Olen sosiaalialalla töissä. En tee työkseni huostaanottoja. Minua kiinnostaa biovanhempien ajatukset, koska teen töitä mm. sijoitettujen lasten kanssa.
Aivan hirveää tekstiä täällä kuitenkin on. Siitä olen ihan varma, että biovanhemmat eivät tappele täällä yksin. Keitä siis ovat nämä henkilöt, jotka täällä provosoivat, nimittelevät, ärsyttävät, kiusaavat, painostavat ja kirjoittavat törkeyksiä?
Aivan hirveää tekstiä täällä kuitenkin on. Siitä olen ihan varma, että biovanhemmat eivät tappele täällä yksin. Keitä siis ovat nämä henkilöt, jotka täällä provosoivat, nimittelevät, ärsyttävät, kiusaavat, painostavat ja kirjoittavat törkeyksiä?
Vastaukset 58
Vanhimmat
ihmiselle ei tulisi edes mieleenkään sortaa ja kiusata toisia tai tehdä tahallaan vääryyttä toisille ihmisille.
kirjoituksiin jotka kertovat että lapseni on huostaanotettu mutta minussa ei ole mitään syytä,varsin kärkkäästi.
Kirjoitan suoraan että kertoisi mielummin koko totuuden kuin että syyllistäisi muita.
Aika vaikea on käydä järkevää ja asiallista keskustelua äidin kanssa joka on sitä mieltä että häneltä on huostaanotettu lapset *ihan ilman mitään syytä ja täysin mielivaltaisesti*.
Jos bioäidit kertoisivat esimerkiksi että *näin pääsi käymään että viina virtasi ja lapset jäivät huolehtimatta ja heidät huostaanotettiin mutta nyt olen tullut järkiini,elän ihmisiksi ja haluaisin lapseni takaisin*. Tähän olisi helpompaa antaa neuvoja,lohdutusta ja tsempata ja ihan oikeasti yrittää auttaa.
Hullua on se että bioäiti on AINA se uhri ja kiusattu mutta hänessä itsessään ei ole mitään vikaa.
Aivan kuten tuo yksi äiti joka kirjoitti että haluaa kierukan pois mutta viranomaiset eivät suostu.Mitä siihen olisi pitänyt muuta vastata kuin että on syytä noudattaa viranomaisten määräyksiä välttyäkseen enemmiltä hankaluuksilta.
Itse olen tavallinen äiti jolla on yksi lapsi tullut alkoholistiäidiltä mieheni mukana koska tämä äiti ei huolehtinut lapsestaan.Raskaudenaikainen runsas alkoholinkäyttö näkyy lapsessa ja ongelmia on paljon.Pistää niin vihaksi että äiti ei myönnä mitään,lasta tutkitaan kun haetaan syitä mistä kaikki kehitysviivästymät,käytöshäiriöt,pelkotilat yms. johtuvat.
Ei heru kyllä paljon sympatiaa bioäidille joka kirkkain silmin väittää ettei hänessä ole mitään vikaa,yhteiskunta vaan on mätä ja on ottanut hänet täysin syyttä silmätikuksi ja häntä kiusataan ja ahdistellaan jatkuvasti esittämällä epämiellyttäviä kysymyksiä.
meni kyllä ihan lasten harrastuksiin ja lastan vaatteisiin.Ei minulla ollut aikaa edes läträtä viinan kanssa. Opiskelin. olin lasteni koulun johtokunnassa, atk-kerhossa, vanhempainyhdistyksessä, ja siinä vielä puheenjohtajana. Olin Espoon kultturilautakunnassa ja Kuninkaantien sosiaalidemokraateissa.
Lapseni harrastivat. Olivat Suvelan Sirkuskoulussa, Espoon ilmaisutaidonkerhossa, toinen soitti nokkahuilua Musiikkiopisto Juveneliassa ja toinen soitti kanteletta Espoon kultturitoimen järjestämässä opetuksessa. Sen lisäksi kävimme uimassa viikottain ja kaikissa mahdollisissa lasten kultturitapahtumissa, joihin raahasin ympäristömme lapsia. Ja vielä kuljimme bussilla.
Tietty. Minä olin väsynyt ja taloudellisesti ahdingolla, mutta ajattelin, että kun valmistun, niin tilanne helpottuu. Joo. Mutta sitten tuli "innokas" sosiaalityöntekijä alueelle, joka oli päättänyt hakea lapsilleni "oikeat vanhemmat."
Mutta kun lapseni otettiin minulta, lapset eivät alussa saaneet kenkiä eikä vaatteita.
Sitä et ainakaan minulta saa. Miksi kertoisin jotain sellaista, joka ei minun elämässäni ole totta.
näille palstoille? Kukaan ei kaipaa sinun mustavalkoisia mielipiteitäsi. Sinä olet aivan liian kovettunut luonne, et osaa muuta, kuin tuomita ja lyödä muita ihmisiä.Et sinä voi tietää kaikkien ihmisten kaikkia asioita, mutta silti sinä muka neuvot näillä palstoilla ihmisiä, joita et edes tunne. Tuolla ylimielisellä tyylilläsi sinä teet vain ITSESI todella naurettavaksi ja paljastat sen, miten pinnallinen ihminen sinä olet. Vai saatko kirjoittelustasi itsellesi jotain sadistista nautintoa ??
Hei sinulle kohtalotoveri,
minua ihmetyttää suuresti että sos.toimi pystyi sinulta lapset väkisin ottamaan. Ihan uteliaisuudesta kysyisin, miten tätä huostaanottoa perusteltiin? Oliko syyksi kirjattu vain ne skitsofrenia (ilman diagnoosia) ja huumeidenkäyttö(perätön)?
Olen aina itse ajatellut omien lasten kohdalla, että olisinko ollut ns paremmin varustautunut tilanteeseen jos olisin ollut mukana esim.tuollaisessa yhdistystoiminnassa ja paikallispolitiikassa, mutta ei näyttänyt suojaa antavan sekään. Etkö olisi saanut koulusta, kulttuurilautakunnalta tai sos.demokraateista itsellesi puolestapuhujaa, joitain niin "silmäätekeviä" että sossu olisi miettinyt kahdesti ennen kimppuusi hyökkäämistä?
Ystävällisin syysterveisin Leilani
Ps.Selvennykseksi vielä, minä kyllä uskon että on olemassa myös aiheellisia huostaanottoja. En usko että niistä perheistä kovinkaan moni on aktiivinen täällä netissä. Joskus on tehnyt mieli vaihtaa ajatuksia ja kysyä mielipiteitä nimenomaan sijaisvanhemmilta, mutta lähes kaikki asiakirjoitukset ja -kysymykset hukkuvat ikävä kyllä palstoilla muun "roinan" sekaan.
Kyllä minun puolesta olisi puhunut tyttöjeni koulun vanhempain yhdistyksessä oleva henkilö ja kaksi Kuninkaantien sosiaalidemokraattien jäsentä. Mutta sosiaaliviranomaiset olivat sanoneet heille, että "sen päässä heittää". Pyysin apua myös sosiaalilautakunnan puheenjohtajalta, joka oli samaisen tyttöjen koulun vanhempain yhdistyksissä ja muussa ollut mukana. Hän oli sdp:läinen. Hän sanoi, ettei voi ottaa kantaa asemansa vuoksi. Eli jos joku halutaan pelistä pois, niin kyllä hänet pytytään nokkimaan. Jos ei muuten, niin lasten kautta.
myös muilta kuin sinulta.
Niin ei se puheenjohtaja ollut koko Espoon sosiaali lautakunnan puheenjohtaja. Oli jonkun alujaoston tai vastaavan puheenjohtaja. Ja kulttuurilautakunnassa olin ollut vaan sen kevään. Lapseni otettiin huhtikuun puolessa välissä minulta pois. Ipiskeluni loppui huhtikuun lopussa.
Ekana se oli avohuollon tukitoimenpide, kuukausi myöhemmin sosiaalityöntekijä kiristi minua sanoen, että jos en allekirjoita huostaanottopapereita tulee pakkohuostaanotto, joka on vaikeampi purkaa. Paniikissa menin allekirjoittamaaan. En vielä silloin tajunnut kuinka peli voi olla rumaa, ja kuinka voidaan lasten kautta vahingoittaa äitiä.
että minkään kunnan tai kaupungin sosiaalipuoli haluaa itselleen lisätyötä esim. ottamalla lapsia väkisin huostaan. Kyllä nyt uskoisi siellä olevan muutakin tekemistä ja kun aina valitetaan resurssien puutteesta. Eli jokin syy täytyy olla puhukaa mitä puhutte.
Sosiaalimenoissa on rahaa vähän ja avun tarvitsijoita paljon. Koko ajan avun tarvitsijoiden määrä lisääntyy, mutta henkilökuntaa on vähän. Monet sosiaalityöntekijät tekevät ylitöitä palkatta. Joskus ottavat ylityöt vapaana. Siinä väsyy eikä niin kovin jaksa perehtyä yksittäisen asiakkaan asioihin. Tavallaan joudutaan "hutaisemaan". Ja se sitten näkyy monelle inhimillisenä kärsimyksenä.
Ja kuka kohtaa avun tarvitseman asiakkaan. Eiköhän se ole sosiaalityöntekijä yksin. Kaikki p..... kaadetaan hänen päälleen. Kuinka monta sosiaalityöntekijää saa pelätä henkensä edestä vihaisia asiaakkaita.
Eivät ne henkilöt, jotka kunnissa jakavat rahat kohtaa asiakkaita. Tuskin kuntien hallituksissa ja valtuustoissa istuu sosiaalityöntekijöitä. Onkohan edes lautakunnissa muuta kuin esittelijöinä. Kyllä monet kuntien lautakuntien, valtuustojen ja hallitusten jäsenet ovat ihan maallikkoja.
Sano minun sanoneeni!
Jos olet pidemmän aikaa (useita vuosia) ollut kunnallissa päätöksenteossa ja yhdistys, sun muissa hommissa, niin kyllä se varmastikkin suojaa. Olettaen tietenkin, että muilla ei juurikaan sinusta ole huomautettavaa, olet siis asillinen kaikin puolin. Vuosien varrella verkostot kasvavat aika isoiksi, tuttuja löytyy monilta organisaation tasoilta, monista virastoista ja esim. mahdolliset huostaanottovalmistelut eivät varmasti pysy salassa enää. Mikään ei ole sen parempi puolesta puhuja kuin sellainen, joka hieman kuin sattumalta saa asioista tietoa ja alkaa ihmettelemään, että miten tämä voi olla totta. Suojaa ei varmastikkaan löydy jos oikeasti on jotain pielessä, silloinhan tuo sattumalta tietonsa saavakin sanoo "Aivan oikein tehty".
niin, että "ei ole sitä suojaa". Papereilla ja kaikilla muillakin tavoilla. En viitsi kertoa tässä, mutta näin on.
Minua väitettiin huumeiden käyttäjäksi, mutta jopa huumepoliisi olisi tullut kertomaan aioiden oikean laidan. Kokemusta on!
Jos sinua väitettin huumeidenkäyttäjäksi, niin kait suostuit käymään seuloissa ja itse ehdotit seuloja tehtäväksi päivittäin? Vastaavastihan alkoholinkäyttäjiäkin "vahditaan". Sovittuja tapaamisia jne.
Jos huumepoliisi olisi tullut kertomaan asian oikean laidan, niin miksi et pyytänyt häneltä kirjallista lausuntoa ja vienyt sitä? Ja miten huumepoliisi oikeastaan olisi tiennyt käytätkö huumeita vai et. Ainoastaan hän olisi pystynyt sanomaan oletko jäänyt kiinni vai et. Toki hän sen voi myös tietää jos olet ratsiaan joutunut, onko sinulta huumeita löytynyt vai ei ja onko ratsattavasta asunnosta löytynyt huumeita vai ei.
Minä väitän ihan tältä pohjalta, että jotain tekemistä sinulla kuitnekin on huumausaineiden kanssa ollut, jos ei suoraan niin välillisesti kuitenkin.
Joo seulat. Ei kukaan ole minua pyytänyt seuloihin. Ei edes maksakokeisiin. Sairaalaan on kyllä monesti lähetetty, kiltisti olen mennyt, mutta sieltä on palutettu kotiin, koska mikään ei ole vaivannut. kerran ottivat sisälle ja sanoivat, että kokeile ja katso mitä se on. Toista kertaa ne eivät huolineet.
Huostaanoton aiheuttaman suruni ja vihani yritin hukuttaa lähikorttelissa keskikaljaan. Raukka minun pääni ei kestänyt kolmea keskikaljaa enempää. Katkolla kävin pari kertaa. Järvenpään sosiaalisairaalaan pääsin, koska mikään mielisairaala ei minua huolinut. Järvenpään sosiaalisairaalassa kysyttiin, että miksi tulet tänne koska kaikki arvosi ovat normaalit. Sanoin, että kukaan muu ei huoli minua.
Lääkkeitäkin kokeilin syödä, rauhoittavia, masennukseen ja mihin kaikkia. Oleni vain paheni ja vihani kasvoi. Ulos päin ehkä olin rauhallinen., en tiedä. Koukkuun en jäänyt.
Huomaan. Paras lääke minulle on ollut pieni poikani, kurssi, jonka sain käydä vuosi sitten, veljeni rakentama tietokone, jolta voin naputella näitä, tyttöjeni läheisyys ja heidän hyvin vointinsa, pakko lenkkeilyt tyttöni koiran kanssa ja se tuki niiltä ihmisiltä, jotka ovat huomanneet, että kaikki huostaanoton aikana tehty riehuminen johtui huostaanotosta ja lasteni huonovointisuudesta.
selvään ja asialliseen mielipiteeseesi.
Siksi ei huvita juuri kommentoida juttuja jotka ovat jääneet kuin kesken ennen totuuksien kertomista. Mitä muuta osaa kuin pyytää lisää asiatietoa mutta sitä ei näytä täällä juurikaan tulevan.
Kokemuksemme useammasta bioäidistä on juuri tuo että viattomin kirkkain silmin ovat väittäneet ettei heissä ole mitään vikaa, lapset vaan otettiin huostaan aivan mitään syytä.
Olin jo kerran eräälle bioäidille aikeissa viemässä lasta hänelle takaisin kun olin uskovinani hänen juttuihin mutta hän ei kuitenkaan halunnut lastaan takaisin. No se johti siihen että oli kovat keskustelut uskottavuudesta ja nyt ei horjuta. Totuus on ja pysyy. Lapset FAS/FAE- oireilevia, sekä muita ongelmia.
Olen samaa mieltä että kirjoittaisivat bioäidit suoraan asiansa eivätkä syyllistäisi muita.
On tietenkin syitä olemassa muissakin mutta ne selviää jos asiallisesti ne hoitaa ja tekee kirjallisen valituksen porrasta ylemmäs.
Siksi minullakin on vaikea edes mitenkään nähdä asiaa todellisena ja käydä asiallista keskustelua.Parempi olla vaiti. Koen sen niin että se menee omien esimerkkien ja kokemusten kautta, koska yhtäläisyyksiä on niin paljon näissä bioäitien kirjoituksissa ja meidän kokemuksissa.
Emmehän ole juuri heidän lapsensa sijaisvanhempia emmekä näin ollen voi asiaa tietää on oltava lantin molemmat puolet tiedossa ja sittenkin varmaan annamme vääriä kommenttia.
En tiedä mitä ja mikä olisi se oikea ohjaus eli vastaus jota he täältä odottavat.
En ole saatu vastauksi siihenkään mnkälainen heidän mielestään on hyvä sijaiskoti/-vanhemmat.
Mitä toivomuksia biovanhemmilla on yhteiskunnalta silloin kun huostaanotto on uhkana eli toimeksipannaan.
Joka tapauksessa olet kokenut kovia varmaan jo ennen huostaanottoa ja vielä huostaanotto siihen päälle. Nyt sinulla on kuitenkin hyvää aikaa elää itsellesi ja hoitaa itseäsi. Toivon sydämmestäni, että teet sen.
Heille tehtiin henkistä väkivaltaa. Heille ilmaistiin suoraan, kuinka heidän pitää olla kiitollisia sijaisperheelle, koska sijaisperhe oli ottanut heidät.
Lapseni, jotka ollessaan minulla harrastivat vaikka mitä, heillä oli siistit vaatteet ja joka syksy, kevät ja kesä omat, ihkauudet kengät, - toisten kenkiä en mielellään lapsilleni laittanut, koska jalka on kasvava ja vielä muotoutuu - heiltä kaikki vietiin. He masentuivat. Mutta onneksi jaksoin taistella heille paremmat olosuhteet. Minä kyllä taistelin.
ja kuullut tarinoita omaisten kertomuksista, miten viranomaiset suhtautuvat, jos menee apua pyytämään jonkun omaisen huumeiden käyttöön. Kommentit voivat olla tätä luokkaa: "olet vainoharhainen, mene hoitoon".
Minä vain jouduin ristituleen. Sanotaanko niin. Mutta enempää en halua asiaa käsitellä sillä ei ole tarvetta pilata kenenkään elämää.
siitä keski kaljan (kolmen) juomisesta? Siis joku sinun jutuissasi ei täsmää. Kyllä myötätuntoa saa mutta niinkuin joku kirjoitti että pitää olla rehellinen itselleen ja jos toisilta myötätuntoa kaipaa niin myös heille. Uskon että myös itse tiedät että ei lapsiasi ihan aiheetta ole huostaanotettu. Se että syyt sinun mielestäsi ovat riittämättömät on eri asia.
alkoholisteja ja kas kummaa; änkyräkännissäkin sanotaan, ettei ole otettu kuin "muutama kalja", pari kolme.
kun et tiedä. Miksi sinä olet tyhmä. Syyt siihen täyttyy olla, että sinä olet tyhmä. Siksi kun et sanut lahjaksi aivoja, joilla itse ajattelisit kriittisesti etkä ottaisi vastaan mitä sinulle joku muka "asiantuntija" kertoo.
en tarkoittanut provoilla mitenkään mutta en ymmärtänyt tässä jutussa sitä katkolle menoa jopa kahdesti. Ja ihminen oli juonut kolme kaljaa.
että siitähän voi tulla nyt väärin käsityksiä. Siis selitän: Minun pääni ei kestä paljon alkoholia. Nykyisin menen jo huppeliin yhdestä keskikaljasta.
Syön ihan normaalisti, en käytä lääkkeitä enkä huumeita. Mielialani on ihan suhtkoht normaali, alavireinen vaan. En vaan kestä paljon alkoholia.
Siihen aikaan kun yritin hukuttaa suruni, vihani, katkeruuteni ja kaiken mahdollisen istuin lähi keskikaljakuppulassa hyvin usein. Ja tuttavat sanoivat, että olin saattanut sammahtaa kesken lauseen ja illassa minulla meni kaljaan rahaa ehkä noin. 50 mk. Enkä silloinkaan käyttänyt lääkkeitä, enkä huumeita. En kyllä syönytkään silloin.
No kun minun piti mennä jonnekkin hoitoon ja sairaalaan minua ei huolittu. Mutta sainhan siellä ainakin ruokaa.
Ymmärrän hyvin. Psykiatriseen hoitoon on pääkaupunkiseudulla ja muuallakin todella pitkät jonot. Sinne ei edes yleensä pääse ilman lähetettä ja lähetteen saamiseen tarvitaan syitä. Suru ja viha lasten huostaanotosta ei taida riittää psykiatrisen avun saamiseen. Valitettavasti.
Sosiaalityöntekijä määritteli minut alunperin skitsofreenikoksi ja sillä perusteella otti lapset. Ja kyllä siinä vaiheessa viimeistään tule kaikki mielisairaudet päälle kun näkee kuinka mielivaltaista touhua lastenhuostaanotto on. Ja jos ne vielä sijoitetaan niin sanotuille "oikeille vanhemmille", jotka ei mitään muuta kuin vetävät lapsista rahat, kuten olen kertonut kengätkin piti lapsilleni tapella. - Postimerkit minä lähetin tytöille, ja lopulta kirjepaperit ja kuoret. Sijaisperheellä ei ollut rahaa ostaa niitä. Ja sijaisäiti luki kaikki tyttöjeni kirjeet. Eräs kirje katosi, jossa oli kuulemma tosi pahoja asioita, sanoi tyttöni.
Kävin terapiassa, mutta lopetin, koska kun yritin kertoa asioita, jotka saivat minut voimaan pahoin, niin kommentit olivat tällaisia:
"Kai sinä olet vihainen äidillesi". - Äitini ei liittynyt mitenkään huostaanottoon.-
"Miten sinä hoidat seksuaaliset tarpeesi". - Miten siinä tilanteessa ajatteleekaan mitään seksuaalisia tarpeitaan kun on huoli lasten hyvinvoinnista. -
"Sinullahan on traumaattinen lapsuus ja vilkas mielikuvitus". - Mikä traumaattinen lapsuus, minä en ainakaan tiedä ja vilkas mielikuvitus. Ei ole syy ottaa lapsia huostaan. -
A-klinikalla kirjoittivat papereihin, että en osaa käsitellä rahaa.- Jumalauta mitä rahaa. Hyvä että kerkesin nähdä työttömyyskorvauksen, kun 1300 mk jäi vuokran jälkeen käteen-.
Järveenpään sosiaalisairaalassa otettiin kaikki kokeet ja kaikki arvoni olivat normaalit.
Järvenpään sosiaalisairaalassa olivat kirjoittaneet, että käytän päivittäin hassista ja enkä aio lopettaa oluen juontia. - Olin kertonut siellä, että huostaanoton jälkeen olin kokeillut ehkä seitsemän kertaa hassista. Se ei sovi minulle, koska annan ylen ja olo on kuin pää olisi pyörivää savupiippu. Eikä olut ollut minulle ongelma. Minun ongelma oli lasteni huostaanotto ja siitä aiheutuneet seuraukset.-
Kyllä sosiaalityöntekijät saivat lähetteen. Eka kerran sosiaalityöntekijä, kun lapseni vielä olivat avohuollontukitoimenpiteellä huostassa vei minut Jorvin pkl psykiatrin luo, ja sanoi, että jos et nyt laähde hoitoon, niin tulee pakkohuostaanotto. Lääkäri kirjoitti lähetteen ja minähän menin kiltisti. Minut haastateltiin siellä ja kerroin mitä on tapahtunut, he sanoivat sairaalassa, että ei sinua mikään vaivaa, mene kotiin.
Toisen kerran sosiaalityöntekijät olivat tilanneet 10 kilometrin pässtä minulle ambulanssin, joka haki minut kotuani ja vei minut puolen kilometrin päähän terveyskeskukseen. Sieltä minulle kirjoitettiin lähete ja minä taas sairaalaan. Nyt menin yleisillä kulkuneuvoilla. Ja siellä he kysyivät minulta, oletko niin vihainen, että jos ajaisit autoa, voisit ajaa jonkun päälle. Sanoin, että kyllä. He sanoivat, ettei sinua mikään vaivaa, mene kotiin. Että jos tuo olisi kriteeri sairaalaan pääsyä varten kaikki oliisvat sairaalassa. Lasku tästäkin ambulassi kyytistä oli monta sataa markkaa, jonka laitoin sosiaalitoimistoon. Kirjoitin perään saatteen, että olisivat soittaneet minulle, niin olisin kävellyt sinne puolenkilometrin päähän terveyskeskukseen. Olisi tullut paljon halvemmaksi.
Se niistä auttajista ja hoidosta. Sinun pitää myöntää olevasi sellainen kuin he ovat määritelleet sinut. Jos uskallat tuoda oman itsesi esille, kertoa asioista niin kuin ne ovat, se aina jotenkin käännetään sinua vastaan. Sinun pitää olla tasan tarkkaan sellainen kuin sinut on määritelty. Ja se on tosi paha juttu.
Papereihin ovat kirjoittaneet, etten ole yhteistyökykyinen. Kaikki tein, mitä käskettiin, paitsi en vaihtanut asuntoa pienempään huostaanoton jälkeen ja uskalsin valittaa lasteni kokemasta huonosta kohtelusta.
Näin juuri. Sosiaalityöntekijät haluavat täyttää lainkirjaimet ja silloin he ikäänkuin "tekevät" todisteet terveydenhuollon kautta. Terveydenhuoltoon tulee sosiaalityöntekijöiden kautta henkilöitä, joille pitäisi laatia sosiaalityöntekijöitä tyydyttävät lausunnot ja diagnoosit. Terveydenhuollossa on kuitenkin omat toimintatapansa ja kriteerinsä. Yleensä nämä sosiaalityöntekijöiden "diagnosoimat" henkilöt täytyy käännyttää pois.
Se on kuitenkin ongelma, että huostaanoton jälkeen vanhemmille ei ole tarjolla oikeanlaista hoitoa ja tukea. Heille pitäisi olla annettavana tietoa omista oikeuksistaan, tietoa omasta ja lastensa asemasta, tukea mahdollisten ongelmien ratkaisemiseen, vertaistukea huostaanoton aiheuttamiin tunteisiin, tukea poissa asuvan lapsen vanhempana olemiseen jne.
Myöskään kaikille niille vanhemmille, joilta lapset on otettu psyykkisen sairauden tai kriisin takia, ei ole tarjolla psykiatrista hoitoa ja kuntoutusta. Kriisiapu sekä arviointi sairaalassa ja/tai poliklinikalla pystytään yleensä järjestämään, mutta pitkäkestoisen hoidon (esim. psykoterapia) saaminen onkin jo hankalampaa. Myös huostaanoton aiheuttaman kriisin aiheuttamat hoidontarpeet on kokonaan järjestämättä. Jos huostaanotto puretaan, niin perhe jätetään lähes aina oman onnensa nojaan. Erilaisia tukimuotoja on, mutta niitä ei todellakaan tarjota. Huostaanoton purettua saanut biovanhempi on usein niin peloissaan uudesta huostaanotosta, ettei hän uskalla pyytää apua.
Tällä tavalla Suomessa hoidetaan Lapsen Etua.
toisten hädästä ja pahasta olosta. Alkuun ilahduin, kun tämä palsta tuli, kun luulin, että voi todella paneutua tärkeisiin asioihin. Kukkua! Täällä roikkuu joitain ihmisiä, joille on tärkeätä tietää, miksi joku lapsi on huostaanotettu... ei se kuinka se huostaanotto saataisiin purettua, mikä kuuluisi olla päämäärä jokaisessa huostaanotossa, jos vain resusrsseja vanhemmilla piisaa.
Kuinka sen tuskan ja pahan olon yli pääsee, että pystyy rakentamaan elämää eteenpäin. Lasten tapaamiset - kuinka ne sujuvat. Ihan näitä arkiasioita jne.
Mutta jotkut haluavat rypeä toisten huonoissa kokemuksissa, sairaudessa, alkoholismissa jne. Ei ne ole mitään mieltä ylentäviä kokemuksia, joita haluaisi jakaa ymmärtämättömien ihmisten kanssa - ymmärtämättömien niin, että kaikki empatia kanssakulkijoita kohtaan puuttuu. Sohitaan, tökitään ja henkisesti ravistellaan jo rieputettuja ihmisiä. Ei ole hyvä juttu!
Mutta kuka ajattelee niitä viattomia lapsiraukkoja jotka eniten kärsivät holtittomista vanhemmistaan,kysyn vaan.
miten se auttaa lapsiraukkoja että vanhempia solvataan? Ei se niin mene,että jos vanhempia yrittää tukea ja kuunnella, että se on lapselta pois.
Jokainen vähänkin normaalimpi aikuinen ajattelee lapsia ja lasten parasta. Oli sitten bio, sijari tai lapseton.
Mutta täällä ei voi jutella asiallisesti kummaltakaan puolelta. Epäluulo on niin kova molemmilla tahoilla että joka juttuun sonta lentää.
kelvottomat bioäidit solvaavat sijaisvanhempia ja sosiaaliviranomaisia?
Eivät ainakaan holtittomat sossut.
Lapset pääsevät käymään kotona, kun vanhemmat eivät suostu menemään sijaisperheeseen!
"kelvoton äiti" ei antaisi lastaan sijoitukseen vaan yrittäisi vaikka ei pystyisi yksin selviämään. Näitä mielipiteitä "kelvoton, huono, jne." täällä saa lukea, eikä siinä ole mitään kasvattavaa ketään kohtaan. Kunhan joku käy pätemässä toisten kustannuksella.
Ota heti lakimies.
kelvoton, joka yrittää saada lapsensa pois huonosta sijoituksesta. Menettäähän sijaisperhe rahat, viis lapsen hyvin voinnista.
vaan kelvollinen bioäiti ja yritän pitää puoleni. Solvaamista harrastavat sossu ja sijarit. Sieltä suunnalta löytyy sellaisia tekoja, että niitä ei usko kukaan sivullinen mahdollisiksi.
Sieltä löytyy sellaisia syytöksiä, että mikäli ne todellakin olisivat totta, kärsisin elinkautista enkä tässä kirjoittaisi. Sossu on nimittäin kirjannut epäilyksensä siitä, että harrastaisin muunmuassa ihmisten paloittelua ja tuhopolttoja. Ja pyytänyt lapsilleni lääkäriltä lähetettä tutkimuksiin tämä perustelunaan. Ja saanut lähetteen eräältä naislääkäriltä. Lähete on kuitenkin allekirjoittamaton.
Ja on sen kirjannut huostaanoton syyksi ja hyvinhän tuo on kelvannut hallinto-oikeuksillekin.
On tietty riski kirjoittaa noista tänne, lapset joutuvat sijoituksessa vastaamaan "äidin synneistä", eli heitä kaltoinkohdellaan sijoituksessa kostoksi minulle. Minua on myös uhattu monta kertaa, että jos tuon heidän tekojaan julkisuuteen, en saa lapsiani koskaan takaisin. Mutta sen takia kirjoitin kun huostaan ottoja käytetään ihan muuhun tarkoitukseen kuin että lapsilla olisi huostaanoton tarvetta.
Vaikka tuo naurattaakin, se on kuitenkin totisinta totta. Papereissa seisoo, mitään juupas eipäs spekulaatiota ei ole. Mökkiytyneille nälvijöille tiedoksi tuo.
ja sitten sitä oikein lähdetään kunnolla tutkimaan. Muistattako tapauksen, kun 90 luvun alussa tuhottiin perhe, jossa sossut epäilivät isän käyttäneen poikaansa seksuaalisesti hyväksi. Oikein kaikki esim. jos poika oli piimä juonut tulkittiin se spermaksi jne. Tämä tapaus oli julkisuudessa monta vuotta.
Ei ole juuri mieltä käydä keskustelua, jossa hymistellään, ettei äiti ole tehnyt mitään pahaa/ väärin, vaikka lapset on huostaanotettu. Se ei vie keskustelua mihinkään. Jos jotain omassa ammatissani olen oppinut, niin sen, että asiat pitää tunnustaa, kohdata, katsoa itseään suoraan ja kiertelemättä. Pitää olla kivuliaan rehellinen itselleen (joskin siitä seuraa, että myös muille). Pitää ihan oikeasti luopua siitä suojamuurista, ennen kuin voi alkaa rakentaa rehellistä todellisuutta. Sen jälkeen voi todellinen parantuminen lähteä käyntiin.
Jos ikuisesti hymistelään ja ymmärretään, ei mitään kehitystä tapahdu mihinkään. Rajaton ihminen tarvii ihan ensiksi rajat.
Keskustelu ei vie minkään, jos kaikki pohjautuu sosiaalityöntekijöiden levittämiin valheisiin. Sosiaalityöntekijöiden täytyy nähdä omien valheiden pitkälle ulottuvat jälkensä, tuhotut perheet, tuhotut ihmiset, tuhotut lapset.
Toisaalta. Keskustelu ei myöskään vie pitkälle, jos sijaisperheet eivät myönnä kaltoin kohtelevansa lapsia. Pitävät lapsia valehtelijoina, manipuloivina ja katsovat, että ongelmat lapsella johtuvat joko varhaislapsuudesta tai lapsi on pahasti häiriintynyt. Sijaisperheiden täytyy kohdata se tosi asia, että monikin lapsen häiriö käyttäytyminen johtuu sijaisperheiden asenteista ja kohtelusta sijoitettua lasta kohtaan.
Sijaisvanhempien pitää osata ja uskaltaa myöntää kuinka he manipuloivat lapsia, vähättelevät lasten omia vanhempia ja lasten sukua sekä lasta itseään. Sijaisvanhempien pitää uskaltaa katsoa totuutta silmiin ja olla kiitollisia, että nämä lapset tuovat sekä leivän että lisätuloja perheeseen. Että monikin syrjäseudulla elävä sijaisperhe olisi työtön ilman sijoitettuja lapsia.
Sijaisperheiden pitää KUNNIOITTAA lapsia, jotka on annettu heidän huollettaviksi.
yksinhuoltajana vakavasti. En koe mitenkään mieltä ylentävänä tai mieltä piristävänä tätä sairautta koko ajan toitottaa. Mieluummin miettisin onnistumisia ja hyviä asioita, ne vievät eteenpäin.
Vanhempani ovat kuolleet, joten sieltä suunnalta ei tullut apua. Ulkopuolinen apu oli ainoa vaihtoehto toisen pojan kohdalla. Nuorempi pääsi onneksi mummolle.
Yh- tai muita perheitä tuetaan tietyn ajanjakson verran (minun tapauksessani puoli vuotta) ja ainoaksi vaihtoehdoksi selitettiin huostaanotto. Oli se järkytys niin itselleni kuin kaikille muillekin asianosaisille. Mutta minä en kyennyt kunnolla huolehtimaan edes itsestäni saati sitten lapsista. Lapseni ovat minulle tärkeämpiä kuin ns. kulissin ylläpito kaikkien kustannuksella. Ja niin minä huolin ulkopuolista apua ja allekirjoitin huostaanottopaperit.
Ja pa--kamaisinta on tämä sairaus. Se ei meinaa kynsiään irrottaa. Välillä menee pitkiä jaksoja oikein hyvin ja pirteästi ja sitten tulee takapakkia, uuvahtamista, saamattomuutta jne. Minä olen kiitollinen, että löytyi paikat ipanoilleni. He saavat kasvaa ja kehittyä lapsina, eikä niin, että he miettisivät minun tekemättä jättämiä kotitöitä ja yrittäisivät olla aikuisempia kuin ovatkaan. Lapset tarvitsevat lapsuuden...
Nytkin minulla on toinen pojista kotona. Tuli torstaina ja lähtee maanantai-iltana. Tapaamme tiuhaan, mutta silti on nämä toiset paikat vielä.
joka oireilee pahasti ja samalla kärsivät myös omat lapseni.Lasta hakataan äitinsä luona,jätetään yksin yöllä,ei muisteta ruokkia,ei pukea kunnolla,ei harjata hiuksia ei mitään.
Minuahan siitä lapsieni kanssa syytetään että lapsi oireilee,hassua vai mitä vaikkei lapsi edes asu täällä.Olen vaan isän uusi vaimo ja lapsi käy täällä joka toinen viikonloppu.
Omat lapset eivät oireile mitenkään,toistaiseksi.
Minä olen aikuispsykiatrian parissa töissä. Pidän lapsista todella paljon ja harkitsinkin suuntautumista lastenpsykiatriaan. Eräs viisas opettajistani kuitenkin sanoi minulle, että yksi tärkeimmistä muodoista auttaa lapsia on vanhempien hoitaminen ja tukeminen. Se on minulla edelleen kirkkaana mielessä jokaisen asiakkaan kanssa, jolla on lapsia. Huostaanotettujen lasten vanhempien hoitamisella on sosiaali- ja terveyspuolellakin vastustajia.
Minä taas olen ammatissani oppinut sen, että aikuisille ei voi laittaa rajoja (pakkohoitoa lukuunottamatta). Säännöt ymmärrän ja esimerkiksi päihdehoidossahan ne ovat välttämättömiä. Ihmisiä tulee arvostaa ja kunnioittaa omina persooninaan. Heitä tulee rohkaista ja työssä täytyy pistää itsensä likoon. Hymistely on turhaa, mutta niin on sossutanttailukin.
en ole, enkä aio olla kiitollinen sen enempää biovanhemmalle, joka on mämminyt elämänsä tai lapselle joka on sen seurauksena joutunut huostaanotetuksi.
minä ole hyväsydämisyyttäni avannut oveni ja koti lapselle, jolla ei ollut sijaa omassa kodissaan.
ja siitä yhteiskunta maksaa minulle nimelliskorvauksen JOTTA LASEN TAI LAPSEN VANHEMMAN EI TARVITSE OLLA MINULLE KIITOLLISIA!
mutta että minun tulisi olla kiitollinen siitä, etttä joltakulta viedään laspet ja sijoitetaan meille.
onpa omituinen ajatus malli.
todella tekee mieli heittä lapsi pesuveden mukana. palauttaa mukula lastenkodin ovelle ja keskittyä huolehtimaan vaikka viron kodittomista koirista.
että pitäisi olla kiitollinen kun on ollut ystävällinen ja hyväsydäminen!
Olen aina ennen luullut, että hymistely = sossutanttailu. Mutta nyt se siis ilmeisesti tarkoittaa rajojen asettamista ja asioiden puhumista suoraan?
Pahoittelen kuitenkin, etten ilmeisesti osannut ilmaista itseäni tarpeeksi; myös rajaton aikuinen tarvitsee rajat. Vaikea niitä on asettaa, mutta sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, ettei tunnustaisi toista omana yksilönään ja persoonanaan. Rajojen asettaminen on jotain ihan muuta kuin tukahduttaminen.
En jaksa noista sanojen merkityksistä tässä jaaritella.
Rajojen asettamisesta olisi mielenkiintoista keskustella. Tässä olisi varmaan tärkeä tietää, mikä on konkreettista rajojen asettamista. Mitä se on sinulle?
Minun mielestäni asianmukaista rajojen asettamista ei ole se, että ihmisiä pompotellaan luukulta toiselle, jonotutetaan käsittämättömän pitkiä aikoja jotain turhaa asiaa tai muuta vastaavaa. Yhteiskunta, määrärahat, laki, kunta ja esimies pistää työlleni rajat, joita minun on pakko pitää. En pidä niistä tiettyjä yhtään oikeina, mutta minun on pakko asettaa näitä typerinä ja epäoikeudenmukaisina pitämiäni rajoja asiakkailleni.
Sossutanttailu rajojen asettamisessa tuli mieleen parin päivän takaisesta tilanteesta. Eräs todella isokokoinen (pitkä ja tuhti) naissossu jäkätti kovaan ääneen tupakalla olleelle asumispalvelussa asuvalle mielenterveyskuntoutujalle. Tämä mies on tietojeni ja havaintojeni mukaan yhteisön vastuuntuntoisin ja on asunut paikassa pisimpään. Oli kaunis sunnuntaipäivä ja mies oli ulkona, mitä hän ei kovin paljoa harrasta. Tämä sossutantta sitten siinä seisoi kädet puuskassa pienikokoisen miesasiakkaan edessä sulkien häneltä reitin. Sossu oli tullut ilmoitusasiana kertomaan miehelle, että hänen tehtäväkseen on sairastapauksen takia tullut kiisselin tekeminen yhteiseksi jälkiruoaksi. Sossu siis ilmoitti tämän kovaan ääneen ja käskevällä tyylillä. Asiakas alkoi vastustaa ja perusteli asiaa sillä, että hän on hoitanut kaikki omat velvollisuutensa monen kuukauden ajan ilman yhtään sairastumista tai poissaoloa. Tämän hän on varmasti tehnyt, sillä ihan oikeasti hän on yhteisön ahkerin tekemään yhteisiä töitä. Sossutantta ei joustanut päätöksestään senttiäkään ja siinä tuli sitten riita kiisselin teosta. Siis, kiisselin teosta!!! Niin se sitten meni, että ulkoa lähti mies tekemään kiisseliä rakennukseen, jossa oli iso joukko työntekijöitä sekä asiakkaita nököttämässä tai tv:ta tuijottamassa. Mielestäni tässä tilanteessa asiakkaalta vietiin mahdollisuus pitää omia rajojaan tai edes keskustella tilanteesta.
Aina tämä ei mene näin, mutta kyllä hoito-, kasvatus- ja sosiaalialoilla työskentelee pääsääntöisesti niin uupunutta ja kyynistä väkeä, että sitä on turha salailla. Väsymys, kyynisyys, resurssipula ja raskas työ vaikuttaa sekä työntekijöihin että asiakkaisiin.
Minäkin olen miettinyt, että miksi täällä kirjoittavat kaikenlaiset ulkopuoliset ihmiset. He kiusaavat, purkavat omaa vihaansa ja kyselevät jatkuvasti samaa. Heidän viestejään ilmestyy ihan jokaisena päivänä. He tuntuvat haluavan estää biovanhemmilta rakentavan keskustelun ja vertaistuen.
kysttiin, että mikä on kaikkein pahinta, minkä olet kohdannut.
Hän vastasi: oman lapsen kuolema, vaikka kuolikin kuusikymppisenä.
Myös huostaanoton voi kokea pienoisena lapsen kuolemana.
Minä koin lapsen huostaanoton rajusti. Se oli rajumpaa kuin oman isäni kuolema, vaikka sekin oli suuri suru.
Huostaanotossa kamalaa on se, ettei ole keinoja surra. Ei tunne ketään saman kokenutta. Ei ole apuryhmiä. Ei ole kirjoja eikä runoja. Kukaaan ei ota osaa, vaan ihmiset kaikkoavat ympäriltä.
Yksin suree, häpeää, kokee syyllisyyttä, epäonnistumista, vihaa, avuttomuutta, toivottomuutta, kaipaa lapsiaan, masentuu, itkee, menettää otteen elämästä....
Kuitenkin pitäisi jaksaa tehdä yhteistyötä, ottaa muut huomioon, vaikuttaa asioihin, pitää lapseen yhteyttä ja pyörittää arkea.
Kukaan ei kertonut, että huostaanotoissa biovanhempi on kuin ilmaa. Kaikki pyörii vahvimpien osapuolien mielen mukaan. Tietoa ei anneta. Suunnitelmista ei kerrota. Biovanhemman mielipiteitä pidetään mitättöminä.
Kukaan ei kertonut, että huostaanotossa saa pysyvän leiman otsaansa. Kukaan ei lohduta. Kukaan ei halua kuulla asiasta. Asiasta ei suvussakaan puhuta.
Missä apu? Olen pyrkinyt terapiaan. Olen etsinyt keskusteluryhmää. Olen etsinyt kirjoja aiheesta. Olen pyrkinyt kuntouttavaan toimintaan. Mitä olen saanut: Masennuslääkkeet ja työkyvyttömyyseläkkeen, joka jatkuu toistaiseksi. Yksityiseen terapiaan en pääse, sillä en täytä kriteerejä (mm. ikä, terapian tarve). Julkisen puolen terapiaan jonotin ensin 11 kuukautta ja sain sitten käydä viisi kertaa. Sen jälkeen sairaanhoitaja, jolla ei ollut terapeuttikoulutusta edes, kertoi etten ole terapian tarpeessa.
Työtä ei lähialueilla ole terveillekään. Kirjoja en löytänyt. Kohtalotovereita en ole löytänyt paitsi täältä netistä vihdoin. Kuntouttavaan työtoimintaan ei täällä pääse kuin aktiiviset työnhakijat eli eläkkeellä olevilla ei ole mahdollisuuksia.
Löysin masentuneiden vertaisryhmän, jossa aloitin tänä syksynä käymään. Yhteen suuntaan matkaa kertyy noin sata kilometria. Toivon, että toipuisin edes sen verran, että pystyisin hankkimaan tietoa huostaanottopykälistä. En tiedä, mistä saisin apua. En tiedä, mihin sillä pyritään. En tiedä, mihin ollaan menossa.
Kun lapset otettiin huostaan, sen jälkeen minua ei ole tavattu eikä tarvittu.
Ei saa näyttää tunteitaan. Pitäisi pystyä olemaan ihan viilipytty. Sekään ei ole hyvä. Sinun vain pitäisi tyytyä olemaan hiljaa ja tyytyä osaasi. Mitään et saa vaatia. Ja jos ilmaiset oman näkemyksesi, ei sillä ole merkitystä. Sinähän olet se, jolta lapset vietiin. Mielisairas, holtiton, lapsensa hyljännyt ja vaikka mitä.
Olet oikeassa. Ei saa surra lasten huostaanottoa.
ja sain roppakaupalla neuvoja ja apua. Lisäksi tämä henkilö lupasi tulla neuvotteluihin tarvittaessa mukaan. Nämä sovitut neuvottelut ovat kuulemma tärkein asia lasten asioissa ja yhteydessä biovanhempiin. Ja siellä kannattaa olla joku tukihenkilö mukana, joka tietää asioista.
Minä olen kokenut tuon, ettei saa osoittaa tunteitaan, mutta niiden osoittaminenkin on pahasta.
Itkin kerran sosiaalityöntekijän luona. Hän totesi kuivasti, että terapiaani (masennus) tulisi varmaan lisätä. Ei merkkiäkään empatiasta. Olen myös kuullut varoituksia siitä, ettei missään nimessä saa ryhtyä kyselemään liikaa tai vaatimaan liikaa, ettei vaikuta aggressiiviselta.
Toisaalta kun sitten olen yrittänyt olla huultapurren mahdollisimman rauhallinen, niin sen jälkeen kuulin, etten välitä lapsistani.
Mikään tunne ei ole oikein. Koska toivon tapaamisten lisäämistä ja huostaanoton purkua, niin minun pitää kai yrittää tuntea juuri niin kuin sossu haluaa minun tuntevan. *syvä huokaus*
haluaa. Ja sitten sinä olet "ulkoapäin ohjaltavissa". Mikään ei ole hyvä.
Minulla toisinaan ollut ulkopuolinen henkilö mukana sossun huoltosuunnitelma neuvotteluissa.
Äänensävy ja suhtautuminen peräti asiallista niillä kerroilla kun en ole yksin vaan on kaksi korvaa ja kaksi silmää enemmän näkemässä ja kuulemassa. Tukihenkilö. Alansa ammattilainen ja tuntenut minut vuosia. Ottakaa ihmeessä joku mukaan palavereihin niin huomaatte eron. Niin paljon ei vedätystä ja mitätöintiä ehkä tapahdu.
mieskaveria joka esim. tulee bioäidin mukana huoltosuunnitteluihin. On usein kysymys asioista joita ei sivullisten korviin saisi tulla.
Juorut sitten saavat siivet ja siinä ollaan sitten kaikki sopan keitetty.
Lähiomainen kylläkin on hyväksyttävä ja suositeltava.
Vanha ketju sattui silmiini vuosien takaa. Aika koskettavaa luettavaa.
Jospa näille huostaanotoille saataisiin joku raja. Esimerkiksi Espoossa taitaa
olla tilanne jossa huostaanotto luvut ovat nousseet 15-vuotta peräkkäin.
Hiukan ihmetyttää tämä touhu. Siis aivan oikeasti. Onko kysymyksessä oikeasti nuorten, lasten, tai perheiden todellinen kasvava pahoinvointi, vai yliherkkyys? Tätä jään usein ihmettelemään.