Perheen koira vai isännän koira?

minun ja vaimoni, koska lapset ovat jo muuttaneet kotoa omille teilleen.
Tosiasia kuitenkin on, että kyllä meilläkin spk minua isäntänään pitää ja emäntä on sitten vain minusta seuraava. Koira on saanut huomata olevansa vasta vaimon jälkeen tässä arvoasteikossa. Ja aivan hyvin se meillä ainakin on toiminut.
Onhan niitä hetkiä jolloin vaimo saa tehdä tosissaan töitä sen arvonsa eteen. Hän on usein kertonut, miten taas ottivat yhteen jne. Kyllä se taitaa mennä jokaisessa perheessä niin, ainakin sakemannin kanssa.

isäntä on ehdottomasti se pomo. Mie tulen sen jälkeen. Nuori herra yrittää kyllä kovasti pomottaa minua joskus mutta kun sille ärähtää niin muistaa taas oman paikkansa. Olen toisinaan tosi kateellinen kun koira tottelee isäntää ennemmin kuin minua:/

Meillä walesinspringerspanieli tottelee sekä minua että vaimoani yhtä kuuliaisesti. Eroja tulee lähinnä koiran "riehaantuessa", jolloin se hakee painikaveria enemmän minusta. Vaimo kun sanoo kipakammin ko. tilanteissa koiralle, minä taas yleensä annan usein hiukan nujuta ennenkuin kiellän riehumisen(koiramme on 6,5 kk).

silloin kun olin vielä perheelinen niin minä isäntänä olin se ykkönen sitten kaukana tuli vasta nainen ja lapset. asiassa on se jännä juttu että koira oli neljävuotias kun mä astuin kuvioihin. mutta ilmeisesti katsoi että tuo olisi parempi "vaihtoehto", eli kyllä koira koiran tuntee=) koiralla ja emännällä oli henkinen valtataistelu minusta. "ärinää ja örinää" molemmin puolin. kyseessä on siis terrieri.

Kannattaa muuten lukea Jan Fennell: Kuuntelen koiraani ja Koulutan koiraani.
Noissa kirjoissa on juuri tämäntapaisia juttuja selvitetty. Suosittelen.
Ps Meillä emäntä on johtaja ja isäntä on seuraava ja jossakin alapuolella on neljä koiraa.

koirat on minun koiria. Minä ne ruokin, ulkoilutan, harjaan ja pesen. Mies korkeintaan leikittää niitä.
Koirat ei lähde miehen kanssa ulos, ne ei kävele. Jos minä olen mukana, ja mies taluttaa yhtä, niin sekin vilkuilee koko ajan missä minä olen.

Meillä koirat ovat enemmän isännän koiria kun hän metsästää niillä.Minä käytän vain lenkillä ja kun en osaa viheltää niin koirien luokse tulo on aina hitaampaa minun kanssa.Isäntä kun vislaa niin tullaan että rytinä käy.

on kyllä molempien koirat, mutta siitä huolimatta emäntä on se jonka seurassa halutaan olla, tyyliin en kävele sun kanssa en. Etujalat remmin päälle ja taaksepäin veto ja silmissä ilme , etkö kuullut äijä.

Meillä on isänän kanssa molemmilla oma koira. Minun koirani toimii minun kanssani erinomaisesti, isänään kanssa välttävästi. Koira on leimautettu minuun, minä teen koiran kanssa kaiken.
Kun taas isäntä on leimauttanut oma koiran itseensä, isännän koira ei toimi minun kanssani ollenkaan mutta isännän kanssa se toimii kun unelma. Koira tekee kaiken isännän kanssa, minä olen vaan tylsä ihminen.

Toki koiria kumpikin hoitaa ja lenkittää. Se, että koira ei toimi toisen kanssa ei tarkoita sitä, etteikö koira olisi hallinnassa.

Toki olisi toivottavaa että ne perheenjäsenet, jotka kiraa ulkoiluttavat ja ovat koiran kanssa tekemisissä, olisivat senverran korkeassa arvossa että koira heitä kunnioittaa ja kuuntelee.

meillä on reilu 3 vuotias sakemanni uros niin kyllä se on ihan isännän koira ja pitää itseään hiukan niinku minun pomonani. lenkille lähdöt ei onnistunut lainkaan koira huusi, hyppi ja vartioi ihan hirmuisesti minua tuolla tien päällä. mutta täällä sisällä ja omassa pihassa kyllä uskotaan mitä sanon. nyt minulla on oma haukku minkä kanssa käyn lenkillä ym. muuta, ja se kyllä uskoo vain ja ainoastaan minua. kyllä isäntääkin joskus jos se vähän korottaa enemmän ääntänsä. mutta siltikin ollaan pärjätty ihan hyvin vaikka molemmilla on omat koirat ja toisen kanssa on ollut tuota pomo juttuja.

meillä minä olen se pomo koiran silmissä. jos mies lähtee lenkille koiran kanssa, ei kuulemma kuuntele samoin kuin minua. ja jos yhdessä mennään niin silloin kuuntelee minua vaikka talutin onkin miehelläni. toisaalta kuitenkin minun ollessa lenkillä koira saattaa joskus innostua vetämään, koska tietää että minulla ei ole tarpeeksi aina voimia vetämään takaisin=) isännällä taas kävelee sievästi koska tietää että voima mittelöissä jää toiseksi.. (tiedoksi vain että meillä se ''aina kun vetää niin pysähdy'' taktiikka ei ole toiminut vaan reilu nykäys aina niin rauhoittuu)

mutta mistäpä sitä tietää mitä noiden päässä liikkuu, joskus tuntuu että pitävät meitä ihmisiä vallan pilkkanaan kun ei aina osaa arvata kuinka fiksuja ne loppujen lopuksi ovatkaan, ties vaikka pitää itteänsä pomona mutta antaa meidän käskeä ja nauravat sitten partaansa kun luulemme itsestämme liikoja=)

vanha uros, joka on ottanut/ saanut minut omakseen. Minä hoidan, ulkoilutan, koulutan jne. Tytär ja vävy kokeilivat keväällä ulkoiluttaa pyynnöstäni ja kamalaa vetämistähän se oli. Varsinkin tytär oli sitä mieltä, ettei vapaaehtoisesti enää koiraa ulkoiluta...
Tolppana joudun minäkin vielä joskus olemaan, jos joku naapurin katti oikein viehkosti nenän edestä kurvaa karkuun.
Sellaista täysin sosiaalista ja turvallista ei koirastani koskaan taida tulla. Pelkotiloja on niin syvällä sielussa, että rauhallisesti kierretään kaukaa tilanteet joissa voisi tulla yhteenottoa. Lähinnä tarkoitan muita koirakkoja. Hihnassa käytös on aivan eri tällaisella pelastetulla koiralla kuin vapaana. Vapaana tutustuminen vieraisiin ihmisiin, koiriin ja kissoihin onnistuu.

on koko kylän koira.:D
Ei oikein saa vielä selevää, kuka on pomo.
Onko koira vai kuka milloinkin?
Mutta näkyyhän tuo minua seuraavan ja joskus jopa totteleekin, varsinkin kun hirvipaistia
nokan edessä heiluttelen.:)
Kyllä se ruokkijan tietää. Toivottavasti sanonta,
koira ei pure ruokkivaa kättä, pitää paikkansa.:)

koira elää sen mukaan mikä on sen etujen mukaista.
Jos perheessä on mies,niin yleensä mies on se joka on tiukempi ja sen rangaistukset on tuntuvampia kun naisen.Eli on koiran edunmukaista totella miestä,koska miksi turhaan ottaa turpaan turhan takia, koska nainen jopa suuttuneena on pehmeämpi.
Ei koira nää ihmistä laumana,vaan otuksena jonka määrää sen elämän ja perimän tuoman tiedon mukaan se osaa elää joten kuten ihmisen kanssa.Täydellisen elämän koiralle antaa ihminen joka antaa koiran olla koira,kaikkine karvoineen.

Meillä on sakemanni,sillä on omat tavat miehen ja mun kanssa. Ainut asia mikä meitä mietityttää miksi koira on tehnyt ihan eka yöstä lähtien,kun mun mies nousee aamulla tai yöllä sängystä niin koira ei liiku,mut kun minä nousen,ihan mihin aikaan vaan,niin koira kömpii ja tulee mukaan.Arkiaamuina minä en vie koiraa ulos ,joten se ei voi olla syy. Tutkimattomat on koiran tiet:)

Eli kysymyksen kenen koira,perheen koira.

Yleensä vain emännät parittelevat rakkien kanssa, joten emännän rakkeja ne ovat.