Peiliin katsot, mitä näet,
silmät omasi surullisetko,
vai suurta lämpöä hehkuen
Näetkö kasvot onnelliset,
näetkö huulet hymyssä vienossa
Vai murheen murtamana,
ulkokuoresi hajonneena
Näetkö kuitenkin,
kun hetken annat mielesi lentää,
kuvan rakkaasi,
läpi kasvojesi kuulauden
Valehtelevatko silmäsi,
eihän hän ole edessäsi,
vai näetkö peilin sielusi,
sen, minkä kuvan haluaisit nähdä
Älä siis peiliin luota,
näet siitä ehkäpä unelman,
ehkä jopa murheesi murtavan
Näet peilin tuovan esiin asioita sisimmästäsi
Päivinä huonoina rumuuden,
päivinä heikkoina katkeruuden,
päivinä surkeina epäselvyyden,
päivinä hyvinä kauneuden,
päivinä onnellisina iloisuuden,
päivinä hellinä rakkauden
Mitä silmäsi oiken näkevätkään?
silmät omasi surullisetko,
vai suurta lämpöä hehkuen
Näetkö kasvot onnelliset,
näetkö huulet hymyssä vienossa
Vai murheen murtamana,
ulkokuoresi hajonneena
Näetkö kuitenkin,
kun hetken annat mielesi lentää,
kuvan rakkaasi,
läpi kasvojesi kuulauden
Valehtelevatko silmäsi,
eihän hän ole edessäsi,
vai näetkö peilin sielusi,
sen, minkä kuvan haluaisit nähdä
Älä siis peiliin luota,
näet siitä ehkäpä unelman,
ehkä jopa murheesi murtavan
Näet peilin tuovan esiin asioita sisimmästäsi
Päivinä huonoina rumuuden,
päivinä heikkoina katkeruuden,
päivinä surkeina epäselvyyden,
päivinä hyvinä kauneuden,
päivinä onnellisina iloisuuden,
päivinä hellinä rakkauden
Mitä silmäsi oiken näkevätkään?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Pohdimme samoja ajatuksia
pyörimme samaa kehää
peräkkäin, rinnakkain
limittäin, lomittain
Aamulla herään
katson peiliin
näen uniset kasvoni
joita inhoan
jotka kestän
Peilikuvalleni kuiskaan
mitä tämä päivä taas tuokaan
ja syvään huokaan
Muuten olen sokea
en näe mitään loistetta
enkä mitään murhetta
Ei peilissä haaveita
ei unelmia
Ei muita kasvoja
kuin omat, uniset
hiukset sotkuiset
En voi haaveilla
sokeana
En voi unelmoida
mielikuvituksettomana
Pitääkin olla niin realisti
jalat maassa tukevasti...
Näin siis ajattelen
hiukseni selvittelen
kasvoni pesen
ja peilille virnistelen:
aamulla taas
kohdataan...
Missä ovat haaveet
missä ovat unelmat?
On vain kokemukset,
niistä muodostettu kokonaisuus.
Mietin: taidan olla harvinaisuus
tai liian tosikko.
Käyden ajatukset,
liikkuen suuntiin,
erilaisiin,
samanlaisiin
Löytyvät mielistä ihmisten,
toisten, itsensä
Pelin rikkonaisen,
näen edessäni
Paloihin sen tuhansiin,
harhaudun muistamaan,
sen aamun tuskaisen
Kärsimykset sisimpäni,
haavoittuneen sieluni,
sai peilini kärsiä,
kestänyt en nähdä,
silmiäni, kasvojani
Silmille lyötynä todellisuutena,
karisseena unelmana,
hävinneenä haaveena
Ja palaset kokoon kasaan...
Vielä itsekin kokoan
omaa peiliäni
tuhansista sirpaleista
Peiliä jonka hajotin
että voisin rakentaa uutta
Kyllästyin tasaiseen pintaan
kaipasin uudistusta
Ihmiset pitivät minua hulluna
selkäni takana vieläkin puhutaan
Mutta samasta peilistä
pienistä säröistä
voi saada aikaan ihmeitä
Vaikka tekeleeni onkin kesken
on se jo parempi kuin ennen
Ja huomaan
en tee tätä kaikkea turhaan
en kuitenkaan
Peilisi huolella kasaa
anna kaikelle aikaa
koska hosumisella
ei peiliä paikkailla
Terävät sirpaleet vain haavoittaa.
Muistoista voi saada myös voimaa,
säröisellä sisulla peiliään korjaa. =)
peilini koonnut olen,
pieneen kekoon
Sen yltä näen auringonkin,
useampana, ilmeekkäämpänä
Kuun kajon välkehtien,
huoneeseen ympärilleni hajoittaa
Miettien...
Ehkä peilin palasten,
yhteen sovittaminen,
ei enää yhtä kaunista maailmaa,
tuo, kuin tuo pieni keko edessäni
Ehkä sovittamaan haluaisin,
peilin jonkun toisen,
kokeillakseen, liittyvätkö palaset yhteen
Ja saisin kera hänen,
peilin yhteisen,
peilin täyteläisen,
peilin ikuisen
Tai peilini hiljalleen,
hartaudella suurella
Kokoan taas uudelleen,
se näyttää silloin joltain muulta
Paloihin toisiin,
muistojen kuvajaisia heijastunut on
Niiden pohjalta on hyvä aloittaa,
rakentamisen ihmetyö
Ja verenpunaiset sormeni,
vihdoin suojaan jäävät...
hyvyydestä se ihmistä kantaa
läpi pettymyksen, mutta jos katsot kuvaa uudelleen se muuttunut on
epätoivo mielen täyttää
Uskallammeko uskoa hyvyyten
jos kaipuu jää pieneen sydämeen
Kerro, kerro kuvastin
kuka on maailmassa rakkahin
Täytyy sanoa että osaat kirjoittaa elämän eri vaiheista, surusta ja kaipauksesta mutta
myös rakkaudesta
pitäisi antaa kuva oikea,
todellisuutta kuvaava
Mutta silmiin katsojan,
näyttää tunteen heräävän
Kaipuun, tuskan, rakkauden,
silmistään peilaavan
Hyvyyteen uskoa haluaisin,
mieliin kauniisiin,
tunteisiin herkkiin
Vaikka peilini tunteet nää,
kuvajaisenani näyttää
Mitä onkaan peilin toisella puolella...
Kiitos sanoistasi hienoista,
kiitos runoistasi kauniista
Yritän parhaani mukaan saada esiin tunteita, joita sisälleni olen patouttanut. Eri tavoin, eri sanoin...
Runoilija! :)
sitä ollaan sitten niinkuin etsiydytty viikonlopun viettoon? ;)
voi sanoa...:) Tahtoisitko jutella?
tässä aikaa... :) Naiset ensin!(Vaikka heikoille jäille... ;) )
mentiin sitten :)