Kertokaa minulle Te perheelliset ihmiset kuinka teidän arki sujuu vauvan hoidon ja koiran kanssa.
Tuntuu jotenkin niin raskaalta kun vauva nukkuu me ollaan lenkillä ja omistaudun koiralleni ja kun tullaan sisälle on taas vauva huomion tarpeessa.
En halua valittaa koska oma on valintani mutta minua vaan kiinnostaa kuinka te muut hoidatte arjen ja kuinka te jaksatte?
Koirani vielä myös nuori (1vee) ja tarvitsee erittäin paljon koulutusta ja aktivointia.
Vauva 4kk.
Kiitos vastauksista ja mukavaa syksyä kaikille.
Tuntuu jotenkin niin raskaalta kun vauva nukkuu me ollaan lenkillä ja omistaudun koiralleni ja kun tullaan sisälle on taas vauva huomion tarpeessa.
En halua valittaa koska oma on valintani mutta minua vaan kiinnostaa kuinka te muut hoidatte arjen ja kuinka te jaksatte?
Koirani vielä myös nuori (1vee) ja tarvitsee erittäin paljon koulutusta ja aktivointia.
Vauva 4kk.
Kiitos vastauksista ja mukavaa syksyä kaikille.
Vastaukset 5
Vanhimmat
koiraa, kun on lapset olleet vauvoja, mutta äitinä voin sanoa, että koita huolehtia omasta jaksamisestasi. Ne pikkuiset - ihmislapsi ja koira - imevät voimasi, jos et välillä vähän ajattele myös omaa lepohetkeä. Miten olisi joku muu koiranulkoiluttaja välillä? Niin saat nukkua vauvan kanssa päiväunet. Nukkuminen on kuin rahaa pankkiin laittaisi ja jaksat paremmin.
olen vasta ihan alkuvaiheessa raskaana. koira on myös vasta vuoden ikäinen ja erittäin aktiivinen. innokkaita apulaisia riittää varmasti jommankumman hoidossa, jos tarvitsen, ainakin toivon niin olevan ensikeväänä kun vauva syntyy. onko sinulla ketään läheisiä joka voisi viedä koiraa lenkille tai harrastuksiin, tai päinvastoin katsoa vauvaa, että pääset koiran kanssa?
... apuvoimia on paljon mutta silti tuntuu välillä että voimat loppuu ja yritän toki ottaa myös omaa aikaa ja aivan totta on se että unta tässä ennen kaikkea tarvitsee. Jotenkin olen vaan niin kamalan huono ottamaan päiväunia.
Onneksi tuo ihana suloinen poika ja karvainen räyhääjäni antavat tiettyinä päivinä erittäin paljon iloa ja voimia. Toisinaan sitten taas käy juuri päinvastoin, hi hii.
Ja tsemppiä kaikille jotka ovat samassa tilanteessa.
mutta meillä on koko ajan ollut koiria. silloinkin kun poikani olivat vauvoja. Kiirettä tietysti piisasi, mutta sitten vielä aloin oikein tosissani harrastamaan. Aikaisemminkin jo kävimme näyttelyissä ja koulutuksissa. Sitten suoritin kehäsihteeri kortin. Aika oli kortilla, mutta mieli iloinen. Ei tullut vapaa ajan ongelmia. Taustajoukkoina oli mieheni ja äitini, joka silloin oli jo invalidisoitumassa, ja olin vielä osittain hänenkin omaishoitajansa. Äitiyslomakin loppuu ja sitten tuli vielä kuvioihin työ. Siitä huolimatta kaikki sujui. Ajankäytöstä ja etukäteensuunnittelusta se on pitkälti kiinni ja omista tavoitteista.
Kyllä sinäkin pystyt. Huomaat saman joskus vielä miten ihana on lähteä pelkästään koiran kanssa, se on sitä lepoa parhaimmillaan.
sanotaan laulussakin. Mutta muistot säilyy.
Meillä vanhin lapsi oli neljän vuoden kun kaksoset syntyivät. Itse pidin viikon mittaisen talviloman vaimon päästyä laitokselta. Sitten se rumpa kuulemma alkoi.
Minä olin yötä päivää töissä, ja vaimo hoiti kodin, lapset ja koiran. Tänäpäivänäkään minä en käsitä, millä hän siitä selviytyi, eikä käsitä kukaan muukaan meidän tuttavista, mutta homma toimi. Se oli hänellä kuin kone olisi tehnyt ne työt. Ei muista väliin itsekään, mitä kaikkea oli ehtinyt ja miten.
Minä olin joskus viikonloppuisin apuna. Silloin vein ja hoidin tietenkin koiran ja kauppareissut, muuten ne oli vaimon heiniä kaikki.
Joillakin ihmisillä vain tuntuu olevan mielettömät voimavarat. Itse olisin luovuttanut ensimmäisen viikon jälkeen.