HEI, meillä on vuoden vanha poika berni joka on rodulle ominaisesti ihana ja lutunen ja nöyrä ja tottelevainen ja oikea perhe berni.MUTTA myös Jos ja kun sitä komennetaan ja käsketään sen mielestä liikaa se näyttää hampaita ja alkaa hyökkimään ja hyppimään päin. ja selätyshän siitä tulee ja voimaa saa käyttää ja taitoa vaatii ettei pureta itteensä, se nimittäin puree tosissaan, kädet mustelmilla on. aika äkkiä se sit alistuu ja on niin nöyrää poikaa että. joskus komennan sen kamariin ja kiellän haukkumasta liian käskevästi se tosiaan suuttuu et meinaa tulla päälle. siinä jos alkasin sitä selättää olis käsi poikki. käänsin katseen muualle ja koira rauhottu heti. tämä on toinen poika berni meillä enkä edes muista et eka olis kovin edes vähän murissut. muutenkin se oli kyllä tosi arka jos vertaa tähän. tää ei pelkää kuin roska autoa. antakaa vinkkejä miten toimia. ihan kuin koirassa olis kaksi eri persoonaa vai onko se vaan vielä pennun uhittelua ja kokeilua. pitäskö se aina selättää hurjasti vai kääntää selkää, et ei aina reagois tunteenpurkauksiin.VINKKEJÄ!
ISOTTELEVA UROS BERNI, APUA!
KUMPI MÄÄRÄÄ!
111810
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
kunnioitusta sinua kohtaan kasvata. Määrätietoisuutta tarvitaan.
bernistä, mutta jos puhutaan koirista yleensä, on tuo Uman vastaus täysin sopiva kysymykseesi. Minä en ole koskaan joutunut selättämään koiriani. En tiedä miten se olisi käytännössä edes mahdollista. Meillä kaikki tämä opettaminen ja koulutus on tapahtunut leikin varjolla. Pikku hiljaa ja vähän kerrallaan. Ensin perusasiat ja siitä sitten lisätty eri juttuja viikottain samalla kun niitä jo opittuja toistetaan. Silloin kun se leikkimielisyys on kuvioissa mukana, siitä ei tule koiralle niin helposti mitään tressaavaa vaikutusta.
Se isottelu onkin sitten asia erikseen. Jokainen koira sitä koittaa, sen vallan ottamista. Mutta sinäkin auttaa se määrätietoisuus. Sinä et saa näyttää sille koiralle omaa voimattomuuttasi. Ota siihen se leikki mukaan ja yritä välttää niitä tilanteita, joissa koira saattaa päästä niskanpäälle. Koita muuttaa tietoisesti asioiden suuntaa jo ennen tätä tulevaa yhteenottoa esim. kiinnittämällä koiran huomio johonkin mistä se pitää. Näin meillä on menetelty ne vähät kerrat, mitä tuollaista isottelua on tapahtunuut.
KV-Turun näyttelyssä myös Berni uros hyökkäsi
kehästä tulleen Bernin päälle .Hyökkäävä osa puoli otti kovan otteen eikä helpottanut ennen
toisesta kunnes sai kylmää vettä niskaansa.
Hirveä tilanne toisen kaula,pää ja korva saivat
kyytiä.Onko Bernien luonteet huonontuneet ?
tai eikö vain ole osaavissa käsissä ?
meilläkin. Jos moittii ja varsinkin oikein paheksuvalla äänellä niin murisee takaisin. Oikein lutunenhan se meidänkin koira. Ollaan vähän seurattu tilannetta ja nämä oireet tulevat kun koira on hermostunut (narttujen kiima-aika) tai koira väsynyt. Meidän koira on parivuotias. Ollaan kokeiltu tätä selätystä mutta myös sitä, ettei noteerata murinaa mitenkään.
En tiedä mikä on oikein, mutta olen ajattellut sen liittyvän juuri tähän isännän roolin kokeiluun.
Olisiko parempi tapa sitten olla noteraamatta koko koiraa silloin? Koirahan ei pidä siitä, että sitä ei huomata ollenkaan. Meillä ainakin murinan jälkeen on nöyrää poikaa ja tulee lähelle hyviteltäväksi. Jospa silloin ei noteraa millään tavalla niin olisiko se hyvä?
Bernikoirien nykyisestä luonteesta en osaa sanoa kummempaa. tämä kun on meidän eka berni koira. Mutta sen olen huomannut, että tämä koira on hyvin omanarvontuntoinen, ylpeä ja itsepäinen. Silloin koulutuskin vaatii kohtalaista ponnistusta...
joo, meillä on toinen bernipoika ja eka eli 12 vuotiaaksi. sillon kun berniä harkittiin niin muistan miten kasvattajat monesti korostivat sitä että urosberni on vaativa ja omapäinen koulutettava, eivätkä välttämättä suositelleet ekaksi urosta. otimme kuitenkin ja saimme elää pitkään yhdessä, ja ihmettelimme kun se oli niin lutunen, ei koskaan irvistelly eikä vastustellut, oli aika arka, pelkäsi ilmapalloja, höyheniä ym. ei mitään vihasuutta. ihana ja tottahan toinen piti saada mutta tää on ekan vastakohta sit! uhittelee, näyttää hampaita, uskoo kyllä mut vaikeemman kautta. töitä on paljon meilläkin vielä tehtävänä ennen kuin poju tietää kuka johtaja on. yksilöitä ne on, eikä voi yleistää mut kyllä tuntuu et urosbernit on vähän ärtsympään suuntaan menny ja sit kun se otetaan perheeseen jossa ei ole koiraa ollut niin yllätys on melkoinen.
Bernien luonne on mennyt pahaan suuntaan. Raivohulluja on niissä paljon. Ja myös pelkopurijoita. Ihmisillä väärä kuva rodusta. Ne eivät enää ole todellakaan pelkästään lutusia.
luulen että tuo selän kääntäminen kannattaa vain silloin kun koira kerjää huomiota liikaa tai kiikuttaa niitä leluja syliin. koska sinähän sen päätät milloin leikitään, ei koira. silloin voi kääntää pään ja nostaa polvet ylös ja olla torjuva, tai kääntää selkä kokoonaan koiraan. tämä nyt meni varmaan vähän asia vierestä mutta sainpas sanottua=) kannattaa kokeilla ennemminkin sellaista henkistä johtamista kuin fyysistä. menet ovesta ensin, annat luvan erikseen mennä ruokakupille, haet itse koiraa leikkimään yms..
paremmin vastata. meillä on uros joka on tullut meille aikuisena ja ilmeisesti ensimmäisessä paikassa hieman ongelmia. Uros on erittäin vahvaluonteinen jääräpää. Esim. mieheni ei voi ottaa koiraa syliin kotona, mutta ulkona kyllä. Hirvistelyä ja hammasta tulee takuu varmasti, jos joku ei koiraa miellytä. Pähkäilin aikani ja mietin sitä selätystäkin. Meillä on tietysti tilanne toinen kääpiön ollessa vastassa. Aluksi en minäkään saanut ottaa sitä syliin, sitten älysin, sillä oli omat tavarat eli lelut kaikki kaikessa, ja nappasin ne ja vippasin pöydälle, koira tuolin kautta perässä, koira tuolilla, minä iskin kobran nopeudella ja nappasin sen syliini ja makupala suuhun. Muita vastaavia tapoja on vain kehiteltävä. Ruokaa en anna sille ennenkuin se rauhoittuu ja odottaa. Katson silmiin ja sanon ole hyvä. Sen jälkeen poika syö. ovesta menen ensiksi ulos jne. Joka kerta kun se ärhentelee miehelleni, komennan sen määrättyyn paikkaan napakasti ja koira menee. Jos tulee heti takaisin armottomasti koira takaisin ja ei pienintäkään huomiota.
Jos olisin pakolla ruvennut sen kanssa tappelemaan ja näyttämään voimallani kuka kuka on meillä, ei tilanne olisi rauhoittunut, ja koira ei kunnioittaisi minua pätkääkään päinvastoin, tappelisi entistä hurjemmin määrätyissä tilanteissa.
Tilanne on tylsä teillä ja en ole ammatti kouluttaja voin vaan toivoa tilanteen laukeavan. Ja kannattaisi kysyä koulutusta, vaikkapa kennelpiirisi aluekouluttajalta. He yleensä tietävät mistä kannattaa löähteä tilannetta purkamaan.
kun kyseessä on iso uros. On aivan eri asia komentaa uhittelevaa sylikoiraa kun 50 kg 70 cm urosta.Siinä tilanteessa kun sun koira murisee tosissaan sulle,niin ota sitä kiinni ihan miten vaan,mut niin että se ei pysty liikkumaan ja pidä se siinä niin kauan kun murina lakkaa ja koira rauhottuu. Tähän uhmaikää ei auta mitkään koulutukset koska se on koirassa oleva luonnollinen prosessi mikä pitää vaan käydä läpi.Kaikki urokset ei uhittele,vain itsevarma,hyvä hermonen uros haastaa omistajansa.
Kyse ei ole luonneviasta, vaan voisi sanoa,että koira joka on hirveimmillään 1-2v on tervehermonen. Mutta on sit ihan eri asia osaako omistaja toimia oikein,vai meneekö koira myyntiin tai lopetettavaksi pitovaikeuksien takia.
Muistat vaan aina viedä käskyt loppuun,vaikka siinä menisi tunti.
Ja vielä, kaiken "taistelun" jälkeen kun koira rauhottuu ,muista kehua koiraa.
Meillä on 1v6kk uros jolla on tosi paha uhma,joten tiedän mitä kirjoitan.
aikoinaan ol aika jukuri teki kans tollasta et hyökki kohti ja repi vaatteista. Sille autto kans toi et ovesta ei päässy ennen mua ja vasta luvalla, autosta kans vasta kun otti katsekontaktin samoin ruokakupin kans ym. Kokeile omalles noita konsteja.
väärään kohtaan