Miksi vanhemmat eivät viitsi ottaa selvää vaihtoehdoista, vaan tuputtavat niitä samoja iänikuisia jalkapalloja ja baletteja?
Erityisesti tyttöjen itsetuntoa lajit tukevat paljon. Arempi lapsi oppii reippaammaksi, kiusattu oppii pärjäämään joukossa ja puolustamaan oikeuttaan olla oma itsensä, ja kiusaajakin oppii tavoille, kun sensei ei anna kiusata ketään.
Kamppailulajit ovat erinomainen vaihtoehto joukkuepeleille. Niissä lapsi oppii yhteistyötä, aggression hallintaa, saa itseluottamusta, kunto kasvaa kohisten, ja kamppailulajien ruumiinkuvakulttuuri on aivan totaalisen erilaista kuin esim. baletin, jota en kenellekään pienelle tytölle suosittelisi. Kukaan ei painosta laihduttamaan tai vahtimaan painoaan, koska lihaksista ja normaalista painosta on treeneissä hyötyä toisin kuin anorektisesta ulkomuodosta.
Kamppailulajien, erityisesti japanilaisten, ideologia on ehdottoman väkivallaton: koskaan ei saa hyökätä, vaan päämääränä on turvata oma terveys ja päästä pois paikalta. Varsinaista kamppailullista ja itsepuolustuksellista puolta lasten ryhmissä ei edes korosteta, vaan toiminta on leikkimielistä ja erinomainen energian kanavointipaikka erityisesti vilkkaammille pojille, kun on lupa painia mutta ei satuttaa kaveria. Treeneissä opetellaan oman käytöksen rajoja ja sitä, miten treenataan huomioiden toinen ihminen. Asenne on siis paljon terveempi kuin vaikkapa jalkapallossa, jossa taklausta kuulemma opetetaan jo junnuillekin.
Parhaita lajeja junnuille ovat muun muassa aikido, jujutsu ja judo.
Erityisesti tyttöjen itsetuntoa lajit tukevat paljon. Arempi lapsi oppii reippaammaksi, kiusattu oppii pärjäämään joukossa ja puolustamaan oikeuttaan olla oma itsensä, ja kiusaajakin oppii tavoille, kun sensei ei anna kiusata ketään.
Kamppailulajit ovat erinomainen vaihtoehto joukkuepeleille. Niissä lapsi oppii yhteistyötä, aggression hallintaa, saa itseluottamusta, kunto kasvaa kohisten, ja kamppailulajien ruumiinkuvakulttuuri on aivan totaalisen erilaista kuin esim. baletin, jota en kenellekään pienelle tytölle suosittelisi. Kukaan ei painosta laihduttamaan tai vahtimaan painoaan, koska lihaksista ja normaalista painosta on treeneissä hyötyä toisin kuin anorektisesta ulkomuodosta.
Kamppailulajien, erityisesti japanilaisten, ideologia on ehdottoman väkivallaton: koskaan ei saa hyökätä, vaan päämääränä on turvata oma terveys ja päästä pois paikalta. Varsinaista kamppailullista ja itsepuolustuksellista puolta lasten ryhmissä ei edes korosteta, vaan toiminta on leikkimielistä ja erinomainen energian kanavointipaikka erityisesti vilkkaammille pojille, kun on lupa painia mutta ei satuttaa kaveria. Treeneissä opetellaan oman käytöksen rajoja ja sitä, miten treenataan huomioiden toinen ihminen. Asenne on siis paljon terveempi kuin vaikkapa jalkapallossa, jossa taklausta kuulemma opetetaan jo junnuillekin.
Parhaita lajeja junnuille ovat muun muassa aikido, jujutsu ja judo.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Niinpä, kunhan ne kullanmurut noudattaisivatkin noita ohjeita, ettei värkätä harkkasalin ulkopuolella, mutta kun on tuo näyttämisen pakko rakennettu ainakin tuonne pikkusälleihin. Välitunniella sitten potkitaan kavereita muka malliksi niin että kaverin hampaat vaan varisee - se siitä rauhallisesta asenteesta tai taidoista. Tai painitaan niin että kaverilta murtuu käsvarsi - tätä sattuu tuolla meidän pikkukoulun välkällä - kannatettavaako? Pitääkö välituntivalvojalle tehdä lista kuka mitäkin harrastaa, että osaa vähän pitää silmällä missä mennään? On ainakin itsetuntoa saatu kohotettua! Järki käteen mihin lajiin kukin ipana on sovelias - kaikki ei sovi kaikille! Varsinainen touhupelle taas pistää koko aikidoharkat ihan läskiksi juoksentelemalla vain muiden ympärillä - siis ikäkin harkittava ennen harkkoja! Siinä mielessä se pallon perässä juokseminen on vähän harmittomampaa puuhaa ;) Enkä ole tiukkis vaan vierestä seurannut monen pojan äippä, joka kuskannut koulun pihalta näitä sairaalakuntoisia hoitoon.
Kamppailulajit ovat erinomainen vaihtoehto joukkuepeleille
----------kopioitua
Ei ole puoliksikaan totta.
Otapa selvää niiden harrastajista jotka ovat 18–30 vuoden ikäisiä.
Vaikka ei kaikki,
mutta varmasti suurempi osa kuin muista,
on jossain näytellyt Alkon vaikutuksen alaisena taitojaan.
Toiseksi kamppailulajit ovat vaikeita murrosiässä,
kun oma voi olla 12 v lapsi
ja vastaan tulee samanpainoinen
14 v murrosiän ylittänyt lihaksiltaan aikuinen vastaan.
Voimat kasvavat siinä iässä nopeasti.
Ja jos on kiusattu, en mitenkään suosittelisi kamppailulajeja.
Juuri silloin heitä ärsytetääm ja suuttuvat ja näyttävät voimiaan koulussakin.
Ensiksikin: on hyviä ja huonoja kamppailulajivalmentajia, samoin kuin on hyviä ja huonoja joukkuelajien valmentajia.
Missään kamppailulajissa en ole nähnyt sellaista vilttiketjumeininkiä, huonompien hylkäämistä ja syrjintää kuin joukkuelajeissa.
Kamppailulajit ovat monelle murkulle olleet se henkireikä, jonka avulla omia aggressioita voi turvallisesti tuulettaa. Samoin moni ylivilkas pojannassikka on rauhoittunut silminnähden, kun saa treeneissä painia sydämensä kyllyydestä niin ettei kotona enää tarvitse.
Hyvissä seuroissa korostetaan nimenomaan sitä, että jos mitään juttua kuuluu taitojen opettamisesta ei-harrastajille ja käyttämisestä ei-itsepuolustustilanteissa niin seuraus on välitön erottaminen seurasta.
Kamppailulajiharrastajat tiedostavat erittäin hyvin taitojensa käytön potentiaaliset seuraukset, ja tekee hyvää kaikille vähänkin rajummille muksuille treenata asioita jotka joka tapauksessa kiinnostavat, hallituissa oloissa niin, että joku on ohjaamassa treeniparin huomioon ottamiseen ja yhteistyöhön. Kaikkiin lajeihin ei liity vastustajan kunnioittamisen ideologiaa, mutta useisiin kyllä. Siksi juuri japanilaisia lajeja voi suositella.
Kannattaa käydä katsomassa eri valmentajien ja lajien harjoituksia ja luottaa vaikutelmaan vetäjän asenteista ja opetustavoista.
Olet ehdottoman väärässä tuossa kiusaamisasiassa! Missään nimessä hyvä valmentaja ei treenauta lapsia vetämään kiusaajia turpaan, vaan kamppailulajit kasvattavat nimenomaan siihen ettei väkivaltaa käytetä hyökkäävästi, vaan uhaavasta tilanteesta vetäydytään ja hoidetaan tilanne rauhallisesti. Kiusatulle lapselle jonka itsetunto on nollassa kamppailulajien ilmapiiri on aivan loistavaa terapiaa, itsetunto nousee kummasti!
Mahdolliset otteluharjoitukset (monissa lajeissa ei muuten otella ollenkaan) hyvä valmentaja järjestää aina niin, että samankokoiset kaverit ottelevat keskenään. eli mainitsemasi pari on ääriesimerkki.
Kamppailulajeista liikkuu paljon erilaisia ennakkoluuloja, erityisesti sen ristiriidan selittäminen, että kamppailulajit kasvattavat väkivallattomuuteen, on jatkuvaa heinää harrastajille. Eivätkä kaikki kamppailulajeja harrastavat ole mitään aggressiivisia lihaskimppuja, vaan kaikenlaisia ihmisiä, jo0tka laji on vienyt mennessää. Taijikin on kamppailulaji!
Minun ei tarvitse ottaa selvää 18-30 vuotiaista harrastajista koska olen itse sellainen (vieläpä naispuolinen) ja tunnen niitä kymmeniä. Eräät ystävällisimmistä, ennakkoluulottomimmista ja luotettavimmista tuntemistani ihmisistä nimenomaan harrastavat näitä lajeja. Olen nähnyt, mitä kaikkea hyvää loistava kamppailuvalmentaja voi saada muksuissa aikaan, vastaavaa en ole havainnut minkään joukkuelajin suhteen.
Erityisesti tyttöjen kohdalla haluan korostaa kamppailulajien terveellistä ruumiinkuvaa verrattuna kaiken maailman voimisteluihin ja baletteihin, joissa anoreksia on standardi vaikkei sitä ääneen sanotakaan.
"Välitunniella sitten potkitaan kavereita muka malliksi niin että kaverin hampaat vaan varisee - se siitä rauhallisesta asenteesta tai taidoista. Tai painitaan niin että kaverilta murtuu käsvarsi - tätä sattuu tuolla meidän pikkukoulun välkällä - kannatettavaako?"
Pahimmat pukarit harvemmin ovat kamppailulajiharrastajia! Nämä muksut nimenomaan osaavat säädellä voimankäyttöään ja heille on opetettu ettei taitoja käytetä. Piste.
Pikkupojat aina painivat, potkivat ja muksivat - miksemme siis antaisi heille mahdollisuutta siihen kontrolloiduissa olosuhteissa, jolloin aggressiot purkaantuvat treeneissä eivätkä pihalla tai kotona? Pelko siitä, että heistä kamppailulajien kautta tulisi varsinaisia koulunpihan tappokoneita, on täyttä potaskaa.
Tyttöjen kohdalla lajit ovat hyvä vaihtoehto myös siksi, että on jo aika rikkoa niitä iänikuisia stereotypioita, joiden mukaan tytöt eivät voi osata itsepuolustusta tai pitää huolta kunnostaan muuten kuin jumppien ja baletin avulla. Kamppailulajien kautta ei naisellisuus katoa, päinvastoin - niiden harrastajat osoittavat, ettei mikään ole naisilta kiellettyä.
Ainoa miksi ”hyöksyn kamppailulajit” on ajatus että ne voi aloittaa vanhempana.
Joukkueurheilu aloitetaan usein 4-5 v. ikäisenä viimeistään.
Minä en suosittelisi pojalleni vaimoa joka on harrastanut kamppailulajeja.
Olen nyt ja aina sitä mieltä että toisen päälle ei kuulu hyökätä,
olen sitä mieltä myös että fiksujen päälle ei hyökätäkään niin helpolle,
he pärjäävät puhumalla.
Olen seurannut yli sataa lasta, 2-30 v. ikään.
Lapsemme ovat kaikki harrastaneet yli 10 säännöllisesti yhtä joukkueurheilua ja lisäksi jalkapalloa, koripalloa ja tietysti myös musiikkia monessa muodossa ym.
!6 v lopetettiin ja aloitettiin opiskelu, nyt vanhempana taasen harrastetaan, jotain.
Maailma on muuttunut, mutta vain kamppailulajeissa olen nähnyt lapsen itkevän ja pelkäävän, niistä aikoinaan järkytyimme.
Myös meidän paikkakunnalla oli valmentajat hieman epämääräisiä.
Koko organisaatio oli niin pieni.
Verrattuna koripallon ja jääkiekon 20 joukkueeseen, 40 valmentajaan, heitä koulutettiin ja aina harjoituksissa seurasi runsaasti vanhempia.
Tällaisen käsityksen olen keskimäärin saanut,
tiedän senkin että
harrastusta enemmän vaikuttaa lapseen koti ja ympäristötekijät.
"Pahimmat pukarit harvemmin ovat kamppailulajiharrastajia! Nämä muksut nimenomaan osaavat säädellä voimankäyttöään ja heille on opetettu ettei taitoja käytetä." - ja kukahan tätä oikeasti muka valvoo, ettei näitä taitoja näytetä kavereille? Kylmä tosiasia vain on, että näillä taidoilla rehvastellaan ja niitä esitellään pienemmille koulun pihalla voimineen kaikkineen - sanoo valkku mitä lystää. Ja vahinkoja on jo oikeasti sattunut - onko se väännettävä oikein rautalangasta - tämä ei ole mitään hakemalla haettua propagandaa tai muuta mitä yrität selitellä ja puolustella, vaan OIKEAA ELÄMÄÄ! Voi olla ihan hyvä harrastus siinä mikä muu tahansa - täyspäiselle - mutta ei yksi ylitse muiden eikä todellakaan se turvallisin vaihtoehto joka muksulle. Sopii toki tytöille ja naisille - mikä ettei, mutta miksi sitä pitää niin kovin tehostaa?? Itsekin harrastan mm. potkunyrkkeilyä ja olen koululla töissä - en vain esittele taitojani koulun pihalla ;)
Katsos, kun nämä kamppailulajeista meuhkaavat tyttöset ovat niin vakuuttuneita, että pärjäävät lajeja harrastamattomalle miespuoliselle tappelussa, kun ovat katsoneet liikaa amerikkalaisia elokuvia. Totuus on kuitenkin, että käytännössä kukaan ainakaan steroideja syömätön nainen ei ikinä pärjää yhdellekään terveelle miehelle ilman aseita, ja tuskinpa steroidienkaan avulla. Salilla toki otetaan sparria hyvin kevyesti tyttöjen kanssa, jolloin syntyy näitä harhoja omista kyvyistä. Jos naista lyöt niin, että syntyy edes mustelma - joita naiset saavat lähes hipaisusta - saat kuulla siitä vittuilua kuukausitolkulla.
Kamppailulajeista valtaosa ei ole kovin urheilullisia, vaikka harrastajat näin kuvittelevatkin. Kannattaa panna lapsi oikeaan urheiluun näiden fantasialajien sijaan.
jos oma lapsesi on innostunut, se ei johdu lajin paremmuudesta,
vaan siitä kun on päässyt harrastamaan, tehdyt kiltisti vanhemmille.
"Kamppailulajit ovat erinomainen vaihtoehto joukkuepeleille"
sanoisin, että ei ole, mutta vanhemmat pääsevät helpommalla kamppailulajeissa.
Nimin.
Lapseni ovat harrastaneet kaikkia urheilulajeja, mitä paikkakunnat ja naapuripaikkakunnat ovat tarjonneet. Osassa kilpaillaankin, mutta yksi on ollut ylitse muiden: paini. Nuorimmalle pojalleni se toi itsetuntoa niin, ettei enää suostunut koulukiusattavaksi. Poikani oli ja on isokokoinen, lihaksikas ja voimakas, kiitos monipuolisen urheilun. Yksi ison perheen kasvatti alkoi toistuvasti tehdä kiusaa, ensin pientä, sitten isompaa: pukki,töni, jopa löi... poikani ei puolustautunut, ei ollu luontoa siihen, vaikka voimia olisi ollutkin. Opettajat eivät nähneet, tai eivät halunneet nähdä. Puolisen vuotta oli ollut painitreenejä takana ja sattui taas välitunnilla pukkimista tämän luokkakaverin taholta. Poikani otti tämän toisen niskalenkkiin, pyöräytti selälleen ja piti maassa. Ei satuttanut. Kiusaus loppui siihen.
Mielstäni olet aivan oikeassa taistelulajien suhteen. Itse kun harrastan Kwan Nyom Hapkidoa.
Ja tämä tiedoksi muille:
Osa muista treenaajista on samassa koulussa kanssani ja koskaan en ole nähnyt kenenkään käyttävän taitojaan salin ukopuolella. Ala-asteellakin olen nähnyt vain jotain poikien välistä leikkimielistä painimista. Ainoat loukkaantumiset on sattunut talvisin jäämäessä.
Enpä usko, että karrri olet edes nähnyt oikeasti ja vastuuntuntoisesti johdettua kamppailulajin junnuseuraa ja seurannut sellaisen toimintaa.
Vastakkainasettelu sinänsä on aivan turhaa kamppailulajien ja muiden liikuntalajien kesken. Itse olen vahvasti sitä mieltä, että kaikki, siis kaikki, riippuu ohjaajasta ja hänen periaatteistaan ja tavastaan opettaa.
Harvalla alle 10-vuotiaalla varsinkaan on edes mielessä itsepuolustusasiat, vaan he hakevat vain mukavaa harrastusta. Kamppailulajien harrastajat ( varsinkin siis juuri noiden budo-lajien harrastajat ) syyllistyvät erittäin harvoin taitojensa väärinkäyttöön. Asian voit toki tarkistaa myös poliisilta, joka asian tietää, ettei tarvitse uskoa huhupuheita.
Ne koulunpihalla potkivat ovat usein vain nähneet elokuvia, eivätkä itse asiasta tiedä yhtikäs mitään.
Samoja kasvatuksellisia arvoja voidaan edistää niin jalkapallosaa kuin judossakin, kun homma vain hoidetaan oikein ja hyvällä moraalilla.
Mulla on pian 3v täyttävä tyttölapsonen ja hänelle aion tarjota jotain itsepuolustuslajia heti kun on ikää sen verran että pääsee mukaan.Pakottamaan en rupea mihinkään ja jos vaikka viulun soittaminen kiinnostaa enemmän niin sittempä hankimme likalle viulun.
Itselläni on 7-vuotiaasta asti ollut vain yksi harrastus-ratsastus-joka jatkuu tänäkin päivänä.Paljolta pahalta olen säästynyt harrastukseni takia(kävin tallilla melkein päivittäin 10-vuotiaasta lähtien kun sain pyöräillä yksin 2km tallille).Joukkuelajeista en koskaan ole pitänyt enkä pakota tytärtänikään mukaan mihinkään vaan "äidin mieliksi".
Kovin montaa harrastusta en myöskään aio lapselleni hankkia/sallia,lapsella pitää olla aikaa myös leikkiä ja olla lapsi ilman harrastusaikatauluja ja jokailtaisia menoja.Elämässä ehtii kiirehtiä ja elää kellon mukaan myöhemminkin.
Onko jollakulla suosituksia mikä laji olisi kiva jo 3-vuotiaalle lapselle vai onko pikkulasten ryhmiin ikäraja yleensä 5v?Minkä hintaisia puolustus-/kamppailulajit ovat?Ratsastukseen uppoaa 60e/kk mikä on aika arvokasta.Silti mieluummin ostan vaikka vaatteet alesta ja syödään vähän halvempia eväitä että lapsi saa harrastaa omalta tuntuvaa lajia,oli se sitten mikä tahansa.