piirustus

merineiti kirjoitti:

Työskentelin eräässä kustannusalan yhtiössä. Työni oli aika kausiluontoista ja sain työskennellä paljon etätyönä kotoani. Aikaisemmin oli ollut eräässä ranskalaisessa taidekoulussa opiskelemassa piirtämistä ja grafiikkaa. Kustannusyhtiössä olin aloittanut saadakseni rahaa. Olin saanut vanhemmiltani lahjaksi kattohuoneiston Helsingistä läheltä merta ja keskustaa. Kämppään kuului myös eräänlainen ateljee, jossa oli ikkunoita joka suuntaan. Ikkunoissa luukut, jotta niitä sai suljettua miten milloinkin valoa tarvitsi. Erikoista oli, että siellä sai olla rauhassa ilman että kukaan näki, ellei noussut kovin korkealle.

Olimme sopineet tapaamisen erään kirjailija kanssa keskustellaksemme hänen kirjastaan. Paikalle piti saapua kirjailija itse sekä pomoni ja minun piti toimia eräänlaisena sihteerinä. Tapaamisaamuna pomoni kuitenkin soitti ja sanoi että ehtinyt tapaamiseen sillä hänen koneensa oli joutunut peruuttamaan lähtönsä jonkun konevian takia eikä hän pääsisi Frankfurtista kuin ties milloin. Hän antoi minulle toimintaohjeet.

Kirjailija saapui hämmästyttävän tarkalleen ja selitin hänelle valitettavan tilanteen. Hän tosin ei tuntunut kovin järkyttyneeltä. Toimistossamme oli pieni remontti meneillään ja kirjailija (jonka nimi oli Pierre) ehdotti, että menisimme jonnekin toisaalle juttelemaan. Siispä lähdimme kahvilaan.

Saimme asiat hoidettua nopeasti ja jatkoimme rauhassa omia keskustelujamme, siinä tuli ilmi harrastukseni piirtäjänä, ja hän kysyi arasti voisinko tehdä hänestä muotokuvan. Sanoin että mikäs siinä, ja hän lupasi tulla huomenna mallikseni. Sovimme tapaamisen aamusta. Lähdettyämme kahvilasta lähdin ostamaan paperia ja hiiltä.

Aamulla Pierre saapui jälleen täsmällisesti sovittuun aikaan, hieman hämillään hän sanoi pitävänsä Antoine de Villiersin piirustuksista, ja näytti erästä kuvaa. Siinä piirrettynä alaston mies puolimakaavassa asennossa. Ja ujosti kysyi voisinko tehdä hänestä samankaltaisen piirroksen. Silloin keksin mistä miehen omituinen käytös johtui. Vaikka minä oli toki tottunut piirtämään alastonmalleja, ei hän ollut tiennyt miten suhtautuisin senkaltaiseen työhön. Sanoin hänelle siitä ja hän helpottui selvästi.
Siirryimme ikkunahuoneeseen jota hän ihmetteli sitä samalla kun minä valmistelin piirustusvehkeitäni. En halunnut hoputtaa häntä, sillä olihan hän maksava asiakas ja myöskin ensikertalainen. Huomattuaan minun olevan valmis hän jälleen hieman hämmentyi ja kysyi epäröiden ”Quand…?” Johon vastasin, että milloin hänelle vain sopii… sanoin voivani poistua huoneesta, jos se helpottaa hänen oloaan. Ja lähdin kaatamaan teetä itselleni, hän ei halunnut. En voinut olla kurkistamatta ovenraosta hän riisuutumistaan, huolellisesti hän asetti takkinsa tuolin selkänojalle, viikkasi paitansa ja samettihousunsa siististi tuolille, minkä jälkeen hieman epäröiden mustat alushousunsa vaatteiden päälle. En voinut olla kiinnittämättä huomiota hänen suureen vehkeeseensä joka näytti olevan hieman jäykistynyt, muttei kuitenkaan vielä nousussa. Hän asettui keskellä työhuonetta olevan löhötuolin päälle joka oli päällystetty kaikenvärisillä kankailla. Hänen asettauduttuaan asentoonsa ja hieman rentouduttuaan, astuin huoneeseen, johon hän hieman säpsähti, muttei mitenkään yrittänyt peittää kokoajan hieman jäykistyvää elintään. Asettauduin piirustuslehtiöni taakse. Mallini oli minuun nähden kyljellään maha minuun päin ja jalat hieman levällään. Minulla oli suora näköyhteys hänen jalkoväliinsä jossa hänen elimensä oli huomattavasti kasvanut, muttei ilmeisesti vielä edes puolivälissä, ja jo nyt se näytti isolta. Nopeasti ajatus tuon suuruuden hyväilystä käväisi mielessäni, mutta yhtä nopeasti pyyhin sen pois mielestäni, olihan hän mallini…

Sain hänestä tehtyä pari nopeaa luonnosta, joihin hän oli tyytyväinen ja lupasi tulla huomenna uudelleen, jolloin hänellä olisi koko päivä aikaa.
Illalla sängyssäni palautui mieleeni tuo ihana elin joka piirtyi silmieni eteen ja huomasin olevani todella kiihottunut enkä tarvinnut muuta kuin kevyen painalluksen yöpaitani läpi klitorikselle kun tunsin ihanan huuman syöksyvän lävitseni.

Seuraavana aamuna olin aivan väsynyt unelmoituani seksistä koko yön. Olin ollut vailla miestä jo useamman vuoden erottuani poikaystävästäni.

Tänään mallini oli jo varmempi, eikä ollut häiriintynyt, vaikka jäinkin huoneeseen hänen riisuutuessaan. Hänen elimensä vain katkoi jäykistymistään, ja parintunninpäästä se seisoi jo miltei täydessä suuruudessaan, enkä meinannut saada väsyneitä ajatuksiani pysymään poissa tuosta ihanasta elimestä. Kerran hän huomasi minun tuijottavan tuota ihanuutta ja kohensi vähän asentoaan. Pelkäsin hänen säikähtäneen ja lähtevän pois, mutta hän tyytyikin vain vaihtamaan hieman asentoaan ja ilmeisesti kiihottui, sillä se kasvoi vielä parisenttiä lisää pituutta.
Piirtämisestä ei meinannut tulla mitään sillä käteni tahtoivat ainoastaan luoda kuvaa tuosta munasta joka seisoi niin kovana, mutta kuitenkin näyttäen samalla samettiselta ja lämpöiseltä.
Saadakseni ajatukseni taas työhön lähdin kääntämään valkoista levyä mallin vieressä, joka loi heijastusta malliin sivulta päin. Olin kuitenkin niin sekavissa ajatuksissani, että melkein kaadoin levyn ja horjahdin itse aivan tuolin eteen. Avasin silmäni ja huomasin tuon elimen parinsentin päässä kasvoistani. Pierre ei ollut liikahtanutkaan, mutta katsoi minuun tavalla jota en ollut ikinä kokenut. Siinä oli samalla lämpöä, uteliaisuutta ja jotain mitä en osannut määritellä. Enää en ajatellut mitään, näin vain tuon suloisen elimen ja hitaasti siirsin päätäni yhä lähemmäksi sitä, kunnes nenäni oli aivan kiinni siinä ja tunsin vaimeasti hyvän saippuan tuoksun. Työnsin kieleni hitaasti ulos suustani ja aloin aivan kielen kärjellä, kuin kiusaten, liu’uttaa kieltäni hitaasti juuresta ylöspäin tuota munaa..



Vieläkö jatkan...?

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä