Mitä mieltä olette siitä että lapsi,5v, on jokatoinen VIIKKO isällään ja jokatoinen äidillään? Kyseiset vanhemmat asuvat eripaikkakunnilla mutta välimatka ei ole suuri...Lapsella on pysynyt hoitopaikka kokoajan samana,koti vaan vaihtuu aika tiheään.Toisaalta järjestely kuullostaa hyvältä(onhan vanhemmat hyvissä väleissäkin) mutta olen sivustakatsojana usein miettinyt miltä lapsesta mahtaa tuntua.
Mitä mieltä
utelias
8817
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Joku lapsi ehkä kärsii tuollaisesta "pompottelusta", mutta joku toinen on tyytyväinen kun saa vaihtelua elämäänsä ja näkee molempia vanhempiaan usein. Meillä voisin vannoa, että vanhempi lapsi (5 v) tykkäisi tuollaisesta järjestelystä, mutta nuorempi (4 v) tarvitsisi ennemminkin vain yhden kodin. No, onneksi asumme kaikki saman katon alla, joten ei tarvitse moista pohtia.
Mieheni poika kärsin kyseisestä järjestelystä kovasti. Oli levoton, rauhaton, diagnosoitiin mahdollinen ADHD. Tämä järjestely oli käytössä pojan ollessa 0-4 vuotias. Sitten sovittiin, että poika on pääsääntöisesti äidillään ja käy miehelläni. Lapsi rauhoittui heti silminnähden.
Jaksaisitko parisuhteessa elää kymmentä vuotta kumppanisi kanssa eri asunnoissa eläen? Toiset jaksaa ja toiset eivät. Samoin lapset ovat yksilöllisiä ja erilaisia. Minä en edes nauttinut lapsena yöpymisestä isovanhemmilla vaan aina halusin olla kotona. Vierailuilla oli kiva kaydä mutta en halunnut jäädä yöksi mihinkään.
Jospa kysyisit lapselta suoraan ja kannustat lasta sanoon mielipiteensä suoraan ilman mitään pelkäämättä. Lapsihan voi kokee pakonomaisesti menevän jonekkin mihin ei todellisuudess halua jos pelkää menettävänsä toisen vanhemmastaan tai kummatkin. Samaa ihmettelen minäkin että mihin ihmeellisiin kiemuroihin voidaankaan lasta alistaa jos vanhemmat vaan haluavat!
vaan sen perheen. Jos joku ei nyt tajua niin väännetään se rautalangasta: isä ja äiti rakastavat lastaan samoin se lapsi, kyllä rakastavan vanhemman luona täytyy saada olla ilman että kukaan ulkopuolinen kertoo asiat paremmin
oli todella surullinen kun tästä käytännöstä luovuttiin(isän tahdosta), hän oli iloinen kun sai viettää molempien vanhempien kanssa aikaa yhtäpaljon. Sitten kun käytäntö muutettiin siten että lapset ovat vain joka toinen viikonloppu isällään, olistte nähneet pojan surullisen ilmeen kun kerroin, kyllä siinä meni äidin sydän syrjälleen. Isän mielestä tämä on nyt hyvä näin, mutta hän ajattelee vain itseään.
Näyttäisi toimivan kultani lasten kanssa hyvin noi vuoroviikot. Sekin on niin pöhkönä niihin lapsiinsa (ei mikään ihme kun itsekin niihin ihastuin heti) että hienoa ettei ne ole "vaan" vaikka viikonloppua. Näyttäisivät Viihtyvän kuitenkin isin luona paremmin kun on se "oikea koti". Päiväkoti siinä vieressä ja sama kuin aiemmin. Tutustunpa itsekin ehkä nopeemmin pikkusiin kun ovat kokonaisen viikon siellä.
No mietippä omalle kohdallesi, että asuisit ensin 2 viikkoa yhdessä paikassa ja sen jälkeen muuttaisit 2:ksi viikoksi toiseen kotiin. Kauanko jaksaisit?`
On sitä joku kokeillutkin: eron jälkeen vanhemmat päättivät, että lapsilla pitää olla yksi koti. Joten vanhemmat päättivät, että lapset pysyvät perheen kodissa, ja isä ja äiti asuvat vuorotellen kaksi viikkoa siellä. Molemmilla oli tietenkin oma kakkoskoti muualla. Järjestely kesti vain jonkin aikaa, sillä vanhemmat kokivat epäinhimillisen raskaaksi muuttaa kahden viikon välein..
..ei se välttämättä raskasta ole se muuttaminen vaan se, että ex-puolison tavaroita ja juttuja on edelleen ympärillä siinä lasten yhteisessä kotona..ja kun haluaisi unohtaa sen ex:n. Lapsi taas haluaa tavata vanhempia, joten hän nauttii kun ympärillä on isän ja äidin tuttuja tavaroita...