa.
Mietimmekin sitä että miksi hän oppii esim. kertotaulun helposti ulkoa kun hänellä testeissä kuitenkin on todettu ongelmia muistissa, sekä lyhyessä, että pitkäkestoisessa.
Mutta mitä tulee kuntoutuspaikan jonotuksesta, niin kuinka pääsisimme jonojen ohi. Tällä alueella on vain kaksi paikkaa, jossa kuntoutusta annetaan ja molempiin on kuulemma todella pitkät jonot.
Olenkin miettinyt minne voisin "valittaa" tilanteesta, onko sinulla jotain tietoa asiasta?
ellet ole tehnytkin sitä jo, niin valittaa siihen paikkaan mistä ilmoitettiin kuntoutukseen jonot (en tiedä mikä paikka kyseessä, mutta selvitä korkein henkilö sieltä) ja vedota siihen et testeihin joutui jonottamaan noinkin pitkään ja lapsi kuiteskin noinkin vanha jo ja koulun puolelta varmasti saat vielä lisä lausuntoja lapselle. Varmasti erityis-opettaja on enempi tietoinen teidän alueen "porrastuksista", myös "valituspuolesta"
mahtaako kyse olla savo/karjalaseutua?
käykää papunet.net sivuilla sekä erityisopetus-sivuilla, siellä on teille vinkkejä kotiin. Voipi olla apua lapsen auttamiseen kotioloissa.
..mistähän sen arvasit, asumme Pohjois-Karjalassa Joensuun naapuri kunnassa.
No hassuinta on, että itse aloitan koulunkäyntiavustajana lapseni koulussa maanantaina, mutta onneksi olemme rehtorin kanssa sopineet, että minun ei tarvitse avustaa omaa lastani.
No tietenkin sitten työpäivän jälkeen kun tulen kotiin niin jatka sitä "avustamista" kotona;))
Olisiko teillä mahdollisuutta hankkia yksityiseltä sektorilta joku terapia/lukiopetus/tukiopetus -vaihtoehto?
On kai niitäkin yksityisiä niinkuin lääkäreitäkin? Hinnoista en kyllä tiedä millaisia ovat...
..että yksityisellä sektorilla taksat ovat niin kalliita, että meidän perhe ei niistä selviäisi.
vähän myöhässä. Rupesi kuullostamaan liiankin tutulta, asuu sukulaisia niillä seuduilla, itse en asu. Aikoinaan muutama vuosi sitten työn puolesta oli muutamia lapsia lähtöisin samaisilta seuduilta ja kyllä oli vääntämistä...
ja siihen aikaan oli monissakin savo-karjalaseudulla vieläkin huonommin asiat, vähän parantuneet, mutta siellä on monin paikoin edelleenkin, kaikki valtio-apu vastaan otetaan ja kunnat pihistelee ja kiertää sen minkä kykynevät...
Hyviä työpäiviä ja jaksamista! :))
Oletkos kysellyt kelasta! Meillä meni vuosia ennenkuin lapsi alkoi (adhd) saamaan minkäänlaista apua ja sitten vielä kukaan ei kertonut että kelasta voi lääkärin c-todistuksella saada sairaanlapsenhoitotukea ja kuntoutukseenkin on tukea. Me saadaan ihan sen takia että lapsi on työläs hoidettava, ei lääkitystä eikä muitakaan hoitoja tällä hetkellä, yli seitsemän kymmentä euroo kuussa sairaanlapsenhoitotukea!! ja kyllä sekin auttaa kun työtä erillainen lapsi teettää huomattavasti enemmän kuin niin sanottu "normaali" lapsi. Tsemppiä!
...voisi auttaa...siellä oppilaat saavat enemmän avustusta ja huomiota opettajalta jos pyytävät apua...