Muutin viikko sitten posi kotoa. Olen 21-vuotias ja olisin pystynyt asumaan kotona vallan mainiosto. Vanhemmillani on iso talo ja olin viimeinen lapsi joka asuu(asui...) kotona.Muutin samalle paikkakunnalle keskustan läheisyyteen ja tämä tuntuu niin raskaalta.oliko tässä edes järkeä mietin monesti ja joka päivä ja ikvöin kotia ihan kauhesti...taitaa olla tuo napanuora kireällä.Mikään pakko minun ei olisi ollut muuttaa, äitini sanoikin että ei sinun kannata muuttaa että säästä ensi vuoden opiskeluja varten...ehkä muutin muiden painostuksesta.Iso siskoni sanoi koko viime talven että muuta pois jo kotoa..en tiedä olisinko halunnut sitä edes...no, onhan minulla poikaystävä kenen kanssa muutimme yhteen, mutta silti..hirveä rahamäärä mikä siinä menee kun asuu ja ihan hyvin olisin kotona voinut asua..onko tämä normaalia ajattelua vai oonko vielä niin ipana???onko muutto ollut henkisesti raskas teille muille vai olenko aivan yksin?????
kotoa muuttaminen minulle niin henkisesti raskasta...oliko järkeä?
oliko järkeä?
51483
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
etsäsäopisit kirjottaa ees vuorkasopparisi
Kotisi on ollut ilmeisen mukava paikka asua kun niin hyvin olet viihtynyt...uuteen tottuminen vie aikansa...itselle muutot ovat aina olleet melkoista sressiä...vanhat ympyrät jäävät...ei tuttuja naapureita...yksinäisyyden tunnetta vaikka perhe mukana...vuoden päivät ainakin menneet ennenkuin olen "sulautunut" maisemiin...toisille helpompaa..toisille ei...koita ajatella niitä iloisempiakin asioita ettet jää murhekuorman alle...kaikki kyllä järjestyy ennemmin tai myöhemmin...hyvää syksyä!
"ilti..hirveä rahamäärä mikä siinä menee kun asuu ja ihan hyvin olisin kotona voinut asua.."
Luuletko, että raha määrä on pienempi kun asut kotonasi? Niin, onhan se sinulle...
Monille kotoa muutto on tavalla tai toisella vaikeaa. Mutta itsenäistyminen on tarpeellista. On vain hyvä huomata ja oppia että kaikki maksaa...
Pidä yhteyttä kotiisi, koska tunnut siellä viihtyneen, mutta elä omaa elämääsi ja huolehdi omasta taloudestasi. Luopuminen, jota kodista muuttokin on, on usein kipeää ja kipu vie aikansa, mutta se kuuluu elämään.
(voi mitä fraaseja, mutta niin tosia...)
Itse muutin aikoinaan yhteen tyttöystäväni kanssa ihan mitään ajattelematta, olin nuori ja tyhmä ja ajattelin että asutaan yhdessä kun kerran seurustellaan, se vaihe elämässä kyllä opetti paljon, rahahuolet sotkivat elämää ja olin kyllä silloin 23 vuotiaana täysi hölmö perustamaan perhettä tai ajattelemaa seuraavaa tilipäivää pidemmälle. Toivottavasti sinulla asiat sujuvat hyvin, jos eivät niin tee ratkaisusi oman pääsi mukaan, ei muiden, ajattele mitä sinä todella haluat. Oma elämä on kuitenkin elettävä itse, ei sitä voi laskea vanhempien varaan.