Elämän soitin ,kuin viulu,
naulassa pölyyttyneenä roikkuu?
Olenko kuin tuo viulu,
olen pölyttynny,riipun hiljaa?
Eikö elämäni soi?
Olenko unohdettu,siirretty sivuun?
Elämän kielet ,ne sisälläni palaa,
ne tahtoo soida!
Miks,olen vain hiljaa,miks,miks?
Kun niin paljon olis soimatonta
tuskaa?
Tuota tummaa,syvää ja sen pinnalla
väreilevää,kirkasta,ilosta liverrystä?
Vielä tartun pölyttyneseen soittimeen,
sen kohotan.
Antaudun sävelille,kielet henkiin palaa.
Elämän soitin valtaa alaa,
hilkaisuus täyttyy sävelistä,jotka
etsii ovea.
Vapauteen,lentoon kohosivat,kuin linnut,
vapaudessa,missä on laululle,lennolle tilaa?
Soi elämäni soitin,soi,älä vaikene,
kesken matkan.
naulassa pölyyttyneenä roikkuu?
Olenko kuin tuo viulu,
olen pölyttynny,riipun hiljaa?
Eikö elämäni soi?
Olenko unohdettu,siirretty sivuun?
Elämän kielet ,ne sisälläni palaa,
ne tahtoo soida!
Miks,olen vain hiljaa,miks,miks?
Kun niin paljon olis soimatonta
tuskaa?
Tuota tummaa,syvää ja sen pinnalla
väreilevää,kirkasta,ilosta liverrystä?
Vielä tartun pölyttyneseen soittimeen,
sen kohotan.
Antaudun sävelille,kielet henkiin palaa.
Elämän soitin valtaa alaa,
hilkaisuus täyttyy sävelistä,jotka
etsii ovea.
Vapauteen,lentoon kohosivat,kuin linnut,
vapaudessa,missä on laululle,lennolle tilaa?
Soi elämäni soitin,soi,älä vaikene,
kesken matkan.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Soi viulu soi
Rakkaus
Ilot
Murheet
kaikki tunteet
Soi viulu soi
Koskettavan hienon runon teit, samanlaiset tuntemukset tulee itsekullekin joskus mieleen:)
Elämän aallot joskus korkeita,
syöverit,niissäki ollaan?
Rakkaus on se voima,joka on
nostannu pinnalle?
Muuttuneena,uusia asakelia taas opetellaan?
kun sen kaipauksen taas mieleisekseni loit. Nyt tiedän että varmasti samaa viiniä joit kun minäkin kun niin paljon "närästää".
Sanos,eikös olla outoja,meissä säveliä,
värejä,ne vaan odottaa,et annettas niile
mahdollisuus?
että me molemmat tarvitsemme jonkun joka ottaa nilkoista kiinni ja ravistaa turhat painolastit taskusta. Luulen, että taskusta löytyy turhaa pelkoa, kolhitun itsetunnon kappaleita, murusia siitä mitä sanomme kokemukseksi ja kaikkein pahimpana lyijyn raskaat pettymykset. Niitä kannamme mieluummin mukanamme kuin annamme kohtalon kuljettaa. Siis sisar pieni meillä on vielä paljon opittavaa.
Siruista kun on koottu saviruukku,
sitä varovasti kannan?
Ihmeenä ,uus mahdollisuus,joka
edessä avautuneena,kutsuu?
vertaus jota käytät- niin hauras niin särkyvä -
mutta niin totta. On ilo jakaa tuntoja sinun kanssa.
Sieltä kaikki sirut koottu,
uudeksi astiaksi?
Uutta tehtävää varten,seki on
ihmeellistä? Kiitos Helimikankare ,
et olet tullu ajatuksii vaihtaan.