Meillä tuli eilen 4 vuotta yhteiseloa täyteen, josta 2,5 vuotta ollaan asuttu yhdessä. Ollaan molemmat päälle parikymppisiä.
Oon pohtinu hiljaa päässäni nyt n. vuoden verran, että musta ois kiva "edetä" tässä meijän suhteessa. Tarkotan kihlautumista, mikä meille molemmille tarkotaa siis askelta kohti avioliittoa. Oon (jopa) kierrellen ja kaarrellen puhunu tästä aiheesta poikaystävälleni. Hän on aina vastannut tähän tapaan: " Haluan sut ja vain sut, mutku meillä ei oo oikeen rahaakaan ja eihän meillä mihinkään oo kiire." Ja tiedoksi kaikille: meidän tapauksessa kummankaan vanhemmat eivät tulisi maksamaan häitä!
Mun mielestä me voitais "pyrkiä kohti päämäärää" säästämällä rahaa vaikka. Ja voitaishan me sopia, että häät järkätään, kun on rahaa (kuitenkin ehkä viiden vuoden sisään). Eihän sitä tarkaa päivämäärää tarvii sopia...mutta...Musta tuntuu, että jos nyt alan oikeen kunnolla hiostaa, niin ukko karkaa käsistä=)
Vaikeaa.
Oon pohtinu hiljaa päässäni nyt n. vuoden verran, että musta ois kiva "edetä" tässä meijän suhteessa. Tarkotan kihlautumista, mikä meille molemmille tarkotaa siis askelta kohti avioliittoa. Oon (jopa) kierrellen ja kaarrellen puhunu tästä aiheesta poikaystävälleni. Hän on aina vastannut tähän tapaan: " Haluan sut ja vain sut, mutku meillä ei oo oikeen rahaakaan ja eihän meillä mihinkään oo kiire." Ja tiedoksi kaikille: meidän tapauksessa kummankaan vanhemmat eivät tulisi maksamaan häitä!
Mun mielestä me voitais "pyrkiä kohti päämäärää" säästämällä rahaa vaikka. Ja voitaishan me sopia, että häät järkätään, kun on rahaa (kuitenkin ehkä viiden vuoden sisään). Eihän sitä tarkaa päivämäärää tarvii sopia...mutta...Musta tuntuu, että jos nyt alan oikeen kunnolla hiostaa, niin ukko karkaa käsistä=)
Vaikeaa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sittenhän se vasta karkaakin, jos alat hiostaa... Ja et kai halua, että mies suostuu painostuksen alaisena? Tai että sinulle jäisi sellainen tunne? (Vaikka ihmettelen miksi jotkut suostuu). Ja jos miehesi "karkaa käsistä" niinhän voi karata vaikka olisitte kihloissa. JOS menee kihloihin vaikka ei ole vielä varma haluaako viettää kanssasi loppuelämän ja oletko sinä se "oikea".
Kannattaa tietysti keskustella asiasta ja kertoa tunteistasi, mutta ei kannata mielestäni painostaa. Jos jossain vaiheessa sen sijaan tuntuu, että sinä haluat eri asioita kun poikaystäväsi ja naimisiin meneminen on sinulle tärkeää ja mies vain jahkailee loputtomiin jne. niin voit tietysti jättää miehen. Tai kertoa, että et aio ikuisesti odottaa. Kunhan et sano sitä vain "kiristääksesi" miestä.
Ajatteleeko poikaystäväsi siis, että teillä ei ole nyt varaa edes laittaa vähän sivuun häitä varten? Ja haluaa alkaa säästämään vasta sitten kun tulonne kohentuu tms.? Rahathan harvemmin tippuu taivaasta ja jos ei halua jättää lottovoiton tms. varaan niin kannattaa alkaa säästämään. Ja jos ei ole mitään tietoa häistä eikä ole sovittu että mennään naimisiin niin olisi hassua alkaa säästämään niihin. Jos raha on ainoa syy niin kannattaisi ensiksi vaikka keskustella millaiset häät te haluaisitte ja mikä olisi budjetti ja miten rahat saisi kokoon jne. Ja pienelläkin rahalla pääsee naimisiin. (jopa ilmaiseksi? Esim. sormuksiakaan ei tarvitse ostaa jos ei sitten itse välttämättä halua).
Ja kihloihin todella voi mennä vaikka ei heti sovi tarkkaa päivämäärää (ehkä joku tavoitevuosi kannattaisi miettiä kuitenkin?), kunhan molemmat vain haluatte ja olette valmiita menemään naimisiin. Sitten joskus.
Jos vaikka säästäisitte 150 euroa/kk ja tavoitesumma olisi 4500 niin säästöaika on 2 ja 1/2 vuotta (laskinko oikein...?).
Kannattaa ajatella, että mitä jos alatte säästämäänkin vasta kahden vuoden päästä? Häihin olisi sitten 4 ja 1/2 vuotta. Mutta voi olla niinkin, että vuoden tai parin päästä pystyttekin laittamaan enemmän rahaa säästöön kuukaudessa ja summa tulee nopeammin.
Tuo rahanpuute voi olla ehkä tekosyykin. Tai sitten ei. Ja joitakin ei innosta laittaa kauheita summia häihin.