Odotan lasta miehelle, jonka kanssa välit meni alkuraskauden aikana poikki kun mies sortui alkoholiin 15 raittiin vuoden jälkeen.Kyse ei todellakaan ole mistään tissuttelusta.
En halua häntä omaan enkä lapseni elämään. En kaipaa moraalisaarnoja siitä, että miten lapsella on oikeus isään. Lapsen isää en ole eron jälkeen edes nähnyt, muutaman kerran ollaan soiteltu.
Miten lapsen synnyttyä? Miten voin estää, ettei lapsen isä voi väkisin tunnustaa isyyttään (mikäli edes haluaisikaan) tai kaikkein paras vaihtoehto olisi, ettei voisi edes ottaa meistä yhtään mitään selkoa, edes siitä, että onko elävä terve vauva syntynyt. Minulla on tähän toiveeseeni painavat syyt.
Siis moralisoijat voivat klikata vaikka edellistä sivua ja jatkaa tarinointiaan muualla, mutta aidot asialliset neuvot ovat tarpeen.
En halua häntä omaan enkä lapseni elämään. En kaipaa moraalisaarnoja siitä, että miten lapsella on oikeus isään. Lapsen isää en ole eron jälkeen edes nähnyt, muutaman kerran ollaan soiteltu.
Miten lapsen synnyttyä? Miten voin estää, ettei lapsen isä voi väkisin tunnustaa isyyttään (mikäli edes haluaisikaan) tai kaikkein paras vaihtoehto olisi, ettei voisi edes ottaa meistä yhtään mitään selkoa, edes siitä, että onko elävä terve vauva syntynyt. Minulla on tähän toiveeseeni painavat syyt.
Siis moralisoijat voivat klikata vaikka edellistä sivua ja jatkaa tarinointiaan muualla, mutta aidot asialliset neuvot ovat tarpeen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Sano,että raskaus meni kesken.
Oletko neuvolassa ilmoittanut lapsen isän nimen? Jollet, älä ilmoitakkaan, jos niikseen.Jos olet ilmoittanut, et taida voida mitään sen suhteen.
Painavin perustein, voit kyllä välttää tulevat tapaamiset.Vaihda osoite ja puh.tiedot salaisiksi.
Onko se mies väkivaltainen tai vainoaa sinua?
Asutteko samalla paikkakunnalla lapsen isän kanssa? Jos ette, pyri katkaisemaan välit totaalisesti, eiköhän isi äkkiä unohda lapsen, varsinkin jos viina maistuu. Samalla paikkakunnalla asuttaessa, varsinkin jos p-kunta on pieni, salailu on vaikeampaa.
Jos isi tuntee mielenkiintoa lasta kohtaan, laadi sosiaalityöntekijän kanssa sellaiset ehdot tapaamisille (mm. isän päihteettömyys, mahd. väkivaltaisuus?), että tapaaminen on käytännössä oikein vaikeaa. Täältä keskustelupalstalta saa myös hyviä verenimentävinkkejä, sano miehelle, että jos hän haluaa olla lapsen elämässä mukana, elatusmaksut on maksettava jne.
Isyydentunnistamista et voi oikeastaan estää, jos isä sitä haluaa. Hänhän voi hakea oikeuksiaan oikeusteitse. Toivottavasti ette kuitenkaan siihen ajaudu.
Tietämättä tarkemmin suhteenne taustoja on vaikea neuvoa. Ymmärrän kuitenkin tilanteesi oikein mainiosti ja toivotan sinulle kivoja päiviä kahden lapsesi kanssa!
Äidin ei ole pakko kertoa isästä lastenvalvojalle jolloin lapsen isäksi merkitään tuntematon. Jos lapsen isä haluaa vastustuksestasi huolimatta tunnustaa lapsen se lienee oikeusvaltiossa mahdollista, vai eikö mielestäsi pitäisi olla?
Mutta kuitenkaan lasta ei ole pakko antaa tapaamisiin narkkarille tai juopolle. Valvotut tapaamiset sosiaalitätien kanssa saattaisi olla ainoa vaihtoehto. Pitää vain tajuta puhua asioista ajoissa. Enkä puhumisella tarkoittanut nyt naapurin Maijaa.
Yksinhuoltajuus olisi ehkä lienee paikallaan jos kerran perusteet. Silloin voisit itse päättää asioista. Mutta jos isä on tunnustanut on lapsella silloin perintöoikeus vaikka koskaan ei olisi nähnytkään isäänsä. Mistä tiedät ettei isä olisi 30-40 päästä raitis nokian johtaja?
Voi että kun joku opettaisi tälle Timpalle ja kaikille muillekin miten suomen kielessä käytetään verbiä 'lienee', joka tarkoittaa suunnilleen samaa kuin 'ehkä' tai 'mahdollisesti' tms! "Olisi ehkä lienee paikallaan" vähän perehtyä oikeaan käytäntöön.
???
mikään ongelma. LApsen isä ei voi väkisin tunnustaa isyyttään. Ei hän voi tietää, kuka lapsen on siittänyt ja sinä voit aina kieltää hänen isyytensä. Sinun lastasi ei voi kukaan pakottaa isyystestiin, joten asia on sillä selvä.
Itse en olisi mieheen missään yhteydessä. Jos hän tietää, missä asut, hänen on helppo ottaa teistä selvää, mutta muuttamalla ja vaihtamalla puhelinnumeroa se ei enää olekaan niin helppoa. Kunhan vain sitten sanot yhteisille tutuillenne, vanhemmillesi jne, ettei hänelle kerrota sinun uutta olinpaikkaasi.
Jos tosiaan tunteesi ovat tuota luokkaa miestä kohtaan, on varmasti ratkaisusi kaikkien kannalta järkevin. Itse ainakin toimisin tilanteessasi aivan samoin. Ei juoppoja sotkemaan omaa tai lapsen elämää.
jos isä ilmoittaa olevansa lapsen isä ja äiti kieltää ja muutakaan isää ei ole niin eikö se silloin oteta selville?
juuri samoja pähkäilin yhden ystäväni kanssa ja hänellä oli tietoa asiasta. Lapsi on sitten isätön. Aikuisena, jos isä vielä elää, voi lapsi tai isä tehdä asialle jotain, mutta äiti voi pitää lapsensa isättömänä, jos haluaa.
isä ryhdistäytyy lapsen synnyttyä ja alkaa hyväksi isäksi
Siitä estelystä ei kanna sinun vaivata päätäsi, sillä lain säätäjät ovat juuri sinunlaistesi "tavallista parempien äitien" takia joutuneet säätämään tämän inhoamsi lain lapsen oikeuksien tallaajien pysäyttämiseksi.
Suomen laki sanoo, että isällä on mahdollisuus olla ja asua lapsensa kanssa, vaikka ei täydellinen olisikaan.
Äiti voi ilmoittaa lastenvalvojalle, ettei halua isyyttä selvitettävän. Mutta jos isä sitä haluaa, eikä äiti anna siihen suostumusta - lopulta oikeus määrää verikokeet tehtäväksi.
Siihen mennessä onkin mennnyt jo paljon rahaa, aikaa ja hermoja.
Joten miettisin tarkasti, mitkä seikat ovat sellaisia, että koet niiden oikeuttavan sinut päättämään lapsen ja isän välisestä suhteesta.
Meillä oli elämä yhtä helvettiä, mutta lopulta kuitenkin tajusin, että lapsella on isä ja lapselle varmaankin on jossain elämän vaiheessa tärkeää, että papereissa lukee kuka hän on.
Tapaamisissa on ollut pitkiäkin taukoja, niitä on toteutettu valvotusti ja vapaasti.
Vaikka tapaamiset ovatkin harvoin on nyt 7-vuotiaalla pojallani kuitenkin muistoja isästään ja tunne siitä, että hänellä on isä, oli sitten minun mielestäni millainen isä hyvänsä.
Mutta tämähän oli vain minun kokemukseni asiasta, mieti tarkasti miten asiat ratkaiset ja muista kuitenkin, että se vaikuttaa teidän kaikkien loppuelämään.
Hyvää jatkoa ja nauti lapsestasi.
Paljon kiitoksia kaikista hyvistä vinkeistä, varsinkin näistä linkkisivuista.
Laskettu aika on marraskuussa eli aikaa pohtia on edelleen, mutta en löydä yhtään riittävän hyvää syytä vaihtaa ajatuksiani tämän päätöksen suhteen.
Aurinkoista syksyä kaikille.
Kieltämään lapselta isää, vaikka millainen juoppo tai narkkari on, jos saa päähänsä tunnustaa isyytensä. Toki voit viivyttää, mutta loppupeleissä oikeuden määräyksellä tehdään testit. Mutta ota myös huomioon miten sosiaaliviranomaiset tulevat suhtautumaan toimintaasi, vaikka isä onkin juoppo; heilläkin on oikeuksia.
viedä asiaa oikeuteen ja lykätä itteänsä väen vängällä isäksi - ja millä rahalla? Olen ollut siinä luulossa, ettei sellasia hemmoja kiinnosta muu kuin se mistä saa seuraavan huikan tai piikin. Vähän realismia kehiin!
mutta kumminkin mahdollisuus on olemassa. Luulohan ei ole koskaan tiedon väärtti. Voi se juopon tahi narkkarin päässäkin jopa raksuttaa --- joskus. Ei sinäänsä, että puolustelisin heitä, mutta jopa heilläkin on oikeuksia.
Mielestäni alkuperäisen kirjoittajan pohdinta kielttää lapselta isä, vaikka huonokin on erittäin lyhynäköistä ajattelua. Miten kertoa lapselle 15-20 vuoden kuluttua päätöksestään, kun lapsi joka tapauksessa haluaa tietää toisesta vanhemmasta ja sukuhaarasta.
Mikäs estää 10-15:n vuoden kuluttua (todennäköisesti jo sitä aikaisemmin) kertomuasta lapselle asiasta niin kuin se on! Ootteko te ihan pahvipäitä?! Jos perheessä/suvussa ei ole helmasyntinä kulkenutta tapaa vaieta asiat kuoliaaksi, niin jokainen täyspäinen aikuinen pystyy puhumaan lapselleen myös vaikeista ja aroista asioista.
"helppoahan" on vaikeita asioita siirtää hamaan tulevaisuuteen kerrottavaksi.