Ei paista päivä, ei kuu
pienet tähdetkin poissa on
Onko rakkauden liekki
sammunut lailla auringon ?
Miksi ystävä armain
niin kaukana, poissa oot
Sinä seurani parhain
kaiho tunteen on rajaton
Tule syliini lämpöön
tuo rakkauden liekin
Suljen silmäni hiljaa
mihin se meitä viekin
Jos rakkautta maistaa
edes hiukkasen saisin
Runot kauneimmat Sulle
yhä ain omistaisin
Syksyn lempeä tuuli
vettä kasvoille heittää
Kyynel kaihoisa silmään
sitä tahdo en peittää
*eerikka*
pienet tähdetkin poissa on
Onko rakkauden liekki
sammunut lailla auringon ?
Miksi ystävä armain
niin kaukana, poissa oot
Sinä seurani parhain
kaiho tunteen on rajaton
Tule syliini lämpöön
tuo rakkauden liekin
Suljen silmäni hiljaa
mihin se meitä viekin
Jos rakkautta maistaa
edes hiukkasen saisin
Runot kauneimmat Sulle
yhä ain omistaisin
Syksyn lempeä tuuli
vettä kasvoille heittää
Kyynel kaihoisa silmään
sitä tahdo en peittää
*eerikka*
Vastaukset 11
Vanhimmat
Eerikka. Onko sult ollu kynä katteis vai miks et oo kirjottanu pitkään aikaan. Älä piilottele sanojas kun ne osaat paperillekin laitta. Mukava kun tulit takas.
Ei se kynä hukassa ole ollut.
Olen tehnyt välillä vaan muutakin.
Kiva jos ja kun pidit tästä vähän surullisesta tekstistäni.
terv. eerikka
siinä mieles hyvin peri suomalainen että molli-soinnut on aina puhutelleet minua. Ja kun on vähän ollu vikana aina elää niin kovasti tunteilla niin siipeen on aina välillä tullut, joten tekstisi sisältö oli kovin tutun tuntuista.
Rakkauden liekki hiilloksella palaa
sammu ei koskaan kokonaan
Aurinko paistaa valoa antaa
tunteet jälleen saa kohoamaan
Linnun laulua yhdessä kuunneltu
pesä yhteinen rakennettu
Haavemaailmasta nautittu
sen suloisuus yhdessä koettu
Kyynel kaihoisa joskus virrannut
ilon kyynel kuitenkin voittanut
Ei surua rintaan päästää saa
aina toiveikas olla kannattaa
Syli lämmin hellä, olisi paikallaan
kainalo johon käpertyä voisi konsanaan
Turvallisuuden tunteen saisi tuntemaan
levollisen olon ja huolet poistumaan
Rakkaus elää runoissa aina ja ikuisesti !
kaipuuta, mutta kauniisti sen runoksi sait. Ihailemme sanattomana (hymyilee).
Lintuni laula ei enää
ei toiveiden sävelmää
Pois lentää etelään
jättää tämän maan
Maahan lämpimään
yrittää päästä
yksin elpymään
Ettei eksyis enää
reitiltään lentämään
Kauniisti, niin lämpimästi kirjoitat.
Haavemaa, lintujen laulut, kaihon,
tuskan ja ilon kyyneleet,
turvallisuutta, kainaloa ja rakkautta.
Näitä kaikkia tarvitaan aina ja ikuisesti.
Niin ja runoja myöskin :)
oli myös Eerikalle (hymyilee).
Kirjoitatte molemmat upeasti.
Sydän lämmittää sydäntä
sydämesi lämmin on
Kaunis sanan valinta
runosi kauniit kertoo sen
mielentilaani, älä menetä toivoasi aurinko nousee
vielä huomennakin ja rakkauden liekin sytyttää uudelleen
Ihana, surumielinen runo!
Oikeassa olet. Tänään aurinko paistaa. On todella kaunis syysaamu. Mielikin on sen mukainen :)