Tapasin työpaikallani naisen. Ihastuin ja mietin että miten minä, hetero, voin ihastua naiseen. No niin kävi kuitenkin. Olin naimisissa ja oli sitä muutakin perhettä.
Hän kertoi jonkun ajan perästä olevnsa lesbo ja päässäni humisi. Koko ajan ihastuin enemmän ja enemmän. Meillä oli heti selkeä yhteys toisiimme. Huumorintaju ja monet mielipiteet osuivat yksiin. Työpäivät kuluivat kuin siivillä.
Muutaman kuukauden perästä Suutelimme. siitä seuraavana päivänä koskin ensikertaa naista. Tunne oli mieletön. Halusin vain lisää, mutta samalla hiukan hirvitti, miten voisin suullani koskea. Tuli sekin hetki, ja se oli yhtä ihanaa.
Eräänä päivänä piti itselle myöntää olevansa rakastunut. Koko kevät meni siinä että ollaanko tai ei olla. Olinhan naimisissa.
Sitten erosin. EN tämän naisen vuoksi vaan muista syistä. Nyt olen vapaa ja kuinka ollakkaan... enää en kiinnosta. HÄn, joka sanoi rakastavansa ei enää rakasta. Hän, joka sanoi pelkän kosketukseni saavan halun heräämään, ei enää herätä halua.
Nyt olemme ystäviä, edelleen samassa työpaikassa, edelleen rakastan ja haluan koskea ja tulla kosketuksi. EN vain saa koska olemme ystäviä.
Hän kertoi jonkun ajan perästä olevnsa lesbo ja päässäni humisi. Koko ajan ihastuin enemmän ja enemmän. Meillä oli heti selkeä yhteys toisiimme. Huumorintaju ja monet mielipiteet osuivat yksiin. Työpäivät kuluivat kuin siivillä.
Muutaman kuukauden perästä Suutelimme. siitä seuraavana päivänä koskin ensikertaa naista. Tunne oli mieletön. Halusin vain lisää, mutta samalla hiukan hirvitti, miten voisin suullani koskea. Tuli sekin hetki, ja se oli yhtä ihanaa.
Eräänä päivänä piti itselle myöntää olevansa rakastunut. Koko kevät meni siinä että ollaanko tai ei olla. Olinhan naimisissa.
Sitten erosin. EN tämän naisen vuoksi vaan muista syistä. Nyt olen vapaa ja kuinka ollakkaan... enää en kiinnosta. HÄn, joka sanoi rakastavansa ei enää rakasta. Hän, joka sanoi pelkän kosketukseni saavan halun heräämään, ei enää herätä halua.
Nyt olemme ystäviä, edelleen samassa työpaikassa, edelleen rakastan ja haluan koskea ja tulla kosketuksi. EN vain saa koska olemme ystäviä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ymmärrän hyvin miltä sinusta tuntuu. Minulle kävi melkein samoin työpaikallani. Meillä se oli niinpäin, että minä olen lesbo ja hän naimisissa oleva hetero. Hän teki aloitteen eräissä läksiäisissä, kertoi mm. haluavansa tietää millaista on olla mun kanssa sängyssä...
Ja seuraavista firman juhlista hän pyysi jatkoille kotiinsa pienen porukan ihmisiä.
Oli tosin siinä vaiheessa jo muuttanut eroon miehestään.
Kun olimme hänen luonaan hän pyysi minua jäämään yöksi.... Mulla surrasi suunnilleen päässä kun mietin että kuinka tämä näin menee.
Siitä seurasi tosi ihania öitä, mutta niin vain kävi tässäkin tapuksessa että vuoden seurustelun jälkeen hän kertoi ettei oikein diggaa naissuhdetta. Nyt ollaan sit ystäviä, mutta minun sydämeni on aivan säpäleinä, koska rakastan häntä edelleen tosi paljon. Tälläistä tunnetta en ole koskaan tuntenut ketään kohtaan, mutta minkäs teet?
ELi todellakin olit mielenkiintonen vain sen ajan ku olit naimisissa. Ei sitä naista varmaa kiinnosta olla sun kans. Toisilla lesboilla on katos sellane juttu et vain oikeet lesbot kelpaa. Eli ei bisset ollenkaan.
Otan osaa, koita selvitä surustas vaikka se varmasti vaikeeta onki
Niin mikä se on? Onko se joku joka on pienestä asti tiennyt olevansa lesbo vaiko jotain muuta? Olen lukenut näitä keskustelupalstoja muuallakin ja monilla lesboilla on lapsia, toiset ovat olleet jopa naimisissa.
itsensä lesboksi ja naisista pitäväksi naiseksi. ei sen kummosempaa.
toisella on sydänsuruja, eli ei nyt varmaan ole oleellista, mikä tai kuka on tarpeeksi lesbo.
Sinä surullinen, yksin rakastunut: onnittelen sua siitä, että uskalsit antaa mennä ja rakastua. Ikävää, että sulla paha olo nyt, mutta mielestäni olet ollut tosi rohkea. Olisinpa itsekin törmännyt tuollaisiin naisiin kuin sinä!
Paljon voimia ja toivoa sulle, niin banaalilta kuin se kuulostaakin juuri nyt.
Enpä yleensä lue näitä palstoja, mut kuinka ollakkaan satuin tällä kertaa lukemaan.Ensinnäkin järkytyin lukemastani, koska minulla ei ole ikinä ollut tapana keskustella yksityiselämästäni näinkin julkisessa foorumissa Asioilla on aina kaksi puolta, kuten tässäkin tarinassa. Tämä sydänsuruinen hetero/bisse mikä lie, ei ollut valmis seurustelemaan kanssani, kun sitä häneltä kysyin. Ajattelin, että alan elää omaa elämääni. Kunnes sitten viikon päästä hän oliskin ollut valmis, koska sanoi "että pelkää menettävänsä minut"Olisko minun nyt sitten pitäny jäädä odottelemaan et onkohan se kyllä nyt sit taas ei.Minulle ei on ei.Ehdotin myös sitä, että jos katsottaisiin rauhassa ja hän saisi miettiä mitä elämältä haluaa. Naisen vai miehen.Ja hän sanoi, että, ei voi sanoa että ei koskaan haluaisi miestä. No minä lesbona, en tietty pysty sietämään ajatusta, että mun pitäs oma rakas ehkä jakaa jonkun "jorman"kanssa tulevaisuudessa..Varsinkin kun toinen on niin epävarma identiteetistään.No soppa oli jo niin valmis ja jahkailuja täynnä, että ajattelin jättää jutun siihen. No pahaksi onneksi olemme samassa duunipaikassa edelleen ja välit on mitä on.Mut elämä jatkuu ja jotain tästäkin opin, mutta tietenkin toivon et voitaisiin jatkaa ystävinä, mutta aika näyttää.