Olen tavannut toistuvasti samankaltaisia ihmisiä, jotka ikään kuin alkavat uskoutua minulle, myöntävät varovaisesti suuntautumisensa. Kuitenkin kun itse yritän lähentyä heitä sittemmin enemmän, he käytännöllisesti katoavat ja alkavat täysin passiivisiksi, jolloin itse alan tuntea itseni typeräksi ja hämmentyneeksi. Enkä tiedä mistä oli kyse koko tuttavuudessa. Valaiskaa minua, voiko kyse olla siitä, etteivät nämä ihmiset kuitenkaan ole olleet tarpeeksi valmiita kohtaamaan itseään? Minua? Asioita käytännössä?
Mistä kyse?
Itsensä etsijät?
1819
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
vaan avautumisesta. Sinusta kai vaistoaa jotain, miksi he haluavat sinulle uskoutua.
Sanoit -varovasti...? Et kai vaan säikäytä heitä hyökkäämällä heti kiinni varovaisen uskoutumisen jälkeen?
Mullekin on yllättävän moni nähnyt tarpeelliseksi avautua ja kertoa vinoutumisistaan. Onneksi en ole kokenut mitään tarvetta mennä kokeilemaan heidän aitouttaan tai fiiliksiä mua kohtaan. Jotain itsekunnioitusta hei.
Kai mä yritän sanoa, että on hienoa, että porukka tulee juttelemaan ja höpöttelemään. Ei siihen tarvi silti mennä mitenkään mukaan tai lyödä tunteitaan peliin. Kuuntele ja ole ystävä. Etsi ne naises jostain muualta - varmemmilta vesiltä. Näitä itsensätutkiskelijoita riittää aina.