Kirjoitin keväällä ylioppilaaksi. Ensin ajattelin, että sitä laitosta ei tule pätkääkään ikävä, mutta kuinkas kävikään.
Kaipaan hirveästi sinne. Tunnen kateellisuutta, että joku muu istuu nyt vakiopaikallani ruokalassa, kielistudiossa ja luokissa, käy lempiopettajieni tunneilla. MINUN ryhmänohjaajalla on nyt toinen luokka.
Ihan tippa linssissä katselin meidän koulun sivuja. *snif* enää ei saa tehdä lukujärjestystä eikä saa uutta kurssitarjotinta tai kirjoittaa muistiinpanoja vihkoon ja ostella kirjoja ja muita koulutarvikkeita..
Koulun sivujen oppilaslistaa ei vielä oltu päivitetty, ja oma nimenikin vielä luki siellä. :'(
Enää en näe ihastustani joka päivä ja tunne sitä ihanaa tunnetta, kun hänet näkee... nyt ehkä joku muu on ihastunut häneen.
KAipaan hirveästi koulua, jossa samassa rakennuksessa olin koko yläasteen ja lukion...
Onko muilla samoja tuntemuksia?
Kaipaan hirveästi sinne. Tunnen kateellisuutta, että joku muu istuu nyt vakiopaikallani ruokalassa, kielistudiossa ja luokissa, käy lempiopettajieni tunneilla. MINUN ryhmänohjaajalla on nyt toinen luokka.
Ihan tippa linssissä katselin meidän koulun sivuja. *snif* enää ei saa tehdä lukujärjestystä eikä saa uutta kurssitarjotinta tai kirjoittaa muistiinpanoja vihkoon ja ostella kirjoja ja muita koulutarvikkeita..
Koulun sivujen oppilaslistaa ei vielä oltu päivitetty, ja oma nimenikin vielä luki siellä. :'(
Enää en näe ihastustani joka päivä ja tunne sitä ihanaa tunnetta, kun hänet näkee... nyt ehkä joku muu on ihastunut häneen.
KAipaan hirveästi koulua, jossa samassa rakennuksessa olin koko yläasteen ja lukion...
Onko muilla samoja tuntemuksia?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Oletko ajatellut hakeutua jatko-opiskelemaan?
Silloin pääsisit taas kouluun ja tekemään niitä iki-ihania lukujärjestyyksiä itsellesi. Samalla voisit tutustua uusiin kuvioihin yleensäkin.
Kyllä minäkin muistan kun kirjoitukset loppuivat kuinka tietty tyhjyys tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. Vaikka ei minulla mitään kovin vahvoja siteitä kouluuni ollutkaan (esim. lähin ystäväpiirini tulee aivan muualta kuin samasta koulusta), silti se vapaus oli vähän ahdistavaa. Kaikki loppui, puf, yhtäkkiä, kuin seinään.
Mutta älä huoli, kyllä se haikeus helpottaa ajan kanssa.
on vielä oppilaslistat nettisivuilla. Tietosuojavaltuutettuhan on antanut kannanoton, ettei oppilaslistoja saa nettisivuille laittaa ellei ole saanut kaikilta siihen lupaa.
Tehdäänkö kaipaamassasi koulussa muita laittomuuksia?
Kysyttiin joskus lapulla, että saako nimeä julkistaa koulun sivulla. Siihen laitettiin allekirjoitukset ja kaikki.
Olen itse siis vielä lukiossa, viimeistä vuottani. Mutta viime ksälomalla tajusin, että tämän vuoden( tai eihän tätä edes ole kuin se reilu puoli vuotta) jälkeen kaikki loppuu vaan puf. Vielä kun olen pieneltä paikalta ja kaikki tyypit tunteunut suunnilleen esikoulusta lähtien ja ens keväänä kaikki sitten vaan lähtee johonkin eri suuntiin.
Olenkin siis yrittänyt nauttia tänä vuonna kaikista ihan perus jutuista kuen tunnilla istumisesta, muistiinpanojen kirjoittamisesta, ruokalassa syömisestä yms.
Odotas vaan kun menet armeijaan (jos siis olet mies). Kyllä tuli äkkiä lukion aamuja ikävä :)
Nykyarmeija on menny todella lepsuks, verrattavissa löhölomaan.
Armeija ei ehkä fyysisesti ole raskas tavalliselle miehelle, mutta henkinen jaksaminen voi olla vaikeaa. Armeijassa opetetaan tappamaan ihminen, ja vaikka se onkin vaan teoriaa, se antaa monelle ajattelemisen aihetta. Monelle armeija aika on myös pisin aika pois kotoa tai tyttöystävän luota, ja nämä asiat tuottavat stressiä ja ikävää. Joillekin pelkkä oleminen suuressa jätkälaumassa voi olla hermoja koettelevaa. Ja kyllähän siellä sitä fýysistäkin jaksamista testataan...
Okei, eli nykyajan nuoret on täyttä pullamössöporukkaa. Selvä. "Yhyy, mammaa ikävä. Niisk"