Pekka ja Anna olivat sisaruksia. He olivat aina yhdessä. He eivät saaneet leikkiä muiden lasten kanssa. Heidän äitinsä oli hyvin ankara ja vihasi kaikkia muita ihmisiä. Päivisin Pekka ja Anna leikkivät sisällä muiden lasten leikkiessä ulkona pihalla. Jos Anna ja Pekka välttämättä halusivat ulos leikkimään, vei äiti heidät sinne yöllä. Kerran naapurin lapset tulivat Pekan ja Annan ovelle kysymään jos he tulisivat ulos leikkimään. Silloin heidän äitinsä tuli juosten olohuoneesta veitsi kourassa.
” Te senkin pikku paholaiset. Painukaa takaisin mistä tulette, eli helvettiin!” Äiti huusi. Lapset pelästyivät ja juoksivat pakoon. Sen jälkeen ei Pekkaa ja Annaa ole pyydetty ulos. Mutta koitti aika jolloin Pekka ja Anna kasvoivat isoiksi ja he oppivat uhmaamaan äitiään. Eräänä päivänä äidin palvoessa Allahia, Pekka tuli äidin luo.
” Äiti?” Pekka sanoi.
Äiti säpsähti ja kääntyi.
” Mitä lapseni? Olethan lausunut rukouksesi ja uhrannut pari varista Allahin vuoksi?”
” En ole! Enkä uhraa. ” Pekka sanoi päättäväisenä.
”Mitä?!” Äiti huusi.
” Minusta se on väärin variksia kohtaan.”
” Mitä sinä paholaisen hinttari puhut. Onko itse saatana puhunut pääsi puhki?”
” Ei ole äiti.. Ja arvaatko miksi? Koska mitään saatanaa eikä Allahia ole!”
” Mitä! En usko korviani. Nyt sinä pikku piru menet rukoilemaan syntisi anteeksi. Minä tulen kohta ruoskimaan sinua, jotta Allah antaisi syntisi anteeksi.. Missä siskosi on?” Äiti sanoi.
” Hän odottaa autossa.”
” Missä autossa?!”
” Taksissa.. Me lähdemme. Aiomme muuttaa Helsinkiin.. Olemme katsos sinun huomaamattasi säästäneet rahaa jo vuosia. Aiomme myös tavata uusia ihmisiä ja käydä baareissa.”
” En usko korviani senkin paska naama.” Äiti sanoi vihaisesti.
” Hyvästi äiti.” Pekka sanoi ja kääntyi lähteäkseen.
” Te saatanat… Luuletteko te kiittämättömät paskat pääsevänne noin helpolla.. Usutan paholaiset perseeseenne.!”
” Siitä vaan.” Pekka sanoi ja lähti.
Anna istui taksissa ja odotteli veljeään. Häntä pelotti lähteä. Hän uskoi, ettei äiti hyväksyisi heidän lähtöään. Äkkiä Pekka tuli talosta. Äiti roikkui hänen oikeassa jalassaan.
” Päästä nyt vittu irti!” Pekka huusi.
” Siivoa suusi vitun kusipää!” Äiti sanoi.
” E.” Pekka sanoi.
Pekka laittoi viimeisen laukun takakonttiin. Äiti nousi maasta ja riisui vaatteensa.
” Mitä olenkaan tehnyt.. Olen kasvattanut teidät kuten itse piru on kasvattanut omat lapsensa.” Äiti sanoi.
Äiti otti ison keittiöveitsen kylpytakkinsa taskusta ja alkoi viillellä itseään.
” Voi Allah anna anteeksi.. Minä korvaan kaiken.”
Pekka otti puukon ja heitti sen menemään. Hän meni taksin takapenkille Annan viereen. Äiti tuli takapenkin ikkunan taakse.
” Älkää lähtekö saatanan huorat! Minä rakastan teitä paskiaisia!”
” Lähdetään.!” Pekka huusi kuskille.
Ja niin he jättivät äitinsä.
” Minne ajetaan?” Kuski kysyi.
” Helsinki- Vantaan lentokentälle, kiitos.” Pekka sanoi.
” Mikäs sillä oli?” Kuski kysyi virnuillen.
” Äitimme on hieman sekopäinen. ”
Kuski nyökkäsi.
Anna otti Pekkaa kädestä.
” Pekka… Et kai kertonut äidille lähtevämme nykkiin.?” Anna sanoi hiljaisella äänellä.
” En… Valehtelin hänelle muuttavamme Helsinkiin.”
Anna nyökkäsi.
” Vihdoinkin… Vihdoin saamme olla rauhassa ja elää normaalia elämää.” Pekka sanoi.
Anna rupesi hymyilemään. Hän veti syvään henkeä.
” Niin… Voi kun olen odottanut tätä. En uskonut tämän päivän tulevan.” Anna sanoi.
” Mutta se tuli.”
Pekka ja Anna lensivät ensimmäistä kertaa elämässään. Anna oli nukahtanut ja näki unta. Hän käveli pitkin Central Parkkia. Äkkiä hän alkoi kuulla naurua. Käkätystä. Se oli äiti. Vaikka Anna kuuli äidin äänen, hän ei voinut nähdä tätä.
” Muaahahahahaaahaaa… Luulitko pääseväsi minusta!?”
” Älä.” Anna sanoi.
” Vittu minä teille nykit näytän. En anna teidän lähteä. Avaappas silmäsi. ”
Ja niin Anna heräsi. Koneeseen oli tullut paine ongelma.
” Mitä Vittua!” Vanha nainen huusi vessasta.
Äkkiä keskusradiosta alkoi kuulua kapteenin puhetta.” Hyvät halpaheikki- lentoyhtiön valinneet matkustajat. Koneessa on paineongelmia. Me voimme kuolla, mutta älkää panikoiko. Edessänne on happinaamarit. Laittakaa ne naamaanne. Aloitamme laskeutumisen keskelle Atlanttia. Olkaa hyvät.”
Hetken päästä kone tippui mereen. Vettä alkoi tulla koneeseen.
” Mitä helvettiä.. Vessanpöntöstä pursuaa paskaa ja kusta.” Vanha rouva huusi vessasta.
” Anna tule.. Joudumme poistumaan.” Pekka sanoi.
Pekka ja Anna nousivat penkeiltään ja lähtivät kompuroimaan kohti ulko- ovea. He avasivat sen ja hyppäsivät kylmään mereen. Juuri kun he olivat ulkona keskusradiosta kuului: ” Noniin matkustajat voimme jatkaa matkaa.” Ja silloin kone nousi ja lähti kohti jenkkejä.
” Ei!! Eiiiiiiiiieieiieieeeiii!” Pekka huusi merestä.
Viikon kuluttua Anna ja Pekka olivat taas kotiovellaan. Rahat joita he olivat säästäneet, olivat lähteneet nykkiin. Äiti tuli ulkoovelle. Hänen kasvoillaan oli ilme josta pystyi lukemaan, että hän tiesi Pekan ja Annan palaavan.
” Hyvät lapset.. Te palasitte äidin luo.. Tulkaa lapset. Olen juuri uhrannut naapurin kissan, jonka voimme syödä. ”
He istuivat pimeässä keittiössä. Muutama kynttilä paloi siellä sun täällä.
” Miten matkanne sujui?”
” Sinunhan se pitäisi tietää. Sinähän meidän koneen pudotit.” Anna sanoi.
Äiti kuittasi Annan sanoman naurahduksella.
” Se oli parasta teille. Ette ole vielä tarpeeksi vanhoja elämään ilman äitiä.” Äiti sanoi.
” Me olemme 25 ja 27 vuotiaita.” Pekka sanoi.
” Minä muutin kotoa 40 vuotiaana.” Äiti sanoi.
Nyt he hiljenivät hetkeksi.
” Ja nyt lausun rukouksen. Olkaa senkin paskat hiljaa.. Jos keskeytätte minut, tapan teidät… Hyvä Allah. Olemme kiitollisia leivästä tässä tapauksessa kissasta, jota olet antanut meille. Se on hyvää. Maku on kieltämättä hieman paskainen. Varsinkin paksusuolen kohdalta. Olemme joka päivä ottaneet askeleen lähemmäs tehtävää, jonka olet antanut minulle ja minun lapsille. Voi anna anteeksi heidän syntinsä. He ovat paska perseitä.”
Jatkoa luvassa. Mitäs sanotte????
” Te senkin pikku paholaiset. Painukaa takaisin mistä tulette, eli helvettiin!” Äiti huusi. Lapset pelästyivät ja juoksivat pakoon. Sen jälkeen ei Pekkaa ja Annaa ole pyydetty ulos. Mutta koitti aika jolloin Pekka ja Anna kasvoivat isoiksi ja he oppivat uhmaamaan äitiään. Eräänä päivänä äidin palvoessa Allahia, Pekka tuli äidin luo.
” Äiti?” Pekka sanoi.
Äiti säpsähti ja kääntyi.
” Mitä lapseni? Olethan lausunut rukouksesi ja uhrannut pari varista Allahin vuoksi?”
” En ole! Enkä uhraa. ” Pekka sanoi päättäväisenä.
”Mitä?!” Äiti huusi.
” Minusta se on väärin variksia kohtaan.”
” Mitä sinä paholaisen hinttari puhut. Onko itse saatana puhunut pääsi puhki?”
” Ei ole äiti.. Ja arvaatko miksi? Koska mitään saatanaa eikä Allahia ole!”
” Mitä! En usko korviani. Nyt sinä pikku piru menet rukoilemaan syntisi anteeksi. Minä tulen kohta ruoskimaan sinua, jotta Allah antaisi syntisi anteeksi.. Missä siskosi on?” Äiti sanoi.
” Hän odottaa autossa.”
” Missä autossa?!”
” Taksissa.. Me lähdemme. Aiomme muuttaa Helsinkiin.. Olemme katsos sinun huomaamattasi säästäneet rahaa jo vuosia. Aiomme myös tavata uusia ihmisiä ja käydä baareissa.”
” En usko korviani senkin paska naama.” Äiti sanoi vihaisesti.
” Hyvästi äiti.” Pekka sanoi ja kääntyi lähteäkseen.
” Te saatanat… Luuletteko te kiittämättömät paskat pääsevänne noin helpolla.. Usutan paholaiset perseeseenne.!”
” Siitä vaan.” Pekka sanoi ja lähti.
Anna istui taksissa ja odotteli veljeään. Häntä pelotti lähteä. Hän uskoi, ettei äiti hyväksyisi heidän lähtöään. Äkkiä Pekka tuli talosta. Äiti roikkui hänen oikeassa jalassaan.
” Päästä nyt vittu irti!” Pekka huusi.
” Siivoa suusi vitun kusipää!” Äiti sanoi.
” E.” Pekka sanoi.
Pekka laittoi viimeisen laukun takakonttiin. Äiti nousi maasta ja riisui vaatteensa.
” Mitä olenkaan tehnyt.. Olen kasvattanut teidät kuten itse piru on kasvattanut omat lapsensa.” Äiti sanoi.
Äiti otti ison keittiöveitsen kylpytakkinsa taskusta ja alkoi viillellä itseään.
” Voi Allah anna anteeksi.. Minä korvaan kaiken.”
Pekka otti puukon ja heitti sen menemään. Hän meni taksin takapenkille Annan viereen. Äiti tuli takapenkin ikkunan taakse.
” Älkää lähtekö saatanan huorat! Minä rakastan teitä paskiaisia!”
” Lähdetään.!” Pekka huusi kuskille.
Ja niin he jättivät äitinsä.
” Minne ajetaan?” Kuski kysyi.
” Helsinki- Vantaan lentokentälle, kiitos.” Pekka sanoi.
” Mikäs sillä oli?” Kuski kysyi virnuillen.
” Äitimme on hieman sekopäinen. ”
Kuski nyökkäsi.
Anna otti Pekkaa kädestä.
” Pekka… Et kai kertonut äidille lähtevämme nykkiin.?” Anna sanoi hiljaisella äänellä.
” En… Valehtelin hänelle muuttavamme Helsinkiin.”
Anna nyökkäsi.
” Vihdoinkin… Vihdoin saamme olla rauhassa ja elää normaalia elämää.” Pekka sanoi.
Anna rupesi hymyilemään. Hän veti syvään henkeä.
” Niin… Voi kun olen odottanut tätä. En uskonut tämän päivän tulevan.” Anna sanoi.
” Mutta se tuli.”
Pekka ja Anna lensivät ensimmäistä kertaa elämässään. Anna oli nukahtanut ja näki unta. Hän käveli pitkin Central Parkkia. Äkkiä hän alkoi kuulla naurua. Käkätystä. Se oli äiti. Vaikka Anna kuuli äidin äänen, hän ei voinut nähdä tätä.
” Muaahahahahaaahaaa… Luulitko pääseväsi minusta!?”
” Älä.” Anna sanoi.
” Vittu minä teille nykit näytän. En anna teidän lähteä. Avaappas silmäsi. ”
Ja niin Anna heräsi. Koneeseen oli tullut paine ongelma.
” Mitä Vittua!” Vanha nainen huusi vessasta.
Äkkiä keskusradiosta alkoi kuulua kapteenin puhetta.” Hyvät halpaheikki- lentoyhtiön valinneet matkustajat. Koneessa on paineongelmia. Me voimme kuolla, mutta älkää panikoiko. Edessänne on happinaamarit. Laittakaa ne naamaanne. Aloitamme laskeutumisen keskelle Atlanttia. Olkaa hyvät.”
Hetken päästä kone tippui mereen. Vettä alkoi tulla koneeseen.
” Mitä helvettiä.. Vessanpöntöstä pursuaa paskaa ja kusta.” Vanha rouva huusi vessasta.
” Anna tule.. Joudumme poistumaan.” Pekka sanoi.
Pekka ja Anna nousivat penkeiltään ja lähtivät kompuroimaan kohti ulko- ovea. He avasivat sen ja hyppäsivät kylmään mereen. Juuri kun he olivat ulkona keskusradiosta kuului: ” Noniin matkustajat voimme jatkaa matkaa.” Ja silloin kone nousi ja lähti kohti jenkkejä.
” Ei!! Eiiiiiiiiieieiieieeeiii!” Pekka huusi merestä.
Viikon kuluttua Anna ja Pekka olivat taas kotiovellaan. Rahat joita he olivat säästäneet, olivat lähteneet nykkiin. Äiti tuli ulkoovelle. Hänen kasvoillaan oli ilme josta pystyi lukemaan, että hän tiesi Pekan ja Annan palaavan.
” Hyvät lapset.. Te palasitte äidin luo.. Tulkaa lapset. Olen juuri uhrannut naapurin kissan, jonka voimme syödä. ”
He istuivat pimeässä keittiössä. Muutama kynttilä paloi siellä sun täällä.
” Miten matkanne sujui?”
” Sinunhan se pitäisi tietää. Sinähän meidän koneen pudotit.” Anna sanoi.
Äiti kuittasi Annan sanoman naurahduksella.
” Se oli parasta teille. Ette ole vielä tarpeeksi vanhoja elämään ilman äitiä.” Äiti sanoi.
” Me olemme 25 ja 27 vuotiaita.” Pekka sanoi.
” Minä muutin kotoa 40 vuotiaana.” Äiti sanoi.
Nyt he hiljenivät hetkeksi.
” Ja nyt lausun rukouksen. Olkaa senkin paskat hiljaa.. Jos keskeytätte minut, tapan teidät… Hyvä Allah. Olemme kiitollisia leivästä tässä tapauksessa kissasta, jota olet antanut meille. Se on hyvää. Maku on kieltämättä hieman paskainen. Varsinkin paksusuolen kohdalta. Olemme joka päivä ottaneet askeleen lähemmäs tehtävää, jonka olet antanut minulle ja minun lapsille. Voi anna anteeksi heidän syntinsä. He ovat paska perseitä.”
Jatkoa luvassa. Mitäs sanotte????
Vastaukset 4
Vanhimmat
et osaa ku vaan kiroilla. rumaa kieltä eikä tarinassa ollut mitään nättiä.
Sen lisäksi et osaa sääntöjä, jotka koskevat suoran esityksen kirjoittamista. Esim. kun äiti sanoo jotain, "äiti" kirjoitetaan suoran esityksen jälkeisen välimerkin jälkeen pienellä kirjaimella eikä isolla, koska se on yleisnimi. Opiskele, opiskele, opiskele!
Oooh taivas sentään, miten sivistymättömiä, kirjoitustaidottomia ja yleensä vain kehittymättömiä suomalaiset ovat.
Vittu mä en kiroile! Te ootte waan satanan kalteelisia!
Minusta tämän tekstin otsikko, Paholaisen varjossa, antaa tilaa muutamille harkituille kirosanoille.
Mutta, jotta tämä mutta saadaan tähänkin tungettua, kirosanoja kuten mitä tahansa sanoja ei pidä tunkea tekstiin ainuttakaan enempää kuin on ihan välttämätöntä. Tämä vain siksi että mitä useampi kiro sana tekstissä on, sitä heikompi on niiden teho.
Ym. noin on.
:) yks perkele on paljon tehokkaampi kuin kymmenen pirua.
Tämä teksti on hiukan... katkeraa, mustaa, ja ylilyöntejäkin on.
Kokeileppa kirjoittaa vähentäen kiroilu kolmannekseen, pieksämiset ja raakuudet puoleen. Ja jotta nuo edellämainittujen korjausten jälkeen jääneet raakuudet tehostuisivat. Maalaa maisema hempeillä sävyillä.
Vastakohta on aina paras tausta, eli jos haluat kammottavan kohtauksen, järjestä ympäristö kauniiski, lukija aurinkoiselle ja luottavaiselle mielelle, ja kun lukija on, ah niin rauhallinen, räväytä kunnon pieksäntä kohtaus lukijan silmille. Tee äidistä julmempi kuin piru itse.
mutta muista että, jotta tuo julmuus tuntuisi noin julmalta lasten täytyy rakastaa äitiään?!? ymm. noin on. Tee äidistä ajoittain enkeli jolle on ihan pakko antaa anteeksi.... kunnes myrsky taas nousee.
Näin kauhuelokuvat rakennetaan.