...olette tästä?
Luokka on pienluokka ja siellä on oppilailla monenlaista oppimisvaikeutta.
Otan nyt esimerkiksi matematiikan tunnin.
Oppilaat tekevät kirjaa omassa tahdissaan, niin paljon kuin haluavat ilman, että niitä tehtäviä tarkistetaan. Opettaja tai avustaja eivät mene oppilaiden luo omatoimisesti vaan ainoastaan silloin kun pyydetään.
Heillä ei ole mitään hajua(lue laiskuus) siitä, että heidän tehtävänään on kiertää luokassa auttamassa ilman, että oppilailla on tassu pystyssä.
Ja joka yhtään on ollut pienluokassa tietää, että ei siellä paljon kysellä, onko tehtävä väärin vai ei. Oppilas vain porskuttaa eteenpäin, että pääsisi vaihtamaan uuteen kirjaan. Jos sattuu olemaan kasilla ja tekee 7a kirjaa niin heillä on kiire päästä kasin kirjaan ettei tarvitse tehdä alemman luokan kirjaa.
Sitten oppilailla on kirja pullollaan vääriä vastauksia.
Miten ihmeessä opettajan ja avustajan moraali kestävät tehdä oppilaille niin paljon vahinkoa. Eivätkö ne tajua mitä tekevät toisen tulevaisuutta ajatellen.
Matematiikka on yksi oleellisimmista asioista
mitä elämässä tarvitsee.
Ja molemmat ovat ei koulutettuja tehtäväänsä.
Ei mitään hajua oppimisvaikeuksista... ei yhtään mistään.
Miten hemmetissä tuollaisia edes palkataan vuodesta toiseen.
Maailmassa on monta ihmeellistä asiaa...
Luokka on pienluokka ja siellä on oppilailla monenlaista oppimisvaikeutta.
Otan nyt esimerkiksi matematiikan tunnin.
Oppilaat tekevät kirjaa omassa tahdissaan, niin paljon kuin haluavat ilman, että niitä tehtäviä tarkistetaan. Opettaja tai avustaja eivät mene oppilaiden luo omatoimisesti vaan ainoastaan silloin kun pyydetään.
Heillä ei ole mitään hajua(lue laiskuus) siitä, että heidän tehtävänään on kiertää luokassa auttamassa ilman, että oppilailla on tassu pystyssä.
Ja joka yhtään on ollut pienluokassa tietää, että ei siellä paljon kysellä, onko tehtävä väärin vai ei. Oppilas vain porskuttaa eteenpäin, että pääsisi vaihtamaan uuteen kirjaan. Jos sattuu olemaan kasilla ja tekee 7a kirjaa niin heillä on kiire päästä kasin kirjaan ettei tarvitse tehdä alemman luokan kirjaa.
Sitten oppilailla on kirja pullollaan vääriä vastauksia.
Miten ihmeessä opettajan ja avustajan moraali kestävät tehdä oppilaille niin paljon vahinkoa. Eivätkö ne tajua mitä tekevät toisen tulevaisuutta ajatellen.
Matematiikka on yksi oleellisimmista asioista
mitä elämässä tarvitsee.
Ja molemmat ovat ei koulutettuja tehtäväänsä.
Ei mitään hajua oppimisvaikeuksista... ei yhtään mistään.
Miten hemmetissä tuollaisia edes palkataan vuodesta toiseen.
Maailmassa on monta ihmeellistä asiaa...
Vastaukset 13
Vanhimmat
Oletko nähnyt menon itse vai kuullut muilta?
...kuulopuheita. Itse olen nähnyt tämän ja paljon muuta...valitettavasti.
Herran jestas!! Kannattaisi puuttua asiaan.. Mainintaa koulutoimistoon ja sieltä varmasti asiaa hoidetaan etiäpäin!! Järkyttävää... suomi on muuttunut muutenkin amerikaksi ja välinpitämättömäksi mailmaksi!! Meillä luokassa tarkistetaan kaikki, ja samalla läksyjen tekoa seurataan todella tarkasti!! Ja jos ei läksyä ole tehty, uudestaan läksyksi viellä uusien lisäksi!! Yksilöllisesti huomioimme juuri matematiikkaa, (ja tietysti muutkin aineet) mutta matematiikkaan panostetaan paljon!! Tavallaan vaikuttaisi meno sielä paikassa.. ettei enään monen vuoden jälkeen jakseta, rutisoituneet tavat eli sieltä mennään mistä aita on matalin!! Järkyttävää... Kumma ettei omatunto "opettajalla" sekä "avustajalla" KOPUTA??
...ole hyvä tilanne.
En oikeasti tiedä mitä pitäisi tehdä asian kanssa. Vaikeaa katsoa sivusta.
Näkeehän sen itse asiassa tässäkin, kun olen tämän tänne laittanut keskustelun alle, että ei taida ihmiset uskoa koko asiaa. Luulisi, että useammalla olisi joku mielipide tähän.
Uskooko silloin minua kukaan muukaan.
Sattuu vaan olemaan niin, että tämä on totta.
Toivoa vain sopii ettei tätä ole muualla.
En halua kääntää tätä kotiin siinä mielessä, mutta jos siellä kotona katsottaisiin mitä lapsi on koulussa tehnyt, niin näkisivät sen ettei voi kaikki olla kohdallaan, kun tehtävät on väärin tehtyinä.
Vanhemmilla on paljon oikeuksia ja olisi hyvä, jos niitä myös käytettäisiin. Varsinkin tällaisissa asioissa.
Siunakkoon, oletteko tutustuneet paikan päällä viimeisen päälle järjestettyyn erityisopetukseen? Siihenhän kuuluu nykyisin jopa monenlaista terapiaa, johon eivät kenenkään resurssit riitä.
Taitaa ainoaksi ratkaisuksi jäädä repiä tämä toinen toistaan epäpätevämpien opettajien selkänahasta. Laitetaan ne keskenään tappelemaan ja annetaan torioikeuden puhua.
Epäpätevät yleensä hakevat opettajan hommiin jos ei nahka kestä...?
Paras on se, että sähköasentaja on erityisluokalla opettajana.
On mahdotonta sanoa näiden antamiesi taustatietojen perusteella, että kuinka oikein tai väärin tuo opiskelu menee. Opetusjärjestelyissä tulee tietysti huomioida yksilöllisesti, että MITÄ opiskellaan sekä myös se, että MITEN opiskellaan. Tässä tapauksessa voi olla täydet perusteet tehdä asiat niin kuin ne tehdään.
Olen joskus työskennellyt pätevän erityisopettajan parina pienryhmässä. Siellä ei todellakaan ole yleensä järkeä tehdä asioita samalla tavalla kuin suuressa yleisopetuksen ryhmässä. Hyvät erityisopetuksen oppimateriaalit mahdollistavat todellakin sen, että oppilas voi kokea itsensä "ikäisekseen" eli tehdä luokkatasonsa tehtäviä.
Moniko muuten yleisopetuksessa jauhaa opiskeltavaa asiaa niin kauan, että jokainen ne osaa? Hyvät oppimateriaalit on yleisopetuksessakin rakennettu niin, että asiat kertautuvat moneen kertaan: esim. englannissa yleispreesensiin juuttumalla saisi kerrata kolmatta luokkaa, jolloin sen ensimmäiset oppivat (ja kaikille luodaan pohja), aina maailman tappiin.
Tämä ei tarkoita sitä, että opettajat mitenkään "luovuttaisivat" eivätkä yrittäisi tarpeeksi. Itse pidän varsinaisena ongelmana arviontia, jota riennetään liian pian suorittamaan. Minulle sanottiin erityispedagogiikan luennoilla, että oikeudenmukaista olisi testata nyt opiskeltavia asioita ehkäpä parin vuoden kuluttua.
Kielenopettajataustastani huolimatta opetin pienryhmässä myös matematiikkaa. En ymmärrä, että kuinka vääriä vastauksia voi muka jäädä kirja täyteen, koska oppilaathan tarkastavat tehtäviä itse joko vastauskirjasta tai kirjan takaa, korjaavat tehtävät itsenäisesti tai opettajan avustuksella.
Sitten ovat asiat todella huonosti, jos mukautettukin oppimateriaali on niin vaikeaa, ettei yhtään tehtävää pysty tekemään itsenäisesti oikein. Kielissä ei valitettavasti ole edes tarjolla kovin hyviä erityisopetuksen materiaaleja, joten joudutaan ehkä käyttämään alempien luokkatasojen kirjoja.
Toisaalta pienluokassa voi olla myös oppilas, jolle ongelmana on oppimateriaalin (ja muun yleisopetuksen joukon) tarjoamat riittämättömät tai vääränlaiset haasteet. Minulla oli tällainen ADHD-poika, joka kolmannella luokalla opiskeli kahtakin kirjaa erityisopetuksessa kiitettävällä menestyksellä eli hän osallistui minun kokeisiini, mutta yleisopetuksen tunneilla hänen oli aivan mahdotonta olla muun joukon vaatiman "tankkauksen" tahdissa.
Otan vähän pakkia ja kerron, että olen itse työskennellyt jo jokusen vuoden pienluokassa ja olen kouluttautunut aika mukavasti työhöni mm. erityispedagogiikkaa, kasvatuspsykologiaa ym...
eli en ole ihan "eilisen teeren poika" ja työskentelen erityisopettajan kanssa joka on vielä mukavammin kouluttautunut.
Joka on työskennellyt pienluokassa (varsinkin ylä-asteella)pidemmän aikaa tietää, miten siellä moni oppilas menee siitä mistä aita on matalin. Syystä jos toisesta. Ei vaan asiat kiinnosta tai ei oma ajatus maailma riitä siihen, että opiskelu on se mistä he saisivat elämäänsä hyviä eväitä.
Eli hyvin harvan kanssa onnistuu, että "Tarkastapa Hannu nyt itse tehtäväsi onko mennyt väärin vai oikein."
Kyllä se kuuluu aikuisille ja siinä voi sitten samalla huomata ne puutteet ja ongelmakohdat mitkä kyseisellä oppilaalla sattuisi olemaan.
Yleisopetusta ja niiden metodeja en lähde miettimään, koska katson ettei se niinkään ole minun "aluettani" sanan varsinaisessa merkityksessä.
On vaan äärettömän vaikea lähteä asiaa puimaan ainakaan työpaikassani, koska siellä on se "hyvä veli" henki päällä kaiken aikaa. Jos jotain epäilee ääneen, niin pitää olla hys hys.
Asiat vaietaan hengiltä.
Työskentelevätkö nämä "epäkelvot" kollegat siis samassa työpaikassa sinun kanssasi? Jos olette näin kovin eri linjoilla asioista, niin oman mielenrauhasi takia voisi olla parasta, että juttelisit asiasta esimiehesi kanssa. Hän varmasti osaa vakuuttaa sinut itseäni paremmin siitä, että asiat voidaan tehdä kovin monella tavalla.
Jos sinulla lisäksi on jotain näyttöä tuloksellisuudesta eli niistä elämän eväistä (muistakaamme mitä kaikkea tavoitteet jo pelkästään peruskoululaitoksen kohdalla sisältävät unohtamatta elinikäistä oppimista) oman ja erityisopettajasi menetelmän puolesta, niin saatte sen varmaan markkinoiduksi muillekin.
Olen edelleen sitä mieltä, että on oikeusmurha mennä näin hatarin taustatiedoin arvioimaan tuon pienluokan työskentelyä. Lisäksi tässä sinun kertomassasi on jotain omituista: jos erityisopetussiirrot ja HOJKS-asiat on hoidettu oikea-aikaisesti ja asiantuntevasti hyvässä yhteishengessä perheiden ja oppilaan kanssa, oppilaat eivät todellakaan mene sieltä, missä aita on matalin, vaan he kyllä arvostavat saamaansa erityisopetusta ja haluavat osoittaa itsenäisyytensä.
Pari asiaa olisi hyvä pitää mielessä yläasteella: Murrosikää ei kukaan voi jättää väliin edes erityisopetuksessa. Myöskään eivät kaikki oppimisvaikeudet korjaannu koskaan - liiallisten paineiden alla voi tulla uusia ongelmia.
...kuin henkäistä syvään.
Oikeusmurha on se, että oppilaat eivät saa sen tason opetusta mitä kuuluu.
Tiedän ihan tarkkaan mikä on tilanne.
Voiko ihan oikeasti joku olla noin vihreä, että uskoo siihen, että kun on HOJKS on tehty, niin sitä noudatetaan joka paikassa. Toisaalta niin minäkin uskoin silloin joskus.
Meinasit sitten, että oppilaita kovasti kiinnostaa omat opetussuunnitelmat. Voi pojat.
Turha tästä on vääntää, kun toinen puhuu aidasta ja toinen seipäästä.
Muuten...viime vuonna näin sellaisen HOJKS version, että olihan se oppilaalle tehty, mutta oli vaan kopioitu edellisen vuoden koko hela hoito ja oli perhana soikoon unohdettu, että oppilas olikin jo seuraavassa matikan kirjassa eli tavoitteena oli tehdä se kirja loppuun mikä oli tehty jo edellisenä vuonna. Että sillä lailla.
Näin tämäkin levisi kuin Jokisen eväät. Kysyin siis vain mielipidettä. En ollut murhaamassa ketään.
Minusta tuntuu, että sinulla on todellakin ongelmana se, että noita kahta työtoveriasi ei pomoteta eikä kontrolloida omasta mielestäsi oikealla tavalla. Tähän asiaan voin mielipiteenäni ilmaista, että olisihan se omakin etuni, jos asia selvitettäisiin työyhteisön sisällä ennen kuin siitä tulee isompi soppa. Kokemukseni mukaan sinun menetelmääsi - ja ennen kaikkea asennettasi oppijoihin - ei kukaan ulkopuolinen tule kyseenalaistamaan, olipa se kuinka väärä tahansa.
Täydellistä systeemiä pienluokkaopetukseen on tuskin vielä missään onnistuttu luomaan, joten voisimmeko miettiä, että miltä pohjalta itse kukin voisi koulussaan tätä asiaa kehittää? Minun kokemukseni tästä erityisopettajan työstä on laaja-alaisesta ryhmästä, jossa oli sekä mukautettuja että yleisopetuksen oppilaita (ja esim. ruotsista vapautettuja) hyvin vaihtelevin kokoonpanoin. Tein tätä oman toimeni ohella limittäin erityisopettajan kanssa ja pääsääntöisesti tieto kulki oppilaiden väityksellä ilman, että mitään ongelmia ilmeni.
Toimenkuvaani kuului myös se, että osan tunneista käytin samanaikaikaisopetukseen yhteistyössä suoraan aineenopettajien kanssa. Tämä tarkoitti sitä, että esim. kahdeksannen luokan matematiikan tunnilta (samasta ryhmästä) tuli 5 epävarmaa oppilasta opiskelemaan yksilöllisemmin pienryhmässä. Siellä olivat opetuksen lähtökohdat tietysti aivan toiset mm. siltä osin, että minun lisäkseni oppilaat opettivat toisiansa.
Laitan tähän linkin Opettaja-lehden Pisa-juttuun. Olisi kiva keskustella enemmänkin mm. juuri yhteistoiminnallisesta oppimisesta.
http://194.251.244.92/opettaja/portaali/juttu4.htm
Minulla on muuten yleisopetuksen kielitunneilla integroituna muutama erityisoppilas. Reflektoivaa oppimista tapahtuu siis luontevasti ryhmän sisällä, mutta myös oma opettaja tukee heitä kotiluokassa yksilöllisesti minunkin aineeni osalta. Sitä en tiedä, että miten erityisopetuksen ammattilainen tämän tekee, mutta yhteistyö toimii saumattomasti eli oppilaat osaavat toimia hyvin itsenäisesti ja vastuullisesti sekä sopeutuvat erittäin hyvin ryhmään.