On kurjaa kun lukee juttuja että sijaisperheessä on laiminlyöty sijoitettua nuorta,on petetty,kohdeltu kaltoin,manipuloitu jne jne.Itse olen myös aikoinaan kokenut vastaavaa,ja minulla on ainakin jäänyt pysyvät arvet niiltä ajoilta.
Eikö meillä ole oikeus tuoda tällaiset huonot perheet esille?Onko oikein että ilkeät sijaisvanhemmat pääsevät pälkähästä ja jatkavat elämää eteenpäin tuosta noin vain,kun taas nuori jatkaa elämää sieltä saamien kolhujen kanssa?Minusta meidän pitäisi tuoda äänemme kuuluviin,ja saada totuus esiin.Joillekin lapsille/nuorille jää pysyvät arvet,ja se on väärin.On väärin että aikuinen mahdollisesti tuhoaa lapsen elämän.
Eikö meillä ole oikeus tuoda tällaiset huonot perheet esille?Onko oikein että ilkeät sijaisvanhemmat pääsevät pälkähästä ja jatkavat elämää eteenpäin tuosta noin vain,kun taas nuori jatkaa elämää sieltä saamien kolhujen kanssa?Minusta meidän pitäisi tuoda äänemme kuuluviin,ja saada totuus esiin.Joillekin lapsille/nuorille jää pysyvät arvet,ja se on väärin.On väärin että aikuinen mahdollisesti tuhoaa lapsen elämän.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Huostaan ottoja ja sijoituksia tarvitaan, mutta myös tiukempaa kontrollia. Yleensä lapsella ei ole sanan valtaa, ja jos hän voi sijoituksessa huonosti, häntä ei haluta uskoa.
niin ikävää kuin se onkin niin myös totta.
Toimimme itse sijaisperheenä ja olen törmännyt matkallani myös ko.tapahtumiin en tosin omalla kohdallani vaan toisten.
Erästäkin nuorta, jonka tunnen henkilökohtaisesti ja joka on nyt jo täysi ikäinen,kohdeltiin sijaisperheessä todella tylysti, lisäksi perhe toimi vastoin oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan. Tämä ko.nuori kärsi esim. siitä, että sijaisvanhemmat kuluttivat alkoholia melko mittavassa määrin eli päivittäin, "lellittelivät" omia lapsiaan, mutta kohtelivat sijaisnuorta epäreilusti, lisäksi valehtelivat nuoresta soskuun asioita, jotka eivät pitäneet paikkaansa, jotta saivat isommat korvakset, ensin itse "härnäsivät" nuoren siihen tilaan että tämä teki jotain sopimatonta kuten esim. karkasi. Simputtaminenkin kuului päivä rutiiniin; sijaisvanhemmat ajoivat autolla omien lastensa kanssa hiljalleen koulumatkaa, mutta tämä nuori joutui kävelemään perässä koska oli ollut edellispäivänä niin ilkeä tms.
Tässä tällainen pintaraapaisu todellisuudesta, että on meitä moneen lähtöön meitäkin, onneksi en itse syyllisty koskaan moiseen, tässä kohdassa nostan hattua meille kaikille jotka teemme OIKEASTI työtämme näiden lasten ja nuorten vuoksi, vaikka saammekin siitä korvausta, mutta työmme on todella "alipalkattua".Kuka viitsii laskea tunti palkan tai päiväpalkan?? Paljonko tekee??
Minä sain päiväpalkaksi 21€ ja tuntipalkaksi n 1 euron.Vau mikä palkka=)
Eli kyllä pitää olla sydäntä jotta tätä työtä oikeesti tekee ei tuo korvaus ainakaan meidän taloutta ole kovin kohentanut.
kun kännäsivät joka päivä,kännissäkö?
sen että saisimme "ilmiannettua" valheelliset sij.perheet?Onko sellainen mahdollista,toivon ainakin että on..
olen kuullut myös muiden sijaisvanhempien kiinnittävän huomiota todella joidenkin sijaisvanhempien räikeisiin sijoitettujen lasten simputuksiin.
Rohkeata tuoda asia esille. Ja toivon sinulle menestystä työssäsi. Raskasta varmasti on.
ensisijaisesti sijoitetun turva tulisi olla oma sosiaalityöntekijä. joka ainakin meillä vetäytyy joka kerta käydessään lapsen kanssa kahden kesken juttelemaan ja kuuntelemaan lapsen tuntoja ja mielipiteitä meistä ja olemisestaan ja elämästään.
ainahan tämä suhde ei toimi tai sos.virkailija ei miellä itseään lapsen ääneksi vaan järjestelmän osaksi.
silloin jää jäljelle sos.virkailijan esimiehet, sosiaali- ja terveysministeriö ja poliisille tehtävät rikosilmoitukset.
kolmasasia on sitten erilaiset kokemukset. minä arvostan suuresti avoimuutta. asioiden jakamista ja niistä suoraan keskustelemista. sillä vain vihjein ja ilmein ja nälväisyin annetut viestit usein väärinymmärretään ja kumpikin osapuoli pitää helposti toista ilkeänä ja pahana, manipuloivana tai kierona.
lapsi on tässä järjestelmässä heikoimmilla, sillä hänet voi ohittaa ja ylittää ja hänen suuhunsa voi niin sijaisvanhempi kuin biovanhempikin panna sanoja ja tunteita joita lapsi ei aidosti omakseen tunne. tai tuntee yhtä täällä yhtä siellä. mutta pahimmat vääristymät syntyvät, kun asioihin ei palata vaan lapsuudesta epäoikeudenmukaseksi koetut asiat jäävät mieleen kaivamaan eikä niitä saada millään puhuttua puhki ja selväksi. sillä pahoilla asioilla on tapana kasaantua, paisua ja synkistyä kun niitä hautoo.
taas kerran kuuluttaisin avointa mielipiteenvaihtoa joka perheeseen nuoren ja vanhempien välille. ja avointa, rakentavaa mielipiteiden vaihtoa tänne palstalle.
esim.***** kokemukset manipuloinnista ja pahoinkohtelusta ovat varmasti totta hänen kokeminaan. mutta jos hän kertoisi missä tilanteissa hän koki tulleensa manipuloiduksi ja väärin kohdatuksi, voisin minä kertoa omaa näkemystäni vastaavaan tilanteeseen (vaikkei***** millään voikaan olla minulle sijoitettu) ja parhaimmillan ***** saisi siitä uuden ymmärtämystä avaavan näkökulman, tai sitten vakuuttuisi kaikkien sijaisvanhempien tyhmyydestä. mutta antaisi edes uutta kulmaa...
Kai välitit tietosi myös sosiaalityöntekijöille?
asiasta kerrottiin useammalle taholle ja henkilöille ennen kuin kukaan uskoi asiaa todeksi. Tyttö pääsi toiseen sijaisperheeseen jossa ongelmia ei ilmennyt enää, muutoin kun mitä itse sitten aiheutti, mutta ei enää aikuisten taholta.
Ikävintä tässä on se että olen ymmärtänyt että tässä ko. kaltoin kohtelu perheessä on yhä sijaislapsia, en ymmärrä miksi?!
Minkälainen tuska lapselle jäi ja kuinka hän enää voi luottaa mihinkään kun jo "auttava" taho oli rikkonut edes sen vähänkin, mikä ehkä oli vielä korjattavissa.
että minkälainen tulevaisuus tulee lapselle, joka ei koskaa sijaisperheessä ollessaan pysty iloitsemaan mistään asiasta ja ei tunne elämässään muuta iloa kuin vahingonilon? Tämä asia siksi, että vaikka itsekin tiedän, että meitä sijaisperheitä on monenlaisia, mutta niin on myös lapsia.
Meillä ja varmasti muillakin on esim. sellainen lapsi sijoituksessa joka näkee kaikki asiat negatiivisena. Teit niin tai näin, vaikka kuinka yrität kannustaa, niin aina lapsi näkee asioissa vain pahaa. Olenkin vahvasti epäillyt lapsen olevan masentunut tai jotain, mutta ammatti-ihmisten mielestä lapsi on terve, jos ei lasketa sitä ettei hän ymmärrä kaikkia asioita.
On todella raskasta välillä, kun toiset perheen jäsenet nauravat jollekin asialle, niin huomaat, että yksi lapsi mököttää. (Tämä lapsi kyllä osaa nauraa silloin, kun toiselle sattuu ja iloita kun hän saa tahtonsa läpi, vaikka se tuottaisi toiselle pahaa mieltä).
Vaikka kohtelemme yleensä tätä lasta silkkihansikkain, niin silti, hän aina löytää valittamista asioista. Välillä pelottaa hirveästi tuleva, kun ajattelee lapsen elämään, että minkälaista se on, jos hänen täytyy koko ajan olla paras ja jos hän ei ole tai toiset eivät tee juuri niinkuin hän haluaa, niin hänen elämänsä on ihan pohjalla.
Niin, siis tämä teksti ei ollut tarkoitettu suoraan reserville, hän vain sai taas mietintää aikaiseksi aivoissani (niissä rusinankokoisissa, kun yksi pojistani sanoo leikillään) ja tämä ei myöskään ollut tarkoitettu keskustelun aloittajalle, koska uskon, että hänellä on todella paha olla ja varmasti syynsä miksi hän kokee noin.
Mutta meidän täytyy muistaa aina se, että kaikki kokevat asiat eritavalla ja siksi onkin erittäin tärkeää selvittää, että mistä todella on kyse!
P.S. Minäkin tiedän kaksikin perhettä joissa on ollut sijoitettuna lapset, joita perheet kohtelivat erittäin huonosti, mutta onneksi nämä sijoitukset purkaantuivat ja lapsille löydettiin uudet kodit.
Joskus tämän rankkuus voi yllättää sijaisvanhemmaksi ryhtyvät ja silloin voi tulla ylilyöntejä ja siksi meillekin tulisi olla riittävästi tukea saatavilla ja ympäristön täytyisi muuttaa asenteitaan siinä, että mekin olemme vain tavallisia ihmisiä.
biotyttäreni on tällainen "itseensä ottava persoona". häntä kun kuuntelee tautoja tuntemati, saa helposti kuvan, että lapsiraukka... pitää ihan yksin koossa koko perhettä...
otetaanpa esimerkki: puiden kanto puulaatikkoon. mukana minä ja neljä lasta. vanhin tekee kuorman kottikärryyn ja kärrää sen ulko-ovelle ja liukenee lopusta. kolme lasta ja minä kannamme puut sisään. minä täysiä sylillisiä ja pienemmät minkä jaksavat. tyttäreni notkuu avaamassa ovea, tuo sylillisen silloin toisen tällöin, vähemmän kuitenkin kuin pienet yhteensä. MUTTA ARVATKAAPA kuka teki kaiken työn, kun sitä puhelimessa mummolle kerrotaan? tyttö yksin. pienet olivat vain ovella tiellä, isosisko katosi jo kättelyssä ja äidistä ei mainita sanaakaa. hän on ypöyksin tehnyt ihan kaiken.
kyseisen lapsen luonteen takia olen totaalisen epäuskoinen kaikkia "jouduin tekemään kaiken ihan yksin, kukaan ei koskaan auttanut minua/ottanut minua huomioon/välittänyt minusta lainkaan" -väitteitä kohtaan. haluaisin aina kuulla myös vastapuolen version. ja saada todisteet ennenkuin hyväksyn jyrkän mustavalkoisia mielipiteitä.
sillä näitä joko/tai ihmisiä on olemassa. ja heille kaikki on joko mustaa tai valkoista. ilman vaihtoehtoja.
onnekseen tämä ko. tyttö pääsi toiseen sijaisperheeseen joka oli toimi loppuun asti kiitettävästi, sitä ei tiedä miten kaikki loppupelissä vaikuttaa, mutta vaikeuksien yli voittoon on pyrittävä.
>On väärin että aikuinen mahdollisesti tuhoaa lapsen elämän. <
Kuinka moni biovanhempi tekee sen, kenenkään estämättä?
Kyllä, varmasti useampi bio kuin sijari.
On mielestäni kuitenkin eettisesti eri asia, jos laiminlyöntiin, sairaalloiseen vallankäyttöön tai muuhun väkivaltaan syyllistyy sijari kuin bio.
Toki sijarillakin voi olla alkoholiongelma, masennus tai burn out, se ei ole epäilyttävää tai väärin. Se, että hän salaa ongelman sossuilta eikä hae apua, sen sijaan on.
Eihän lasta yleensä tarvitse huostaanottaa, mikäli vanhemmat ovat kykeneviä yhteistyöhön. Ja sehän tarkoittaa käytännön tasolla sitä, että vanhempi myöntää ongelmansa ja ottaa hoitoa vastaan. Samat edellytykset pitäisi olla sijaisvanhemmille.
Vai riittääkö meille se tosiasia, että enemmän näitä asoita tapahtuu bioperheissä?
Onhan häpeällistä, että lapset, jotka on "pelastettu" omilta vanhemmiltaan, joutuvatkin ojasta allikkoon!
Mutta niin kuin minun tapausksessani. Tuntematon ihminen, sosiaalityöntekijä, määritteli minut kykenemättömäksi huolehtimaan lapsistani, mutta sitten hän löysi itselleen tuntemattomat ihmiset, jotka hän määritteli "oikeiksi vanhemmiksi" lapsilleni.
sitten mitään avohuollon tukitoimia pidempään ennen huostaanottoa, kun kerran sosiaalityöntekijä oli sinulle aivan tuntematon? Vai oliko kyse kriisisijoituksesta?
ps. Haluaisin ymmärtää! :(
ja silloin avohuollontukitoimi oli aivan paikallaan. Olin totaalisen väsynyt. Mutta siihen vielä huoli lapsista ja pelko heidän menettämisestään, raskas taakka kantaa. Mutta en olisi itsestäni uskonut, että tämän taakan jaksan kantaa. Luulin, että hautaudun sen alle.
Mutta nyt pitää mennä lopettamaan siivoaminen, koska tyttöni tulee taas viikonlopuksi.
vaan kuulkaa kun 3 lasta vietiin äidiltä joka oli alkoholisoitunut..ymmärrän että äiti teki liikaa väärin,ei siitä ollut kasvattajaksi,mutta että hänen sisko..sijaisäiti johon vihantunteita niin paljon et ei koskaan katoa..
sil oli 2 omaa lasta,viimesinä aikoina ajoi 4 humppelis omat muksut kyydis, karkas metsään kun kytät pysäytti..
kiitän luojaa että minun serkut on löytäneet HYVÄN kodin.
siellä vaan sijaiskodissa 6 vuotta elettiin, joo hyvin menee kun soskusta ilmotetaan et millon ollaan tulos..
joo olen nyt itse äiti, tulen aina kärsimään siitä miten sijais-isäni hakkasi akkaansa kerran viikkoon,katsoin vierestä.
asioista ja epäkohdista on puhuttava, mutta tämänkin viesti kaipaisi selvennystä.
hakija siis hyväksyi oman huostaanottonsa äidin pahan alkoholismin aiheuttamien laimin lyöntien vuoksi?
mutta ei hyväksynyt sijoitusta tädilleen? vai mitä oliko täti sos.ilmotuksen tekijä ja sitä ei hakija hyväksynyt?
kuka oli se huppelissa ajanut sijaisäiti? kirjoittajan, hänen serkkujensa?
ymmärrän, että yölla puoli kahdelta ajatus pätkii, mutta kun haluaa keskustella perheväkivallan aiheuttamista traumoista ja ilmoittaa trauman syntyneen sijaisperheen kotikäytöksestaä, niin kyllä minusta pitäisi myös lukijan pystyä pysymään kärryillä.
oliko kyseessä siis sukulaissijoitus vai ei?
jos oli sukulaissijoitus, niin perheen käytösmallihan on periytyvä ja täti noudatti kotoaan opittua alistuvaa mallia (miksi täti olisi ollut kirjoittajan äitiä vahvempi)eikä paennut tai tehnyt rikosilmoitusta miehestään.
jos taas oli kyseessä sijoitus ulkopuoliseen perheeseen, niin taas jankaten: tee ilmoitus sosiaalivirastoon kirjallisena ja yksityiskohtia mainiten. ja jos se ei auta tee ilmoitus kyseisen kunnan sosiaalilautakunnan puheenjohtajalle kunnanhallitukselle sos.virkailijan valvontalaiminlyönnistä. ja jos sekään ei auta tee poliisille tutkimuspyyntö perheväkivallan estämiseksi.
hyvin. Eräskin sijoitettu kertoi, että aina kun sosiaalityöntekijät tuli, heidät puettiin parhaimpiin, piti istua pöydän ääreessä ja ei saanut puhua muuta kuin sijaisvanhemmat antoivat. Jos oli sanomassa jotain muuta, sijaisäidin ilme oli, että odotas kun...
Ei siinä pieni, avuton lapsi uskalla itseään ilmaista, sillä hän tietää mitä tuleman pitää. Ja vanhemmille ei voi kertoa, kun ei saa pitää yhteyttä.
Kaikki sille pitää rautalangasta vääntää.
ja tiedätkö, että tällä rautalankamallilla päästäkin eroon monista väärinkäsityksistä.
kun taas äkkipäisillä yleistyksillä saadaan syvät ja pysyvät sotkut aikaan.
eihän kiireessä synny kuin kusipäälapsia sanoi jo vanha sananlaskukin.
väänä nyt, ole hyvä, vastaukset kysymyksiini: kuka oli känninen, joka juoksi metsään? pahoinpitelikö naista sijoitetun setä, joka oli myös sijaisisänä hänelle vai vieraanperheen sijaisisänä toiminut mies? minulle ei asia kolmannellakaan lukukerralla avautunut.
ei ymmärtänyt kirjoitusta, johon reservi kommentoi ja pyysi lisäselvityksiä.
reserviltä, että mikä on se minimi aika lapsenteossa, jolloin ei enää varmasti tule kusipäälapsia.
Mistä aika aletaan laskea, sen lopun ehkä osaan itsekin arvioida. Olisiko nyt niin, että syy huostaanottoon onkin ollut pikasellaisessa, joita on, myönnettäköön, tullut harrastettua ennen töihin lähtöä. Vastauksesi olisi tärkeä, koska mitään todellista huostaan oton syytä ei ole ja olisi helpotus jos reservi ratkaisetkin visaisen pulmani. Saat vääntää myös rautalangasta.
kyseessä on sananlasku, perinnetietous.
se tarkoitta normaalikielelle muutettuna sitä, että hiljaa hyvä tulee, ajatellen aivan kaunis.
sitä, että lasta tehdessä on vakaa parisuhde ja elämä siinä jamassa, ettei sitä sotke ja häiritse päihteet ja huumeet. että lapsi on hartaasti haluttu ja tietoisesti tehty. että oma elämä ollaan valmiit sopeuttamaan lapsen tarpeisiin ja lapsi asetetaan kaikessa etusijalle. jopa töiden. jos sinä sitten olet näitä biovanhempia joilla ei päihdeongelma/mielenterveysongelma ole ollut huostaanoton syynä. joskus liika uraohjaituvuuskin on lasten laiminlyöntiä. ja syy huostaanottoon.
olisi muuten ehkä syytä lukea myös sananlaskuja ja sanontoja, jos ei niitä luonnostaan tunne vaan luulee niitä kirjaimellisesti otettaviksi
selvennöksestäsi. Kaiken piti olla kunnossa, työssä on kuitenkin pakko käydä jos mielii omaa taloa ja autoa. Huostaan oton syyksi jää tuo työssäkäynti. Yritteliäisyyttä ei kateelliset hyvällä katso. Päihteisiin ei ole minulla ollut koskaan varaa, eikä mielenterveysongelmia ole ollut. Huostaanotto aiheutti tilapäisen uupumuksen, mutta sen on lääkäri todistukseen selkeästi kirjannut jälkisattumaksi. En viitsi kuitenkaan enää pyrkiä työelämään ollenkaan, energia menee kaikki huostaanoton mutkia ratkaistessa ja sosiaalityöntekijöiden rajoitusten ja metkujen mukaan kurvaillessa.
Onhan yhteiskunnalla rahaa, kaipa ottavat huomioon tehdessään huostaan ottoja jälkiseuraukset myös. Voisi olla mahdollisuus saada huostaan ottaja maksamaan työstä pois jäänti, kun on tuo lääkärintodistus huostaan oton aiheuttamasta uupumuksesta ja sen jälkeisestä työttömyydestä. Taloudellinen menetys on minulle huomattava, vaikuttaa myös eläkekertymääni.
Tuosta sananlasku jutusta sen verran, että on aika ruma ilmaisu "kusipäälapsi", mutta voisikohan alkaa puhumaan kusipääsossuista.
Sijaisperheen, joka rangaistukseksi lapsen raivareihin laittoivat tämän 4-5-vuotiaan lapsen kellarin rappusille ilmastointiteippi suun eteen...
kädet sidottu, ettei voinut ottaa sitä teippiä pois. Vai oliko hän niin uhattuna, ettei uskaltanut ottaa.
Tuollaiset kuuluisivat poliisille. Vaikka jälkikäteenkin tekisit ilmoituksen kirjallisesti poliisille ja pyytäisit kopion jättämästäsi ilmoituksesta itsellesi. Poliisit eivät käytännössä halua puuttua sijarien tekemiin lasten kaltoinkohteluihin, vaan ovat sossujen työpareina suosimassa tuota käytäntöä, sen olen kokenut itse. Kuitenkin kaikkien on tehtävä lastensuojeluilmoitus, jos havaitsee lasten pahoinpitelyä.
Lapsen kädet eivät olleet sidottu, näin tämä sijaisvanhempi kertoi, en siis nähnyt itse.Tapauksen tuntien uskon, että lapsella oli kyllä niin uhattu olo, ettei olisi uskaltanut edes yrittää irrottaa teippiä itse, tämä kyeinen sijaisvanhempi oli erittäin pelottava ja uhkaava, vaikka osasikin esittää lämmintä ja empaattista. Viranomaisten selän takana tilanne oli täysin toinen, kirosanat lensivät ja viinakin virtasi useita kertoja viikossa, näin itse, asuimme lähekkäin. Näin kyllä paljon muutakin kaltoinkohtelua. Lapsi ei enää ole tällä perheellä, vaan pääsi takaisin äitinsä luo usean vuoden sijoituksen jälkeen. Onneksi, tässä tapauksessa.