Jatketaan keskustelua?
PisaraSadetta
141111
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Otin itselleni vapauden lainata kirjoituksiasi sieltä täältä ja hieman yrittää vastailla niihin.
""9. Saatana on ollut paras ystävä joka kirkolla on koskaan ollut, koska Hän on pitänyt sen toiminnassa kaikki nämä vuodet!"
Onko ihmeellistä jos yhdistän satanismin vahvasti Saatanaan..?"
Et näköjään vieläkään ymmärrä miksi satanismia sanotaan satanismiksi, tai sitten sinulle ei sitä ole yksinkertaisesti osattu kunnolla selittää. Minäpä yritän;
Satanismi-sana (satanism) on ollut olemassa varmaankin ties kuinka kauan, ja sillä on ollut olemassa varmaankin ties mitä merkityksiä. Anton LaVey kuitenkin kehitteli 1960-luvulla elämänkatsomuksen/uskonnon, jota hän alkoi kutsumaan satanismiksi (ja sai tälle virallisen aseman Yhdysvalloissa). Tiedät ilmeisesti mitä satanismi on, wikipediassa se on esitelty hyvin.
Satanismi tulee siis tietenkin sanasta saatana, mutta yhtälailla sitä voitaisiin sanoa vaikka Rimmonismiksi, Chemoshnismiks tai vaikkapa Dagonismiksi (nämä ovat siis täysin omia väännelmiäni satanic biblen "infernaalisista nimistä"). Pointti on siis siinä, että satanisti asettuu määräilevää uskontoa vastaan, eli siis uskovaisten näkökulmasta asettuu paholaisen puolelle. LaVey asui siis USAssa. Ja onkos siellä paljon kristittyjä? No onhan siellä. Siksi siis LaVey kutsui itseäään satanistiksi, koska on ikäänkuin saatanan puolella. Jos USAssa olisi ollut hinduja, niin hän olisi varmaan ollut Shivan puolella tai jotain. Satanismi on universaali elämänkatsomus, satanisteja on aina ollut, ja tulee aina olemaan, vaikka nimet muuttuvat.
Satanismi sana on siis shokeraava, se antaa miettimisen aihetta, ja vaihtoehdon. Onko se saatana loppuen lopuksi niin paha heppu? Kyseenalaista kaikki!
Selvensikö asiaa?
"Joka paikasta ikään tai ajatusmaailmaan katsomatta löytyykin takuulla näitä "itsetietoisia" ihmisiä, jotka uskovat olevansa jotain parempaa kuin muut. Mutta tämä ylemmyysasetelma heijastuu jokaikiseltä sivustolta jota satanisti pitää yllä."
Todennäköisesti he ovat hyvin nuoria, vaikuttaisi ainakin tyypilliseltä? Tai ehkä he eivät pidä itseään muita parempina, vaan kristittyjä parempina. En kyllä osaa sanoa mitä he siitä hyötyvät.
"Minun on vaikea mieltää Laveyn satanismia rationaaliseksi ja kongreettiseksi uskonnoksi, jos hän todella uskoo demonien (kuinka hän määrittelee demonin? Paholaiseksi kuten kristinuskossa on tapana?) manaamisen olevan mahdollista."
Kaikki mitä LaVey on sanonut, ei ole yhtä kuin satanismi. Jos hän halusi manata esiin demoneita (en tiedä miten hän demonin määritteli, mutta ei varmasti niin kuin raamattu määrittelee), niin se on hänen oma asiansa. Mielestäni tärkein asia minkä LaVey on taikuudesta sanonut;
"Magic is like nature itself, and success in magic requires working in harmony with nature, not against it."
"Millainen on todellinen suhde ateismin ja satanismin välillä?"
Ei ole olemassa mitään todellisia suhteita. Jokainen on yksilö. Satanisti voi olla ateisti, tai sitten ei. Yksinkertaista.
"Uskotko että satanisti on satanisti jo heti syntyessään?"
No usein kuulee sanonnan, että satanistiksi ei tulla, satanistiksi synnytään. Se nyt ei tarkoita että 2 päivää vanhaa ihmisenalkua voisi sanoa satanistiksi. Satanistiksi tullaan, tai kasvetaan. Siihen tarvitaan kuitenkin tiettyjä synnynnäisiä ominaisuuksia, kyseenalaistamista, tarkkailemista, ymmärtämistä, ehkä hieman kapinahenkeäkin.
""Kohtele muita niinkuin he kohtelevat sinua" on niin lähellä Raamatun tekstiä: "Kohtele lähimmäistäsi kuten toivot itseäsi kohdeltavan" "
Ei aivan.
Jos tutustun uuteen tyyppiin, vaikka sanomalla hänelle että "Morjens", ja hän sanoo minulle "haista vittu", niin en todellakaan kohtele häntä sen jälkeen niinkuin toivoisin itseäni kohtelevan. Kohtelen häntä ansaitsemallaan tavalla.
Nonniin, jäikö vielä kysyttävää?
vastauksestasi, kirjoittelen ajatuksiani heti kun saan järjestettyä aikaa. Kiitos. :)
LaVey asettui siis Saatanan puolelle. Tämä vahvistaa käsitystäni siitä, minkä aiemminkin jo totesin: "että kristitytkin tajuaisivat ettei satanismi liity kristinuskoon ja Jumalaan missään määrin" Mielestäni nimi ei ole osunut kohdalleen. Miksei LaVey lyöttäytynyt ateismin kelkkaan? Eikö oman "elämänkatsomuksen" salailu (jos sellaista tapahtuu) ole ikävää? Salailulla en tarkoita aatteiden piilottelua, vaan oikeiden termien käyttöä. Kuinka moni loppujen lopuksi paljastaa esim. uudelle tuttavuudelle, mahdolliselle puolisolle jo heti alussa olevansa satanisti? Kuinka monen satanistin perhe tietää aatesuunnasta sen oikealla nimellä. On totta ja myös väärin, että kristinusko värittää satanismia ja välittää siitä huonoa kuvaa, mutta se on jo vuosisadat määritellyt ihmisten elämää: uskoisin että lähes jokainen satanismiin perehtymätön säpsähtää kuullessaan sanan "satanismi" -ja hylkäävän sen jo heti siltä seisomalta. Itselläni ei ole edelleenkään mitään satanismia vastaan. Kaiken kaikkiaan kuulostaa tasapainoiselta opilta.. en tosin edelleenkään allekirjoita kaikkea. Kuten en kristinuskossakaan.
Kuten ihmisen tapana yleensäkin on, voisiko olla todennäköistä että jokainen uskomustaan harjoittava muovaa uskomansa ja kuulemansa sellaiseksi kuin sen tahtoo käsittää? Sinunkin tapauksessasi..? Ymmärrätkö miksi liitän Saatanan satanismiin? Myönsit, että satanisti asettuu tavallaan Saatanan puolelle. Samaa toteavat seuraavat lainaukset:
"Saatana on metafora joka edustaa Häntä, Hänen elämäntapaansa ja ajatusmaailmaansa"
"Satanistille jumala kuvastaa lähinnä vallitsevan uskonnollisen järjettömyyden huonoja puolia, samalla kun Saatana on hänelle vapauden, aistillisuuden, älykkyyden ja kehityksen mallikuva."
"Saatana edustaa.."
Vaikka Saatana ei olekaan katsomuksessa minkään arvoinen olento, eikö se kuitenkin tavallaan liity satanismiin? Tuskin kirjoitukset on kirjoitettu pelkästään meidän kristittyjen kiusaksi? Kuten eräs tuolla toisella sivulla totesi: "Onko valtauskontojen vastustamienen mielestäsi satanismin tärkeäkin tehtävä? Vai eikö satanismi ole enemmän yksilökohtaista hyvinvointia?"
"En kiellä etteikö satanismissa olisi hienoja arvoja joiden puolesta elää (mm. lapsien suojelu), mutta eivätkö nämä saatanalliset säännöt ole sellaisia joita lähes jokainen länsimainen ihminen pyrkivät toteuttamaan? Jos eivät toteuta, heidän pitäisi. Mutta eikö tämä juuri ole kompastuskivenä
nuorelle ihmiselle joka etsii vielä itseään..? Onko satanismissa todella kaikki se mikä tekee elämästä elämisen arvoista..? Kuinka maailmasta koskaan tulee parempi paikka olla jos kaikki ajattelevat ensiksi omaa itseään ja etuaan ennen muita?"
Sinua lainaten tuossa ateismi kysymyksessä: "Ei ole olemassa mitään todellisia suhteita. Jokainen on yksilö. Satanisti voi olla ateisti, tai sitten ei. Yksinkertaista." Miksi siis kaksi eri aatetta samoissa puitteissa?
"Mielestäni nimi ei ole osunut kohdalleen."
No voi voi, se on sitten varmaan sinun murheesi. Minulle se on nykyään ihan yksi ja sama että miksi sitä sanotaan. Olkoot vaikka perkeleismi. Käytän kuitenkin kyseistä sanaa niin harvoin, jos ollenkaan. Ei minua olisi haitannut jos sille jonkin muukin nimi olisi keksitty.
"Miksei LaVey lyöttäytynyt ateismin kelkkaan?"
Miksi hänen olisi pitänyt? Ei satanismi pelkkää ateismia ole.
"Eikö oman "elämänkatsomuksen" salailu (jos sellaista tapahtuu) ole ikävää? Salailulla en tarkoita aatteiden piilottelua, vaan oikeiden termien käyttöä."
Salailua, siis mitä? Siis jos on satanisti, niin kaikille pitäisi heti kertoa olevansa satanisti? Anteeksi vain, mutta satanistit eivät ole aatteitaan levitteleviä hihhuleita. Satanismi on henkilökohtainen usko/näkemys. Jos joku tulee kysymään että olenko satanisti, niin kyllä hänelle sanon että olen, ellei ole jotain erityistä tarvettä valehdella. Ei kukaan ole tähän mennessä tullut kysymään.
"uskoisin että lähes jokainen satanismiin perehtymätön säpsähtää kuullessaan sanan "satanismi" -ja hylkäävän sen jo heti siltä seisomalta."
Oikeassa olet. Siksi jos jokin tyhmä ihminen tulee kysymään että olenko satanisti, niin valehtelen hänelle että en ole, koska siitä on minulle enemmän hyötyä.
"Kuten ihmisen tapana yleensäkin on, voisiko olla todennäköistä että jokainen uskomustaan harjoittava muovaa uskomansa ja kuulemansa sellaiseksi kuin sen tahtoo käsittää? Sinunkin tapauksessasi..?"
Kyllä. Satanismissa tämä on hyvin tärkeää. Jokaisella on omat näkemyksensä.
"Vaikka Saatana ei olekaan katsomuksessa minkään arvoinen olento, eikö se kuitenkin tavallaan liity satanismiin?"
Huoh. Mikä siinä on niin vaikea ymmärtää? Saatana tarkoittaa kristinuskossa ja satanismissa eri asioita. Tottakai saatana liittyy satanismiin, mutta ei samalla tavalla kuin muissa uskonnoissa.
"Tuskin kirjoitukset on kirjoitettu pelkästään meidän kristittyjen kiusaksi?"
Osaksi kyllä.
"Onko valtauskontojen vastustamienen mielestäsi satanismin tärkeäkin tehtävä? Vai eikö satanismi ole enemmän yksilökohtaista hyvinvointia?"
No se on kumpaakin, ei satanismissa ole mitään "tärkeää tehtävää". Jos valtauskonnot, tai mikä tahansa muukin asia rajoittaa omaa hyvinvointia, niin eikös sitä kannata sitten vastustaa? Ei minulla ole mitään uskontoja vastaan niin kauan kun ne eivät minun elämääni vaikuta.
"Kuinka maailmasta koskaan tulee parempi paikka olla jos kaikki ajattelevat ensiksi omaa itseään ja etuaan ennen muita?"
Heh, satanismin tarkoituksena ei ole tehdä maailmasta parempaa paikkaa. Sellaista tilannetta ei tule olemaan että kaikki olisivat satanisteja maailmassa, vaikka satanisteja varmaan onkin kokoajan enemmän. Ja sitäpaitsi, kaikki ihmiset ajattelevat pohjimmiltaan ensin itseään, sitten muita. Itsekkyys ja epäitsekkyys ovat täysin turhia sanoja. Mielihyvää voi saada siitäkin että tekee lähimmäisestään onnellisen.
"Miksi siis kaksi eri aatetta samoissa puitteissa?"
Miksi ei? Voihan humanistikin olla ateisti. Ja kristityt ovat yleensä monoteisteja. Otat minkä tahansa aatteen niin sieltä taustalta löytyy lisää ja lisää aatteita...
vielä tuskastu? ;) Nimen kohdalleen osumisesta ilmaisin vain oman mielipiteeni, en odottanut sinun tarttuvan siihen. Ymmärrän täysin pointtisi.
Mikä ero ateismilla ja satanismilla sitten loppupeleissä on? Jos satanismi ei ole pelkkää ateismia, mitä se sitten sen lisäksi on? Mikä erottaa ateismin ja satanismin toisistaan?
"satanistit eivät ole aatteitaan levitteleviä hihhuleita." Samoin kun eivät ole kaikki kristitytkään. Myös minulle oma uskoni on henkilökohtaista. En näe tarvetta tuputtaa sitä kenellekään. Salailulla tarkoitan juuri sitä, että jos mahdollisen elämänkumppanisi (uuden tuttavuuden, ihastuksen, ym.) kanssa tulee puhetta aatteista ja uskomuksista, sanotko hänelle oma-aloitteisesti olevasi satanisti? Tuskin esim. islamin uskoiselle on vaikea sanoa jo heti keskustelun alussa mitä uskontoryhmää edustaa. Satanismia värittävät niin monet ennakkoluulot että uskoisin, että viisas satanisti jättää kertomatta aate"ryhmänsä" nimen, keskittäisi puheensa lähinnä siihen mitä ajattelee -ilman käsitteen 'satanismi' tuomista kuvaan.
"Tuskin kirjoitukset on kirjoitettu pelkästään meidän kristittyjen kiusaksi?"
Osaksi kyllä.
-Kenties hieman naiivia?
Millä tavoin kristinusko rajoittaa ihmisen hyvinvointia? Mielenkiinnolla kuulisin näkemyksesi. Pystyisitkö harkitsemaan avioliittoa kristinuskoa aktiivisesti harjoittavan naisen kanssa? Millä tavoin suhtautuisit lasten kastamiseen jos vaimosi sitä haluaisi?
Minä annan omastani pois, vaikuttipa se minuun millä tavalla tahansa. Epäitsekkyyttä on olemassa ja tähän uskon vahvasti. Mikä motivoi ihmistä tekemään toiselle hyvää (itseä hyödyntämättä) jos epäitsekkyyttä ei ole? Mikä motivoi ihmistä jos kaikki on kiinni vain omista mielihaluista?
Humanismia löytyy kaikista ja kaikkialta. Jokainen ihminen on ainutkertainen sisäiseltä maailmaltaan ikään, kulttuuriin tai katsomukseen liittymättä. Vai oletko erimieltä asiasta? Mikään katsomus tai filosofia ei ole mikään valmis muotti johon on vain sopeuduttava. Kuten ei ole satanismi, ei ole kristinusko tai buddhalaisuuskaan. Jokaisella on oma persoonallinen tapansa käsitellä maailmaa ja omaa uskoaan, näin myös esim. juutalaisuudessa ja siinä ateismissakaan.
En nyt ota muuten kantaa mutta yhteen asiaan on pakko sanoa:
"Millä tavoin kristinusko rajoittaa ihmisen hyvinvointia? Mielenkiinnolla kuulisin näkemyksesi. Pystyisitkö harkitsemaan avioliittoa kristinuskoa aktiivisesti harjoittavan naisen kanssa? Millä tavoin suhtautuisit lasten kastamiseen jos vaimosi sitä haluaisi?"
Tiedän montakin tapausta jossa kristinusko rajoittaa ihmisen hyvinvointia. Ehkä on kyse tuurista sattuuko vanhemmiksi hyvin himouskovaista porukkaa, jolloin saa sanoa hyvästit normaalille nuoren elämälle ja omalle ajattelulle. Onko tämä rajoittavaa? Minusta on.
Tuleeko siitä hyvä olo kun joutuu istumaan kotonaan illasta toiseen kavereiden kyläillessä toistensa luona ja pitäessä hauskaa vain koska vanhemmat luulevat oman lapsensa tekevän syntiä jos menee sellaiseen mukaan? Ei tule. Tämä nyt oli vain yksi esimerkki miten uskovainen perhe voi ahdistaa lapsiaan (ei koske minua, mutta ystäväni joutuu tätä helvettiä kokemaan). Joillekin on kristinuskosta apua, ja jos on, niin kivat niille. Mutta tosiaan myös päinvastaista vaikutusta on olemassa.
En menisi naimisiin syvässä uskossa olevan miehen kanssa (eikä se minun kanssani), en edes seurustelisi koska en pääsisi sellaisen ihmisen kanssa edes seurustelutasolle, tulisi varmasti liikaa erimielisyyksiä (toisaalta, en ole koskaan koittanut).
Kaverisuhteet ovat eri asia. Suurin osa ystävistäni on uskovaisia (ainakin nimellisesti...), mutta hyvin tullaan toimeen.
vaikkakaan en tarkoittanut näitä ääritapauksia joita myös löytyy omasta tuttavapiiristäni. Useimmiten lähinnä lestadiolaisuudessa tapaa tällaista konservatiivista käyttäytymistä (nimenomaan vanhempi ikäpolvi). En edes huomannut ajatella asiaa tältä kantilta, oikeassa olet.
Kuinka määrittelet syvästi uskovan? En usko että itsellänikään olisi tulevaisuutta orjallisesti Raamattua lukevan kanssa, jos nyt tätä tarkoitat? Aktiivisuudella meinaan aktiivisesti seurakunnan toiminnassa olevaa ihmistä (nuortenillat, erinäiset leirit, iltakirkko, ohjaaja koulutukset, pyhäkoulutoiminta, ym.). Toivottavasti tarkentaa kysymystä?
"Mikä erottaa ateismin ja satanismin toisistaan?"
No siis ateismi on yksinkertaisesti sanottuna sitä että ei uskota jumaliin. Satanismi VOI olla tätäkin, mutta siinä on tämä ns. filosofinen puoli, siis missä korostetaan individualismia, hedoismia jne., ja sitten vielä kun mukaan ympätään mahdolliset rituaalit... sieltä wikipediasta ne "erot" löytyy, kuten myös vaikkapa pakanaverkosta ja satanismi.netistä.
""satanistit eivät ole aatteitaan levitteleviä hihhuleita." Samoin kun eivät ole kaikki kristitytkään."
Eivät tietenkään, mutta siis kristinuskoonhan kuuluu kuitenkin jeesuksen sanoman levittäminen, lähetystyö ym... Ja siis, oikeastaan kaikkiin muihinkin (valta)uskontoihin tälläinen levittäminen jollain tasolla kuuluu. satanismiin tämä ei kuulu millään tavalla.
"En näe tarvetta tuputtaa sitä kenellekään."
Toivon että moni muukin ajattelisi samalla tavalla kuin sinä.
"sanotko hänelle oma-aloitteisesti olevasi satanisti?"
Kyllä olen sanonut, siis tyttöystävälleni ja parille hyvälle "älykkäälle" kaverille, kun omista maailmankatsomuksista oli puhetta. Eipä siinä mitään sen kummallisempaa ollut, kun selitin heille että mitä se on. Kyllä he suurinpiirtein tiesivät ennestään että miten ajattelen, joten ei siinä mitään ihmeempiä yllätyksiä sitten tullut. Paljon enemmän he olisivat järkyttyneet jos olisin sanonut olevani vaikka kristitty :D
Jos pelkästä uskosta on puhe, niin sanon olevani "vain" ateisti.
"Satanismia värittävät niin monet ennakkoluulot että uskoisin, että viisas satanisti jättää kertomatta aate"ryhmänsä" nimen, keskittäisi puheensa lähinnä siihen mitä ajattelee -ilman käsitteen 'satanismi' tuomista kuvaan."
jees, tätä juuri hain takaa, en nyt kelle tahansa mene kertomaan että olen satanisti, eikä se kaikille kuulu että millä tavalla ajattelen tai mihin uskon.
"-Kenties hieman naiivia?"
No, jokainen käsittää asiat omalla tavallaan eikö? Ja tämä nyt vain oli LaVeyn tapa esittää nämä asiat, olisi hän minun puolestani voinut olla vähän "hellävaraisempi".
Josef Kirschner kirjoitti pari vuotta sitten kirjan "Egoistin käsikirja", joka kyllä löytyy useasta kirjakaupasta, filosofia tms-osastolta. Siinä on paljon, erittäin paljon samoja pointteja kuin Satanic Biblessä, ja vielä suomeksi, suosittelen sitä luettavaksi kaikille jota kiinnostaa. Ohut ja yksinkertainen kirja, täynnä asiaa.
"Millä tavoin kristinusko rajoittaa ihmisen hyvinvointia?"
No, MiiaKK selitti aika hyvin. Ja sitten tietenkin se että onko hyvinvointia se, että ei saa harrastaa seksiä ennen avioliittoa? Tai siis, tottakai varmaankin suurinosa kristityistä on harrastanut seksiä ennen avioliittoa, mutta onko se "reilua" että siitä pitäisi potea syyllisyyttä, ja pyytää anteeksiantoa...?
"Pystyisitkö harkitsemaan avioliittoa kristinuskoa aktiivisesti harjoittavan naisen kanssa?"
En. Tässä tapauksessa maailmankatsomuksemme olisivat varmaan niin erilaiset, että suhteesta ei yksinkertaisesti tulisi mitään. Lapsen kastaminen on melko sama minulle, kyllä lapseni voi erota kirkosta sitten kun hän on 18, tai aikaisemminkin vanhempien luvalla (minä ainakin antaisin luvan).
"Mikä motivoi ihmistä tekemään toiselle hyvää (itseä hyödyntämättä) jos epäitsekkyyttä ei ole?"
Väitätkö ettet tunne pientäkään mielihyvää, kun vaikka avaat lapselle oven mitä hän ei saa itse auki? Eikö se saa sinua hymyilemään kun tämä lapsi sanoo sinulle "kiitos"?
Jos puhutaan hyödystä, niin ei välttämättä tarkoiteta pelkkää materialistista hyötyä. Tai ainakaan minä en tarkoita.
Tämä on vähän vaikea asia käsiteltäväksi, koska luulen että ajattelemme tämän asian suunnilleen samalla tavoin, kuitenkin eri termejä käyttäen.
"Humanismia löytyy kaikista ja kaikkialta. Jokainen ihminen on ainutkertainen sisäiseltä maailmaltaan ikään, kulttuuriin tai katsomukseen liittymättä. Vai oletko erimieltä asiasta? Mikään katsomus tai filosofia ei ole mikään valmis muotti johon on vain sopeuduttava. Kuten ei ole satanismi, ei ole kristinusko tai buddhalaisuuskaan. Jokaisella on oma persoonallinen tapansa käsitellä maailmaa ja omaa uskoaan, näin myös esim. juutalaisuudessa ja siinä ateismissakaan."
Olen samaa mieltä. Monet uskonnot tosin yrittävät vain olla sellaisia että niiden sääntöihin ja ajatuksiin on vain sopeuduttava. Esim. sinun on näin ja näin tehtävä niin pääset paratiisiin. Uskoon voi tulla riparilla tai jossain helluntalaisten tilaisuuksissa, mutta satanismia ei voi valita, satanistiksi ei käännytä, satanismi ei suoraan sano mitä sinun pitää ja ei pidä tehdä.
Vihdoinkin selvä ja suora vastaus eroihin, KIITOS! :D Selvensi asiaa valtavasti. :)
Uskon myös että puhumme samasta asiasta eri käsitteitä käyttäen, mutta puuttuisin vielä kohtaan:
"Väitätkö ettet tunne pientäkään mielihyvää, kun vaikka avaat lapselle oven mitä hän ei saa itse auki? Eikö se saa sinua hymyilemään kun tämä lapsi sanoo sinulle "kiitos"?"
Tunnen, ei siitä ole kysymys. Autan ja teen "hyviä" asioita, mutta tavoite ei ole hyvä mieli. Yksi esimerkki on tapani puhua lapselle suoraan, ei vieressä seisovan vanhemman kautta, ja ennen kaikkea kuin vertaiselleni. En tee ystävällisiä tekoja ajatellen kuinka hyvä mieli siitä tulee. Se hymy toiselta voi joskus tulla yllätyksenäkin ja tottakai se lämmittää sydäntä. Kuten itsekin eräässä tekstissäsi kerroit ystävällisestä tervehdyksestä johon vastaus voi olla vähemmän ystävällinen, on itsellenikin tuttua. ;) Mutta ei se muuta tilannetta omalta osaltani. Ei se huomaavaisuuden säästely sellaisellekaan ihmiselle, joka ei välttämättä sitä 'ansaitse', ole minulta pois. :)
Kiitän käsi sydämellä rakentavasta keskustelusta ja kärsivällisyydestäsi. ;) Kiitos.
arvot ja asenteet heijastavat ajattelutapaani myös tuossa esimerkissäni lapsen kohtelusta: "kohtele toista kuten toivot itseäsi kohdeltavan". Voi olla että kristinusko pohjimmiltaan on itsekeskeinen uskonto, mene ja tiedä, mutta mielestäni se ei oikein suhteetettuna ole ongelma. (Toisaalta kuka on pätevä sanomaan mikä on "oikein suhteetettu", mutta..) Sekavaksi menee. Taidan lopettaa ajoissa etten sotke enää enempää. :)
Meillä on omat käsityksemme asioista, mitä niistä turhaan riitelemään jos ne eivät toisiamme käytännössä haittaa.
Kiitoksia itsellesikin.
Hmm...Vaikea sanoa, mutta kutsuisin kyllä "syvästi uskovaksi" juuri sellaista ihmistä joka ajattelee jokaista asiaa tehdessään että onkohan tämä nyt syntiä, on kova arvostelemaan muiden elämää, ja kahlitsee omia lapsiaan pakkouskoon, sekä tietysti hakee ahkeraan raamatusta ohjeita esim. ongelmatilanteisiin ja mikään muu ei voi neuvoa oikein muuta kuin raamattu.
Nuoret täälläpäin harrastavat paljon nuorteniltoja, isoskoulutusta ym. seurakunnan toimintaa (tiedä sitten miksi..), ja todellisuudessa kyllä henkilöiden toiminnassa ei ole mitään kristillistä. Ehkäpä on kiva käydä kaverien kanssa nuortenilloissa vaikkei jumala muuten kiinnosta? Voi olla, mutta mistään uskosta ei siinä ole kyse.
Tämä ystäväni, jonka isä harrastaa "kiihkoilua" on itsekin uskossa mutta tavalla jota en ole kellään muulla tavannut ja kunnioitan häntä siitä. Hänen mielestää uskoon ei tarvita kirkossa käyntiä tai kirkkoon kuulumista, hän ei arvostele minua (eikä muita ei-uskovaisia), vaan kuuntelee minun mielipiteitäni eri asioita (kuten minäkin hänen). Hän ei sano minua tuhoon tuomituksi saatanan lapseksi, vaan on sitä mieltä että ihminen saa uskoa mihin haluaa, eikä uskovaisten tarvitse tulla heitä käännyttämään (niinkuin yleensä kristinuskoon kuuluisi).
Mikseivät kaikki uskovaiset ole tälläisiä ;)
mikseivät kaikki uskovaiset (kuin myös muuta elämän filosofiaa harjoittavat) voisi olla samanlaisia, yhtä avoimia erilaisuutta kohtaan, kuin ystäväsi isä? Kuulostaa upealta ihmiseltä. Olisi maailman historia säästynyt paljolta. :)
Ettekö tyo jatkakkaan?