äitipuoli vai isän "vaimoke"

kutsumme iskän vaimoa ja heidän yhteisen lapsensa äitiä äitipuoleksi - etunimi on puhuttelunimenä suoraan. Nuorimmaisen lapsen isän naisystävää kutsun etunimeltä, mutta näyttää siltä, ettei tähän hätään tule äitipuolta hänestä. Sen verran tulikivenkatkuinen ja katkoileva suhde heillä. Itse en olisi koko ihmistä esitellyt lapselle, mutta isä halusi toisin. Minusta lasten ei tarvitse edes tutustua epävarmoihin tapauksiin. Sitten, kun näkee, että suhteesta todella tulee jotain, niin voi lapset esitellä ja sitten on näitä puolikkaita;)
Minäkin olen puoli tai kahdeksasosa mummu. Menee kieli ja matikkapää solmuun, kun yrittää selvittää sukuja ja syntyjä syviä.

etunimeltä,paitsi vanhin lapsi joka sanoo että hän on isäpuoli.Isänsä avovaimoa kutsuvat etunimeltä joskus,useimmiten käyttävät nimitystä 'se ämmä' ja hänen lapsistaan puhuvat 'ne ärsyttävät kakarat'.
Eikä auta vaikka miten kauniisti sanoisin että ei saa nimitellä ketään rumasti.
Lapset eivät voi sietää isänsä uutta avovaimoa eikä hänen lapsiaan.Eikä sitä asiaa voi mitenkään muuttaa.Avokki on itse iheuttanut tilanteen omalla käytöksellään.

No, mua sanottiin viikonloppuäidiksi, ihan kiva nimitys mun mielestä.

Mieheni lapset ovat meillä muutaman päivän viikossa, elikä ei sitä normaalia "joka toinen vkonloppu".
Kun menin naimisiin lasten isän kanssa 2 vuotta sitten, niin lapset itse sanoivat, että nyt sitten olet virallisesti meidän äitipuoli.
Etunimellä he aina minua puhuttelevat ja hyvä niin. Itse vierastan äitipuoli-sanaa. Kun he ovat meillä, niin koen, että olen heille läheinen aikuinen ja meillä on onneksi alusta asti ollut se periaate, että minulla on yhtälailla ollut oikeus tarvittaessa komentaa yms kuin miehellänikin.

Äitipuoli on ok nimitys mielestäni silloin, kun lapset asuvat suurimman osan aikaa miehen ja tämän uuden naisystävän luona. Mutta viikonlopputapaamisilla äitipuoli? Höpö höpö, kuulostaa todella oudolle.

Minä olen mieheni pojalle etunimellä tai isän tyttöystävä. En voisi kuvitellakaan olevani mikään äitipuoli, äitiyden kanssa minulla ei ole mitään tekemistä tämän pojan osalta.

Ei voipi kuin ihmetellä akkojen ongelmia! Kyllä täytyy olla naivi ihminen kun tälläisiä asioita kyselee! Et sä ole niille mikään! Korkeintaan lasten isän nainen! "mikä mä olen,...." voi elämä näitä kysymyksiä???

tämmöistä "sekametelisoppaa" oikeasti olla olemassa, lapsi siellä, toinen täällä, eikä edes tiedetä kuka on mikäkin kellekkin. Lapsiparat mihin ovat joutuneet, ei tietoakaan tavallisesta perhe-elämästä.

olen sen verran vanhanaikainen, että mielestäni avioliitto on se ratkaiseva tekijä.

lähivanhemman luona asuville lapsille tulee avioliiton myötä isän/äidin uudesta kumppanista äitipuoli/isäpuoli. ilman avioliittoa uusi kumppani on vain etunimi.

etävanhemman mennessä naimisiin lapsille ei kuitenkaan tule äitipuolta/isäpuolta, vaan häntä kutsutaan etunimellä avioliiton jälkeenkin.

kuitenkin, jos osa lapsista asuu toisen vanhemman luona ja osa lapsista toisen luona, niin ehkä on selvyyden vuoksi kaikkien hyvä puhutella isän/äidin uutta puolisoa samalla tyylillä.

tämä siis on vain minun mielipiteeni ja varmasti jokainen perhe itse löytää vanhemmille (niin sekä etä- kuin lähivanhemmalle että uudelle (avo/avio)puolisollekin), lapsista puhumattakaan, sopivimman kutsumatavan. varmasti paljon riippuu myös lapsien iästä.

tyttö-/poikaystävää en kyllä missään tapauksessa edes yrittäisi tyrkyttää lapsille isä-/äitipuoleksi.

Meillä kutsutaan niin isäpuolta kuin äitipuolta omilla nimillä. Ja äiti on äiti ja isä on isä, ei ole puolikkaita. Ja minusta se on ihan o.k onhan heillä kummallakin kauniit ja kivat nimet ja mielestäni se äitipuoli ja isäpuoli on jotenkin "köyhyttävä" nimi...en ainakaan itse halua olla mitenkään puolikas nimeltä, en tunteilta, enkä muutenkaan ihmisenä...

Ihan "oikea" nimitys sinulle olisi nykyaikaisten termien mukaan etä-äitipuoli.

Mutta älä turhaan stressaa, vaan anna lasten kutsua sinua miten haluavat, etunimi on ainakin minusta ihan hyvä.

Faijan hoito?

Pidän itseäni mieheni lapsen kaverina. Tuntuisi tosi oudolta jos muo kutsuttaisiin äitipuoleksi. Lapsi puhuttelee aina nimellä. Mun mielestä niin sen kuuluis ollakin. Miksi pitäis kehitellä jotain "titteliä"..? Tuttavapiirissä on myös sama käytäntö. Meillä on myös sama systeemi, että lapsi tulee joka toinen viikonloppu... Kun yhteinen lapsemme syntyi, oli mieheni lapselle itsestään selvyys, että poika on hänen veli. Aikuisetkaan eivät keskenään puhuttele poikaamme puolveljenä... Aluksi se tuntui musta hassulta, mutta nykyäään sekin on ihan luonnollinen juttu.
Tsemppiä kaikille uusperheille =O)

Sinä olet äiti omille lapsillesi. Ja lähtökohtaisesti teidän molempien omat lapset tulevat perimään teidät, eli sinun lapsesi eivät peru mitään puolisosi aiemman liiton lapsilta, ja puolisosi aiemman liiton lapset eivät peri sinua.
Äitipuoli on vakiintunut sana, kuvaamaan tilannetta, jossa käytännössä toimit kuten äiti, myös puolisosi lasten elämässä.
Ja usäpuoli vastaavasti toimivalle miehelle.
Enemmän merkitsee se arjen sujuminen kuin nimikkeet, vaikkei juridista siteitä olekaan. Että kummankin lapsia kohdellaan tasapuolisesti.

Itse lähtisin siitä, miten lapset näkevät sinut.
Jos kutsuvat äitipuoleksi, ok.
Mutta jos kutsuvat etunimellä, ei kannata väkisin tekeytyä äitipuoleksi.

Itselläni äitini otti uuden mieskaverin kun oli 8-vuotias. Mies ei koskaan yrittänyt tekeytyä isäksi tai isäpuoleksi ja tultiin hyvin toimeen.

Isän uusi tussunkantoteline.

Iskän uusi pano.