Miksi koira aina lopetetaan? Perheenjäsen? Ystävä?
Mikä petos.
Onko lemmikki pakko saattohoitaa? Taljanko takia?
Ettekö malta odottaa "tunteita", joita koirilla harjoittelette, vai miksi eläin, lemmikki, rakas ei saa poistua normaalisti?
Onko koira pakko tappaa
Mikä petos.
Onko lemmikki pakko saattohoitaa? Taljanko takia?
Ettekö malta odottaa "tunteita", joita koirilla harjoittelette, vai miksi eläin, lemmikki, rakas ei saa poistua normaalisti?
Onko koira pakko tappaa
Vastaukset 34
Vanhimmat
Miksi lopettaa koira... Ainahan olisi ihanteellista jos karvaisen kaverin voisi antaa nukkua pois vanhuuttaan! Mutta joskus näin ei ole mahdollista, voi olla vaikea sairaus yms. joka tuo vain kipua tuskaa! Miksi pitää tälläinen kaveri elossa jos tietää että se kärsii ja sillä on paha olla! Jos pidät koira ystäväsi hengissä vain itsesi takia et ole mikään ystävä! Asiassa on monta puolta joita pitää punnita tarkkaan!
mutta yritän ainakin omalta kohdaltani vastata kysymykseesi.
Luonnollinen kuolema. Niin kaunis ajatus, mutta valitettavan harvinainen lemmikkien kanssa. Niille kun tulee kaikenlaisia vaivoja ja kipuja. Siinä tapauksessa eläimen elossa pito on vain itsekästä ja tyhmää. Tässä esimerkki, oletetaan että, koira on esm 12 vuotias. Ei enää pääse ylös ja se pitää kantaa ulos tarpeilleen. Se ei enää ole koiran elämää ja siinä tapauksessa on jo ehdottomasti armeliaampaa päästää koira kivuistaan. En hyväksy missään nimessä terveen koiran tahi muunkaan eläimen lopettamista.
Sitten on näitä elimellisiä sairauksia. Itse henk koht olen valmis käyttämään eläintä jos jonkinlaisissa hoidoissa ym, mutta jos esm on yritetty jo lääkkeet, leikkaukset ym minun on pakko unohtaa itsekkyyteni ja päästää rakas lemmikki ikuiseen unnen.
Se on minulle sitä oikeaa rakkautta, kun osaa luopua ajoissa!
Ei siis enää ystävä.
Vai etkö jaksa auttaa vanhaa ystävää?
niin. Siis se että päästään ennen suurempia kipuja pois, on auttamista, eikä se että jättää kitumaan! Sun kannattas miettii näitä asioita ja jutella jonkun kanssa joka tietää näistä asioista enemmän (esim. vanhempasi), niin ymmärrät, mikä on oikein ja mikä väärin..
minulle aina rakas. Ilman, että sitä tarvitsee joka lauseessa toistaa. Katsos kun se on minulle itsestäänselvyys.
ihminen lopetta turhaan. Varsinkin koiraansa rakastava. Jos koira sairastuu vaikeasti ja ei ole hoitokeinoja, ja eläin kärsii, niin ainoa palvelus on armahtaa ystävä ja antaa kivuttomasti nukahtaa pois. Ken ei sitä tee säälii itseään, ei koiraansa.
eikä ell. lopeta elukoita turhaan!!!
meillä on 1v 6 kk uros ja sillä on maailman kauhein uhmaikä.Joka päivä langetan sille tappotuomion. Mutta sitten kun se katsoo silmiin ja sanoo"mamma rakastan sinua" niin se on taas maailman ihanin koira.
Mutta asiaa. Kun vein 6 koiraa peräjälkeen viimeiselle matkalle,niin ell sanoi,että hyvin harva koira kuolee luonnollisesti.Jos jää odottamaan vanhan koiran kuolemaa,niin se on eläinrääkkäystä.
voi hyväksyä kuolemaa, kun se kuuluu elämäämme
joka päivä.
Yksi syntyy toinen kuolee, se on elämisen laki.
Mä olen saattanut monta rakasta tuskattomalle
tasolle, enkä kanna huonoa omaa tuntoa.
Soisin niille ihmisille saman armeliaisuuden,
kuin eläimille, jos toivoa ei ole ja tuskat
ovat kovat lääkityksestä huolimatta loppua
odotellessa.
Mitä tunteita harjoittelisit akuuttiin leukemiaan
sairastuneella koiralla?
Sen tuskan katsomista vai?
Yhtään karvaa tai taljaa ei ole parkattu
koirista irti ja eikä minusata olis sellaiseen.
Jokainen on karvansa saanut viedä mukana.
Lueppa eläinrääkkäyksestä laki pykäliä,
niin saisit tietoa missä mennään.
Koiran vieminen lopetettavaksi ei ole helppoa kellekkään ja tuo suuren tuskan sydämeen, mutta joskus ei vaihtoehtoja ole.. Silloin pitää muistella niitä kaikkia hyviä hetkiä ja muistoja yhdessä ja päästää irti jotta toisella olisi hyvä olla!!
maissa sallitaan EUTANASIA myös ihmisille???
Jos osaat siihen hiljaa mielessäsi vastata oikein, ymmärrät myös sen, miksi jotkut ihmiset vievät parantumattosti sairaan rakkaan koiransa lopetettavaksi.
Siisä sinulle pohtimista....
Miksi joissain maissa sallitaan EUTANASIA myös ihmisille?
Jos mielestäsi parantumattomasti sairaan, kivuliaan koiran lopettaminen on TAPPAMISTA, niin enpä voi kuin ihmetellä!
Toisaalta, mielipiteesi kyllä kertoo sen, ettei itselläsi taida kovin paljon olla kokemusta ko. asiasta.
Kaunistahan se olisi jos koira "nukahtaisi rauhallisesti ikiuneen omistajansa käsivarsille" ilman eutanasiaa, mutta tuota tapahtuu aniharvoin ilman, että koiran on pitänyt kärsiä tarpeettoman pitkään.
mikähän aloitus tuokin nyt taas oli?
Onhan se kuule niin, että jos se paras ystävä, perheenjäsen on selvästi niin sairas, ettei mitkään lääkehoidot, eikä mahdolliset leikkaukset sitä auta, eikä sen elämänlaatua paranna, niin onhan se kaikesta ikävästä huolimatta sulaa hulluuttaa antaa sen rakkaan ystävän kärsiä vieläkin enempi, kuin mitä se ehkä jo on tehnyt!
mikä ongelma sulla on? Jos näet rakkaan lemmikkisi kärsivän todella pahasti nii pystykö muka katsomaan vierestä kun esim. koira on vaikka liikuntakyvytön loppu elämänsä ajan. Mieti vähä!
pitäisikö koira aloittaa kun sitä ei saa lopettaa ja eihän se tappamatta kuole.minkä ihmeen taljan.missä muka koirantaljoja myydään.jäitkö apukoulussakin luokallesi.
joka kituu, eikä mikään hoito tai lääke enää auta on palvelus mahdollisimman kivuttomasti ja/ tai nopeasti lopettaa tuska, Oma äitini kuoli syöpään ja saattohoidimme hänet kotona. Kyllä silloinkin välillä juolahti eutanasia mieleen, mutta se ei tässä yhteiskunnassa sovi, Morfiinia, lakanasiirtoja, yötäpäivää valvomista, hengityksen laskemista, pulssin seuraamista, kipujen lievitystä... ja samaa se on rakkaiden eläintenkin kanssa. Heille vain voi olla lempeämpi ja lopun voi antaa hiukan aikaisemmin. Jää se loppurutistus paskaa, verta, kipua ja kyyneleitä vähemmälle. Omalle kohdalle toivoisin eutanasiaa tai jotain, jos niin vakavasti sairastuisin. Kituminen on kamalaa katseltavaa niin ihmisellä kuin eläimelläkin. Se on surullisin ja kamalin rakkauden palvelus, minkä voit eläimellesi tehdä. Ja ne hetket eivät unohdu koskaan.
armokuolema pitäisi sallia myös ihmisille! jos saisin itse valita miten kuolisin niin se ois nopeasti, en missään nimessä haluaisi kitua vuosikausia sängyn pohjalla. sama homma koirissa, mielummin kannan ne itse viimeiselle matkalle eläinlääkärille kuin annan niiden kitua ja kärsiä viikkokausia kotona. haluaisitko itse kitua ja kärsiä vuoteen omana vuosikausia??
sellainen että vaikka lääkäri on määrittänyt diaknoosin kuolettavaksi, sitä ei hyväksytä millään muotoa.
Olen kanssasi samaa mieltä siitä armokuolemasta. Se pitäisi olla laillinen myöskin ihmisillä. Koiralla, tai yleensä eläimellä, se on onneksi mahdollinen.
että entä jos koira haluaa elää kivuista huolimatta, ja sille voisi antaa kipulääkitystä. ihmisillekin niin tehdään ja hyvin harva ihminen ei halua sinnitellä loppuun asti sairauksistaan huolimatta.
kyllä se koira pelkää kuolemaa ja kyllä siitä varmasti tuntuu inhottavalta eikä se välttämättä halua että joku piikittää sen kuoliaaksi vaikka kipuja olisikin.
Koira ei ymmärrä mitä on elämä, eikä se ymmärrä mitä on kuolema. Koira ei kykene sen laatuiseen ajatteluun. Sille asiat ovat erilaatuisia ärsykkeitä, joihin se reagoi vaistomaisesti tai oppimansa perusteella. Vaistonvaraisten selviytymismekanismiensa ansiosta johtuen se "haluaa" elää aina, vaikka kärsisi millaisia kipuja. Mutta ihminen voi vähentää sen turhia kärsimyksiä lopettamalla koiran tilanteessa, jossa sen elämän pitkittäminen ei ole järkevää.
moni ihminen ei anna periksi vaikka tietää kuoleman odottavan muutaman viikon päästä. Sitä vain kärsii ja toivoo ihmettä. Sitä ihmettä, mikä ei koskaan toteudu.
Miksi sitä silloin pitää kärsiä ja kitua ne viikot? Ei se eläinkään varmaan mielellään kärsi. Ei kukaan tuskaa halua tuntea, ja jos sen lopettamiseen on jokin keino, kyllä minä ainakin sen keinon hyödyntäisin.
eikä paljon enää aistikkaan ympäristöään kun on oikein sairas. Huomaat sen kyllä itse joskus. Koiran elämän ilo sammuu ja se on omistajalle merkkinä jäähyväisistä.
Oma koirani Mikki on kautta aikoin ollut minulle se jonka saa kerran elämässään jos aina silloinkaan.
Mikki kuoli 9,5 vuotiaana kovin aikaisin rotuni mittapuun mukaan. Mikki oli eläissään siisteyttä rakastava herrasmies. Mikki kuoli itse syliini kotona. Huomasimme kun loppu oli lähellä ja eläinlääkärimme oli sitä mieltä ettei sillä ole tuskia. Kolme päivää sain vielä jättää jäähyväisiä
maailman parhaalle koiralle joka oli opettanut minua paljon ja antanut suunnattoman paljon enemmän kuin edes siinä tilanteessa käsitin.
Syliini se todella nukkui kyynelistäni kostean turkkinsa kera. Kuoleman jälkeen pesin ja kuivasin parhaan ystäväni vielä. Sillä Mikille oli puhtaus tärkeää ja komea ulkomuoto.
Tästä on jo aikaa, mutta tänä päivänä tämä ihana uros elää keskuudessamme. Lähes kaikissa kotonani olevissa koirissa on Mikki taustoilla.
Se oli koira jonka veroista en enää koskaan saa.
sanoisin kyllä sulle, että ei ole pienintäkään käsitystä sulla sairaasta koirasta!
Et varmaan laillani ole joutunut katsomaan vierestä, kun mistään ei ole mitään apua. Lääkkeet eivät auta, eikä mikään pysy koiran sisällä. Olisin antanut mitä vain, jos olisin sen rakkaista rakkaimman saanut terveeksi jälleen, mutta niin vain ei ollut tarkoitettu kaikista inhimillisistä toimenpiteistä huolimatta. Sitä ei viety piikille, koska ell. ei sitä armopiikkiä halunnut antaa, vaan "ässä" kuoli kotiin ja on nyt uurnassa palkintojensa keskellä. Ja vain luoja yksin tietää, mitkä sen tuskat olivat viime metreillä.
tuollainen käytös ettei halua armopiikkiä antaa?
että jospa kyseessä olisi ollut vain aallonpohja ja siitä se nousu ylöspäin. Oli enempi kuin rankkaa katseltavaa "ässän" kärsimykset ja yrittää tehdä...ei löydy sanoja, eli kerrankin jää issu nyt sanattomaksi...ei vain voi mitään, kun se ikävä on edelleenkin kuitenkin olemassa ja ne kaikki ihanat muistot. Aihe on mulle tosi rankka...sory!
sitä viimeistä piikkiä antaa siihen aikaan. Meilläkin eläinlääkäri katseli varmasti minua ja huomasi että olin sekoamaisillani siihen suunnattomaan suruun ja tuskaan. Ja kuten Mikin kasvattajalle myöhemmin sanoin. etten edes tiennyt minkään voivan satuttaa ja koskea niin syvältä.Teki vain mieli huutaa suoraa huutoa, mutta aikuinen ei sellaista voi tehdä Kipu ei ole vieläkään täysin poissa. Muistan ne rukoukset loppuelämäni mitä silloin rukoilin, vaikka en niin kovin kirkollinen ole. Ja sitten se vihan tunne ja voimattomuuden.
Mutta Issu, Ässä ja Mikki säilyvät meidän sydämmissä ja muistoissa aina vain, ja molemmat ovat antaneet jälkipolville perinnön joka vielä meidän jälkeemmekin sukutauluista löytyy.
näinhän se menee kyllä, vaan minkäs ikävälle mahtaa...ei mitään!
Suurin rakkaudenteko koiralle on päästää se kivuistaan ja kärsimyksistään silloin,kun toivoa parantumisesta ei ole ja sairaus aiheuttaa kipuja,joita ei voi lievittää lääkityksellä.Näissä tilanteissa ystävyys punnitaan ja itsekkyys saa väistyä.Itsekään en hyväksy missään tapauksessa turhia lopetuksia.Kannatan myös nykyeläinlääketieteen mahdollisuuksien hyväksikäyttämistä.Mielestäni syy lopetukselle ei siis saa olla tarve jatkuvaan lääkitykseen.Jos sivuvaikutukset eivät ole huomattavia ja lääkityksellä saadaan kivut ja vaivat kuriin,se on ok,vaikka tästä aiheesta usein erilaisia mielipiteitä kuuleekin.Vanhalle koiralle en kuitenkaan vaikeita ja kivuliaita hoitoja ja tutkimuksia alkaisi teettämään.
Jos ajattelisin itse olevani kuolemansairas ja kivuissani, haluaisin varmasti päättää päiväni ennenkuin olisin sängyssä makaava,kivuissa kieriskelevä,kuolemaansa odottava ihmisraunio.
Miksei siis koiralle voi suoda rauhaisaa kuolemaa ?
Muistan lapsuudestani lapun joka oli koiramme pedin yläpuolella ja jonka otsikko oli joku "koiran 10 pyyntöä". viimeinen kuului jotenkin näin: Kun minä olen vanha ja sairas Ole mukanani viimeisellä matkallani...
Olisi mukava saada ne jostain.
Eikä koiraa aina lopeteta. Kyseinen koiramme nukkui pois kotonaan meidän ollessamme sen viimeisellä matkalla mukana.
Noita kymmentä pyyntöä ei ollutkaan tallessa vaikka niin muistin mutta tälläisen löysin:
1. Käytä hyväksesi jokainen mahdollinen ilonhetki.
2. Hurmioidu raikkaan ilman ja tuulen hyväilystä kasvoillasi.
3. Rakkaimpiesi tullessa kotiin riennä tervehtimään heitä.
4. Ole tottelevainen silloin kun se on etusi mukaista.
5. Nauti, kun joku tahtoo rapsuttaa vatsaasi.
6. Ota nokoset ja venyttele ennen kuin nouset.
7. Juokse, telmi ja leiki päivittäin.
8. Syö halukkaasti ja innostuneesti.
9. Ole uskollinen.
10. Älä milloinkaan teeskentele olevasi joku muu kuin olet.
11. Jos haluamasi on kätkössä, kaiva kunnes löydät sen.
12. Jos jollakin on huono päivä, istu hiljaa hänen lähellään ja työnnä kuonosi
hellästi hänen syliinsä.
13. Suo itsellesi yksinkertaisia iloja kuten pitkiä kävelylenkkejä.
14. Nauti huomiosta ja anna ihmisten koskettaa itseäsi.
15. Älä pure, jos murina ajaa saman asian.
16. Kuumina päivinä juo paljon vettä ja lepää puun varjossa.
17. Kun olet onnellinen, tanssi ympäri ja heiluta koko kehoasi.
18. Älä juutu syyllisyyteen ja mökötykseen, vaikka sinua arvosteltaisiin kuinka.
Juokse heti takaisin ja solmi uudestaan ystävyyden siteet.
Ja samaa mieltä muiden kanssa, armeliaampaa päästää toinen kivuista kuin kitua kuoliaaksi. En tosiaan itsekään haluaisi viettää viimeisiä kuukausia tai vuosia sänkyyn sidottuna romuna. Varsinkin kun eräs sukulainen on ollut vuosia koomassa, on amputoitu jäseniä kuolioiden takia, lukuisia syöpiä mitä ei hoideta - siis vuosia ei ihmisessä ole ollut elonmerkkejä tai häneen saatu mitään kontaktia ja hengissä pidetään ties kuinka pitkään vielä ja tämä on surullisen tosi.
Tuo löytyy googlettamalla koiran 10 pyyntöä.En osaa laittaa linkkiä tähän.
http://www.kotiposti.net/desintarha/omistaji.htm#Kymmenen%20pyynt%F6%E4%20ihmiselle:
Kiitos teille linkkivinkistä! Tuli ihan lapsuus mieleen..