Katson pimeyteen ja näen siellä tummat aukot. Katselen niitä pitkään ihmeissäni. Aukot ovat yötäkin tummemmat. Kun katsoin silmiä huomasin pian etteivät ne olleetkaan aukat vaan yötäkin tummemmat silmät. Selkäpiitäni alkoi karmia ja käänsin katseeni. Mutta silmäy olivat myös siellä. Suljin silmäni mutta näin ne kammottavat silmät yhä. En enään kestänyt menetin lopullisenkin järkeni. Lähdin juoksemaan kaus siitä kirotusta talosta. En voinut jäädä sinne. Huomasin kuitenkin että pakeneminen oli turhaa sillä silmät seurasivat minua aivan kaikki alla. En kestänyt enään enkä jaksanut juosta. Pysähdyin ja polvistuin kylmissäni maahaan. Huusin kiljuin ja rukoilin mutta silmät vain tuijottivat lopulta suustani pääsi:
- Häipykää senkin kuoleman tuomitsijan silmät.
Silloin älysin mutta aivan liian myöhään kuolema on tullut...............Okei se ei ole mikään paras luomuksenimutta kaikista vanhin!
- Häipykää senkin kuoleman tuomitsijan silmät.
Silloin älysin mutta aivan liian myöhään kuolema on tullut...............Okei se ei ole mikään paras luomuksenimutta kaikista vanhin!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sinulla tuntuu olevan vilkas mielikuvitus ja aitoa sanomisen halua ja kykyä. Jatka vain harjoitusta, edistyt varmasti koko ajan. Tämä tarina oli kyllä enemmänkin (kauhu) novellin puolella kuin runon. Katsos, lyhyt kertomus on yleensä novelli. Runo taas on säveltämätön laulu. Myöhemmin usein sävellettykin. Uudempi runo yrittää kyllä olla jotain muuta, mutta ihmiset eivä juuri halua sellaista lukea ja runo ilman lukijoita on - mitä? Siinäpä kysymys.
Ja sinä vain olet runojen asian tuntija? Nykyään runo voi olla millainen vai se johtuu vain siitä miten luet tarinan.