Elikkäs meillä on reilu puoltoista vuotias sekarotuinen (sakemanni/s.pystykorva) narttu koira, joka tykkää nylkyttää esim. tyynyjä, peittoja, isoja leluja, kaikkea mitä saa allensa ja nyt sitten myös meidän uutta koiran pentua (joka on myös narttu), joka on hieman ihmeissään. Onko kenelläkään muulla nylkyttävää narttua? Aluksi naurettiin vedet silmissä kun tyynyä autuaasti nylkytti, mut nyt mietityttää opettaako vanhempi nuoremmalle vielä saman jutun. Nylkyttäminen ei ole jatkuvaa tai joka päivästä, mutta ei kyllä tiedetä mitä ne kahdestaan kotona touhuaa. Joskus saattaa tyynynsä puolesta murista. Sitten sillä on tapana nostaa takajalkansa esim toisten koirien pään päälle (mutta ei siis pissiäkseen). Yrittää nostaa takajalkaa toisen päälle ja ikään kuin "tarjoaisi" itseään, jos sen nyt voi noin ilmaista.Olisko meidän tyttö voinut oppia tavan tutulta saman ikäiseltä urokselta, jonka kanssa se on viettänyt aikaa vai mistä kummasta tämä nylkyttäminen johtuu (ja koiven nostaminen)? Olisi vain hauska tietää, kun asia on välillä askarruttanut. Ja voiko sen saada jotenkin loppumaan (vaikka eihän siitä koiralle haittaa ole)?
Vastaukset 4
- calmato*
Meillä myös yksi narttu nylkyttää ja niin näyttää tekevän naapurillakin. Taitaa olla aika normaalia. Tämä narttu myös nostaa jalkaa, on nostanut nuoresta asti, ei ihan pikkupentuna. Olen huomannut, että nylkyttämistä esiintyy tilanteissa, joissa koira on hieman hämmentynyt normaalista elämänmenosta ja rutiineistaan. Itse olen päätellyt, että nylkyttäminen on stressin purkamista ja sijaistoimintaa, esimerkiksi jos koira huomaa että osa porukasta on lähdössä ulos ja sille on epäselvää, otetaanko se mukaan vai ei. Eli ykkösneuvoni on, että koira palautettaisiin normaaleihin arkipuuhiin ja sen huomio ohjattaan muuhun tekemiseen. Meillä myös auttaa, kun sille ilmoitetaan otetaanko koira mukaan vai ei.
Uroskoirat nylkyttävät paljon enemmän. Kun lähistöllä on juoksunarttuja, saa sohvatyynyt kyytiä. Tyyny oikein haetaan lattialle ja sitten alkaa hillittömät orgiat. Olemme uroksiakin näissä puuhissa hieman hillinneet ja ohjanneet huomiota muuhun, koska ne menevät ylikierroksille tässä puuhassa - kai siksi, että kaikki vaistotoimintaan kuuluvat osiot eivät pääse toteutumaan ja laukeamaan luonnollisesti.
- eipä tuo nyt mitään siis haittaa, mutta isännän sana on tässäkin asiassa koiralle laki, eli halutessasi voit sanoa tiukasti 'ei', tai mitä sanaa nyt kielletystä teillä käytetäänkin, ja koiran tulee totella. Lempeää kasvatusta tässäkin, eli tyyny pois samalla jne. - mammutti123442
Luulempa, että se koirasi nylkytys ei ole mitenkään yliseksuaalista tai muuta vastaavaa vaan kysymys on pelkästään alistamisesta... sama jalan nostaminen mahtailua... mikäli koira alkaa nylkyttämään teidän jalkoja, on homma saatava loppumaan ja vaikka laittaa koira seljälleen... koska se ainoastaan alistaa ko. toiminnalla
- Sofia
Kyllä luulen että tuossa alistamisessa voi olla jotain perää ja se juontuu pennun lapsuudesta. Tämä koiramme löytyi nimittäin noin viikon ikäisenä Joulukuussa metsästä jätesäkistä, siskoineen ja veljineen. Koira ei siis ole saanut emon hoivaa, eikä opastusta, joten me olemme olleet sen emoja. Alistaminen jouduttiin pennulle opettamaan ja se oli vaikeaa. Selälleen ei pentu halunnut millään mennä, mutta ajan myötä alistui selättämiseen. Luultavasti tämä nylkyttäminen johtuu sitten siitä "biologisen" emon puutteesta. Jotain koirapsykologiaa mitä minä en ymmärrä! :)
- en usko alistamiseen
Sofia kirjoitti:
Kyllä luulen että tuossa alistamisessa voi olla jotain perää ja se juontuu pennun lapsuudesta. Tämä koiramme löytyi nimittäin noin viikon ikäisenä Joulukuussa metsästä jätesäkistä, siskoineen ja veljineen. Koira ei siis ole saanut emon hoivaa, eikä opastusta, joten me olemme olleet sen emoja. Alistaminen jouduttiin pennulle opettamaan ja se oli vaikeaa. Selälleen ei pentu halunnut millään mennä, mutta ajan myötä alistui selättämiseen. Luultavasti tämä nylkyttäminen johtuu sitten siitä "biologisen" emon puutteesta. Jotain koirapsykologiaa mitä minä en ymmärrä! :)
Minä en usko alistamiseen, vaan hormonien hyrräämiseen. Meidän 4v. narttu on elänyt koko elämänsä varsin antoisaa ja lokoisaa elämää. Ei ole puuttunut emoa, tämä oli viimeinen lunastettu ja sai viettää 9 kk emonsa kanssa hyvässä perheessä. Silti tuo nylkyttää juoksujen aikaan kiivaasti isäntää. Kaikki perheemme viisi ihmistä (nuorin 16v. aktiivisimmmin ja tuloksekkaimmin) osallistuu koiran hoitoon ja koulutukseen. Minkään mittainen lenkki tai muu aktiviteetti, edes herkut ei saa sitä pahimpina kiiman päivinä keskeyttämään yrityksiään. Laitamme koirulin välillä ulos (vahdimme ikkunasta, ettei paikalle saavu innokkaita uroksia), jotta isätä saa olla rauhassa.
Onneksi otus lopetta nylkyttämisen kun kiima menee ohi. Sitten tuo on mitä suopuisin ja helpoin koira. Ei nylkytä mitään ja on herkuilla houkuteltavissa mihin vain.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1691049
- 60842
- 86800
Mitä luulet
Mitä luulet kaivattusi ajattelevan sonusta? Onko jotain mitä haluaisit oikaista hänelle?72737- 46673
Vielä hyvinvointitalosta
Suurin osa pyhäjärvisistä on sivistynyttä fiksua porukkaa ja on täysin hankkeen kannalla. Nyt vain pieni äänekäs joukko77616- 62599
- 28575
Suhde sinuun on ollut yhtä draamaa
ilman draamaa ja suhdetta. 😅 Oikeasti ei naurata. Nainen, olet pitänyt minut pihdeissäsi. Tunne on välillä vahva ja su35575Luule ja ajattele minusta
mitä tykkäät nainen, olet ajat sitten antanut itsestäsi ihan omanlaisen kuvan.. 😅46569