Olenko itsekäs kun ajattelin imettää vain 1-2 kk jotta rinnat ei "lörpsähtäisi" kovin. Olen tästä maininnut ystävilleni toiset ymmärtää mutta toiset suhtautuu todella hyökkäävän negatiivisesti.
Itsekäs?
Piitu
192302
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Minusta on kummallista, kun ihmiset ajattelee jotain ulkonäkö seikkaa, kun pitäisi ajatella lapsen hyvinvointia. Tulee kyllä ole, että arvot on päin persettä.
Niin, mikä Sinulle todella on tärkeää? Kuulostaa lähinnä turhamaiselta ja pinnalliselta. Kyllä rinnat on olemassa lasta varten ensisijaisesti, kuten varmaan tiedätkin. Olisipa hienoa, jos pystyisit muuttamaan ajatusmaailmaasi siten, ettei rintojen "lörpsähtäminen" olisi katastrofi. Itsetunto lähtee ihmisen sisältä, ei ulkopuolelta.
niin että jos maito nosee rintoihin ja imettää 1-2kk silloin on jo "pelin menettänyt". Eli sinun pelkäämäsi rintojen repsahdus tapahtuu joka tapauksessa.
Mutta saat tilalle monta mukavaa kokemusta ja ajatusmaailmasi muuttuu- ei välttämättä huonompaan suuntaan.Ja niinhän siinä usein käy, että kun 1-2kk sujuu niin ei muistakaan/haluakkaan lopettaa imetystä. Sitä elämä on, kasvua ja asioiden uudesta näkökulmasta näkemistä.
Mulla ainakin rinnat turposivat eniten jo raskauden aikana. Eli sitä ns. repsahtamista en olis voinu välttää, vaikka en olis imettäny lainkaan. Mulla ei meinaan maito noussu mitenkään räjähtämällä rintoihin, vähitellen vaan. Ennen raskautta olin b-kuppi (pillereitä syödessäni c), raskauden aikana musta tuli d.
Ekat pari kk rinnat oli välillä aika pinkeenä, sitten maidontuotanto tasaantui ja rinnat "tottuivat" - kuppikoko mulla kutistui taas c:hen. Eli oon samaa mieltä edellisen kanssa: parin kuukauden jälkeen "peli on jo menetetty". :)
Ja samaa mieltä oon siitäkin, että uskon ja toivon, että parin kuukauden imettelyn jälkeen useimmat ei ainakaan tissien ulkonäköä mieti. Parhaassa tapauksessa imetys on niin ihanaa, että alat pelätä sitä päivää, kun se loppuu. Kuten minä :)
Sitä paitsi ei kaikilla tissit imetyksen vuoksi repsahda. Sekin on yksilöllistä. Ja kiinteytyksellä voi joskus auttaa asiaa. Jos se nyt niin tärkeetä sitten on.
Imetyksen jälkeen tuntuu, että rinnat roikkuvat. Mutta se johtuu isoksi osaksi siitä, että ryhti on mennyt "kasaan" kun on lasta siinä suojaavasti rinnalla pitänyt.
Itsekin ajattelin että riippurinta tässä on väistämättä. Sitten sain kiinni syvävenyttelystä ja Pilateksella kasvoin (ihan tosi!) pituutta pari senttiä lisää! Tämä vaikutti tietysti kokonaisryhtiin ja sitä kulkee luonnostansa nyt "rinta rottingilla". Kun ryhti ja rintalihakset on kunnossa niin ei sitä ihon venymistäkään huomaa. Sen mitä vähää on kimmoisuudesta menettänyt korjaantuvat nykyajan rintaliiveillä.
Hyvä ryhti on se avainjuttu. Toinen voi olla lysyssä kulkeva roikkuvainen jo 2kymppisenä lapsettomana kun toinen on 5lapsen 4kymppisenä äitinä vielä valloittava näky ryhtinsä ansiosta :)
mulle kävi aivan samalla tavalla. ennen raskautta b-kupit ja raskauden aikana kuppikoko kasvoi tasaisesti kunnes imetysliivit olivat dd-kupit eli ei siinä mikään imettämättömyys olisi estänyt rintojen rupsahtamista. lisäksi myös kun toinen raskaus eteni samalla tavoin kahden vuoden päästä ensimmäisestä niin kyllä ilman imettämistäkin on kaksi lapasta rintojen paikalla ;)
Asetat itsesi ja oman ulkonäkösi lapsesi edelle. Mielestäni se on enemmän kuin itsekästä. Mietippä sitä.
Imetin 3kk vanhinta lastani ja lörpsäys tuli. Seuraavia vielä lyhyempään, kun maito yksinkertaisesti loppui, eikä se imetyksen pituus ole mitenkään ollut verrannollinen rintojen muotoon jälkeenpäin. Vaikka imettäisit vain hetken, pelkkä raskaudenajan pyöristyminen ja sen jälkeen laihtuminen vaikuttavat. Eli imetä niin kauan kuin maitoa tulee (järjen puitteissa) ja haikaile ja mieti ulkonäköä sitten jälkeenpäin.
Kuten olemme jo lukeneetkin muilta että se lörpsähdys on jo tapahtunut. Ja ei se välttämättä niin edes mene että rinnat on nyt mennyttä kalua ja niin rumat ettei oo tosikaan.
Nykyäänhän on onneksi paljon erilaisia rintaliivejä joilla rinnat saa hyvään kuosiin:) Ja varmsati suurinosa käyttääkin rintsikoita, ettei liman kulje.
Kun vauvaa haluaa niin ikäväkyllä se menee vähän niin että siitä joutuu fyysisesti "kärsimään". ja jos miehesi (?) kanssa olet lasta halunnut niin tuskinpa hän sinun rintojesi muotoa pelkää tai kokee sinun rumentuneen. Sehän on sitä eletyn elämän jälkeä mitä vartaloon naiselle raskaudessa tulee:). kai tässäkin tietty miesten mielet vaihtelee.
Ja nimenomaan, kohta sä alat pelätä sitä päivää kun imetys loppuu. Mikään ei ole niin ihanaa kun se että saa pitää lasta lähellä rinnallaan ja ruokkia häntä omalla maidolla. Se läheisyys ja yhteenkuuluvuus mitä siitä tulee on jotain niin käsittämätöntä -sitä tunnesidettä ei voi ymmärtää sellainen joka ei ole koskaan imettänyt. Ja jos imetys onnistuu ja sujuu ja pystyy imettämään niin se on suuri lahja. Sekään kun ei ole aina itsestäänselvyys.
NIMIM. kaksi lasta ½ vuotiaaksi täysimettänyt:) kiinteiden ohella imetys jatkunut vuoden ikään... ja ois kai se pidempäänkin jatkunut jos lapset ois vaan imeny
niitä rintoja muokkaa vaan myös raskaus!itse imettänyt molempia lapsia yli puoli vuotta ja samanlaiset rinnat on,tosin suuremmat;)
Olen kyllä ihan samaa mieltä noisen muiden kanssa. Itsekäs olet, ellet suorastaan vastuuton.
Äidinmaito on ensisijainen ravinto vauvalle.
itse imetin 4kk ja silti ne rinnat valahti että älä sen takia niin vähän aikaa imetä. mutta tuosta mitä muut sanoivat että rinnat on lapsia varten luotu olen kyllää vähän eri mieltä...
seuraavaa lastani en aio imettää lainsinkaan koska koko homma oli minulle todella vastenmielistä.koen että olen parempi äiti vauvalleni jos hän juo maitonsa pullosta.
Jos ei maitoa tule, sitä ei tule. Jos imetys tuntuu jostain syystä henkisesti raskaalta, se tuntuu. Mutta jos ei imetä, koska rinnat voi rupsahtaa, niin olis ehkä kannattanut jo ajoissa miettiä koko lapsen "tekemistä". Mitä muuta kivaa tuletkaan vielä laittamaan lapsesi edelle hänen tärkeimpinä ensimmäisinä vuosinaan, jolloin hänen pitäisi olla se ykkönen...?
Rintani ovat ihan samanlaiset ennen imetystä ja imetysten jälkeen. On yksilöllistä rintojen repsahdus,ainahan voi jumpata jos sitä pelkäät. Mutta luulenmpa ku vauvasi rinnoillesi saat,et rintojasi enään mieti...on se vaan uskomaton tunne,että juuri sinä voit ravita sinulle maailman tärkeimmän ihmisen ja se vauvan onnellinen maitohumala ilme =O)
Itse en imettänyt ollenkaan, vaikka maitoa olisi tullutkin. Koin sen jotenkin ahdistavana. Ajatuskin, että olisi ollut täysin pakko imettää, kuvottaa suunnattomasti. Mutta kyllä tuo hormoonitoiminta muutti rintoja paljon ilman imetystäkin. Ei se imetys niitä rintoja pilaa, sen homman hoitaa koko raskausaika.
Terve vainen,
juu, rinnat kyllä käsittääkseni repsahtaa melkein saman verran, imetti sitten viikon tai vuoden. Itse imetin vain 2kk -mutta lopetukseen oli aika tuskallisen hyvä syy. Maitoa tuli litran verran keskosillekin joka päivä, ja voimani yksinkertaisesti loppuivat, kun en saanut maidontuloa hillityksi millään tunnetuilla poppaskonsteilla.
Turhaan moista mietit. Kyllä sitä on aika pian sinut uusien muotojensa kanssa!!!
joo mä imetin reilun kuukauden jaa niin siinä vaan kävi että tissit tipahti..kolmantena päivänä synnytyksen jälkeen tissit oli e-kuppia (ennen raskautta c!)ei ihme et nahka veny.. mut pidempää olisin halunnu imettää. rintamaito ei maksa ja jos lähet liikkuun niin tuskin vauvan eväitä unohdat, jos imetät.=)
Minä en menisi äkkiseltään tuollaista ajatusta tuomitsemaan, en ole Piitua yhtään parempi äiti sen perusteella että imetin, kunnes imetys vaihtui masennuslääkitykseen.
Kudostyyppini on sellainen, että raskausarpia tuli tolkuttomasti. Kun olin lopettanut imettämisen, peilistä näkyi kaksi pari senttiä valahtanutta, kokoa kasvanutta mutta latistunutta, kokonaan viirullista rintaa.. Itkin lohduttomasti naiseuteni menetystä.
Nyt, kun tuosta on jo aikaa ja palautumista on tapahtunut, miehenikin uskalsi sanoa että "no olihan ne arvet aika hurjat". Vaikka muuten onkin yrittänyt sanoa oikeat sanat (niitä on hyvin vaikea löytää). Olin jo ennen raskautta kärsinyt lenkkeillessäni, hyvistä liiveistä huolimatta, c-kupin rinnoistani. Nyt ne ovat jääneet kokoon 70d. Siitäkään en pidä. Kun katson rintojani nykyään peilistä, ovat ne mielestäni jotenkin suhteettoman suuret (kuten ympärysmitasta saattaa huomata). Jos istun alasti, ne tuntuvat valuvan vatsalle...:)
Rinnoilla myydään ihan kaikkea, siis käyttämättömillä teinisilikonirinnoilla. Miksi helvetissä lapsen tekemisen merkit eivät IHAN OIKEASTI ole kunniamerkkejä? Synnytys on lähes epäinhimillisen raskas ja upea suoritus, mutta miksi sen jälkiä kuitenkin pitää HÄVETÄ?
Rintoja ei oikein voi piilottaa, niitä tuijotetaan jos ne ovat isot, mutta aa-kupit taas huutavat poissaoloaan. Valtavan keskeinen asia tuntuu olevan meidän kulttuurissamme. Naiset kantavat rintojaan, mutta miehen katse omistaa ne??? Nainen, joka ottaa suuret silikonirinnat on mielestäni yhteiskunnan ihanteiden uhri. Yksikään mies ei viitsisi suurta povea kantaa (ok, hassu ajatus, mutta pointti löytyy), vaikka mukava varmaan onkin isoja tisuja käsitellä. Mutta niillä ei ole kiva juosta. En itse voi edes juuri kävellä kotona ilman liivejä.
Toivon, että joskus nousen tämän ulkonäkökeskeisyyden ja vanhenemiskammon yläpuolelle. On hienoa että on noin viisaita ja epäitsekkäitä äitejä, mutta naisen osa eri vaatimusten riepoteltavana ei ole helppo.
Mielipiteitä?
Sinulla on tosi hienoja ajatuksia ja hyvin paljon samantyylisiä kuin minulla ja samantyylinen ongelma olen hoikka mutta isot rinnat d-kokoa urheilen paljon jolloin rinnat pitää latistaa kaikenmaailman tiukoilla topeilla jne kun muuten tekee kipeää ja ällöttävät miehet tuijottaa. On tämä nykyajan yhteiskunta niin ristiriitainen pitää näyttää hyvältä mutta mikä sitten on niin mennyt vinksalleen että ulkonäkö on niin tärkeää ja jotkut hiton rinnat?? Niin on itsessänikin tämän ajatuksen kanssa tekemistä..:( Kait sitä pelkää että ei miellytä omaa rakasta miestä enään, no aika näyttää...
Liittyyköhän näihin ajatuksiin myös se että kaveripiirissäni melkein joka toinen on sairastanut synnytyksen jälkeisen masennuksen eli tarkoitan tuota ulkonäön muutoksen hyväksymistä..?