Niin, ollaan tässä mietitty jos otettais meidän tyttö kissalle kaveri. Kissa on kohta 5kk.
Mutta ei nyt olla ihan varmoja kannattaisiko kaverin olla tyttö vai poika kissa?
Niin ja tietenkin sen sit pitää olla samanikänen kun toi meidän kissa.
Kumpaa te suosittelisitte, tyttö vai poika kissaa?
Jos vähän saisi jotain neuvoja?
Mutta ei nyt olla ihan varmoja kannattaisiko kaverin olla tyttö vai poika kissa?
Niin ja tietenkin sen sit pitää olla samanikänen kun toi meidän kissa.
Kumpaa te suosittelisitte, tyttö vai poika kissaa?
Jos vähän saisi jotain neuvoja?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sukupuolella ei niinkään ole merkitystä, vaan enemmän sillä minkä luonteisia kissat ovat. Joillakin on hyviä kokemuksia kahdesta tyttökissasta, toisilla kahdesta uroksesta ja kolmansilla uroksesta ja naaraasta keskenään. Itselläni kaksi urosta tulevat erinomaisesti toimeen keskenään.
Meidän tyttökissa oli noin 4 vuotias kun otin toisen tyttökissanpennun meille.Ensin tuntui siltä että ne eivät ikinä tulis toimeen keskenään,vanhempi kissa aivan inhos koko pentua ja en uskaltanut antaa edes yötä niitten olla kahestaan=/ No viikko vierähti ja yhtenä kauniina päivänä ne sitten makas sohvalla aivan toistensa kainalossa,avanko olisivat parhaat kaverukset,mitä ne nyt ovatki.Vanhempi kissa on nyt 7 vuotias ja se pentu 4 =) Suloset bestikset =)
Kannatan lämpimästi aiettanne:)
Sillä ei tosiaankaan ole juuri väliä kumpaa sukupuolta tulokas on, ei ainakaan sopeutumisen kannalta. Enemmän se riippuu kissojen luonteesta miten nopeasti ne tottuvat toisiinsa, mutta varsinkin jos molemmat ovat nuoria ne sopeutuvat yleensä vikkelään. Saatte ihan itse päättää kumpi teitä kiehtoo enemmän, tyttö vai poika. Voittehan myös jättää päättämättä ja valita kissoista sen joka viehättää teitä persoonallaan eniten, sukupuolesta viis...
Meidän vanhemmassa kissassamme on tapahtunut selviä muutoksia sen jälkeen kun Artturi -pentu muutti meille kuukausi sitten. Eemu (9kk) on rauhoittunut ja jättänyt pentumaiset vinkeet, tullut sosiaalisemmaksi meitä kohtaan eikä vaikuta niin pitkästyneeltä kuin ennen vaan jaksaa leikiskellä Artturin kanssa ja joskus yksinkin.
Eemu on ystävällisempi meitä kohtaan kuin aiemmin, Se ei vieläkään viihdy sylissä, mutta tulee viereen kehräämään ja kerjäämään rapsutuksia. Se myös tervehtii meitä aina aamuisin ja kotiin saapuessa innokkaasti puskemalla jalkoihin. En tiedä onko se tässä asiassa ottanut mallia Artturista joka on sosiaalisempi kaveri luonnostaan...
On ihan luonnollista myös että Eemu on rauhoittunut kovasti, koska se on nyt "iso" ja se "pitää huolta pennusta". Se pesee Artturia ja kun Artturi yrittää pistää painiksi kesken pesun, ottaa Eemu sitä hampailla kurkusta kiinni niinkuin emokissa joka kurittaa pentua. Eemulla on nyt myöskin kunnon painikaveri eikä kotiin yksinjääminen päiväksi ole niin tylsää kuin ennen...
Ihan ensimmäisenä, että kannattaa ottaa se toinen kissa mahdollisimman pian kun se teidän kisu on vielä pentu ja sopeutuu uusiin aisoihin ja kissatutttaviin helpommin.
Meille otettiin toinen kissa, kun ensimmäinen oli 2v. Eka kissa on tyttö, ja toinen poika. Tässä tapauksessa poika on ihan hulivili ja tyttö sellainen prinsessa että niitten luonteet ei oikein kohdannu. Nyt jos ottaisin vielä kissan, niin se olisi tyttö.
Minä luin silloin kirjoista että kannattaa ottaa vastakkaista sukupuolta.
Ei kai sillä niin väliä.
Niitten tutustuminen kannattaa tehdä ihan ilman suurempia järjestelyjä, ei kannata ottaa molempia syliin ja viedä haistelemaan toisiaan, silloin tulee tassua, vaan antaa niitten pikku hiljaa tarkkailla ja lähestyä toisiaan.
Meidän kissat on nyt olleet saman katon alla vuoden, eivätkä ole ylimpiä ystävyksiä, mutta kyllä niistä on seuraa toisilleen silti, ja ilo katsella niitten ravaamista ja keskinäisiä maukuviestejä joita ihmisille ei avaudu.