Minä ihmettelen että vielä nykyäänkin, 2000-luvun modernissa yhteiskunnassa on maatalouden parissa tämmönen menneen maailman käytäntö nimeltä SYYTINKI, siis se että tilan jatkaja antaa tilanpidosta luopuneille joitakin oikeuksia, esim. asumisoikeuden tai ilmaiset ateriat tai sitten suoranaisesti rahaa.
Tämä käytäntöhän kuulu siihen aikakauteen kun ei ollut vielä vanhuuseläkkeitä, sosiaaliturvaa ja vanhustenhuoltoa, silloin jatkajien oli pakkokin huolehtia tilanpidon loppettaneista vanhuksista, mutta nykypäivänä tämän pitäisi siis olla yhteiskunnan tehtävä.
Eivät muutkaan yrittäjät esim. perheyrityksissäkään mitään syytinkejä maksele, miksi siis maataloudessa on tämmönen menneen aikakauden käytäntö?
Tämä käytäntöhän kuulu siihen aikakauteen kun ei ollut vielä vanhuuseläkkeitä, sosiaaliturvaa ja vanhustenhuoltoa, silloin jatkajien oli pakkokin huolehtia tilanpidon loppettaneista vanhuksista, mutta nykypäivänä tämän pitäisi siis olla yhteiskunnan tehtävä.
Eivät muutkaan yrittäjät esim. perheyrityksissäkään mitään syytinkejä maksele, miksi siis maataloudessa on tämmönen menneen aikakauden käytäntö?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tänään eläkkeelle jäävillä on korkeammat eläkkeet kuin joskus 20-30 vuotta sitten joten he kyllä pärjäävät ilman syytinkiäkin mutta esimerkiksi omilla vanhemmillani on tosi pieni eläke 500€/kk, missä ja miten tuollaisella eläkkeellä eletään tänään eipä siinä pahemmin vaihtoehtoja ole jäljellä.
Tänään eläkkeelle jäävillä on korkeammat eläkkeet kuin joskus 20-30 vuoden kuluttua eläkkeelle jäävillä.
Sen mukaan kannattaa elää.
syntynyt sukupolvi on leikannut vanhemman ja nuoremman sukopolven etuja mutta eipä ole koskettu omiin etuihin, on muuten suomen historian parhaiten yltäkylläisyydessä mässännyt sukupolvi, inflaatio on maksanut asuntovelat, palkat nousseet koko ajan.
Syytingistä voin 25 vuotta. Eläkeläisillä oli
loistavat olosuhteet, jossa jatkajat ylläpitivät
ja korjasivat asunnon, huolehtivat valosta,
lämmöstä ja sähköstä sekä noin 15 vuotta osittain
elintarvikesyytingistä. Kyllä siinä ajassa tuli tilakaupalle hintaa. Omaa elämää ylläpidettiin
lainalla ja vekselilläkin joku vuosi. Tämä
käytäntö on järjetön. EU aikana tulot ovat niin
pieniä ja pienevät yhä, että epäilen pystyykö
tila maksamaan syytinkia lainkaan. Pahimmillaan
jatkajat joutuvat rahoittaman tilanpidon työssä
käymällä. Ennekuin panet pääsi hirttosilmukkaan
lasketa tilan talous syytinkeineen jollain asiantuntijalla.
Jos nyt tuet ovat noin 400 e/ha ja viljely ei
tuota kuin korkeintaan 100 e ha, niin 50 ha tilalla tulokseksi jää 25000 e vuodessa. Kun
tästä vähennetään velkaisen tilan poistot, kulut ja verot niin mitä jää käteen.
LIKVIdointi-laskelmat sopivat iltasaduksi.
eipä ole tullut mieleen, että tosiaan, muut yrittäjät eivät maksa syytinkiä. No, enhän minäkään ole yrittäjä, kun joutuu noita tukia odottelemaan...
Mutta meilläkin ylläpidetään "kolmea taloa", isovanhemmat asuvat vanhassa päärakennuksessa, vanhalle tädille piti ostaa osake kylältä ja itse asutaan toisessa, pienessä ja ahtaassa talossa ison perheen kanssa.
Tämä oli pakkojärjestely. Koska kaikki ovat syytingillä, kaikille kuuluu asunto ja huolenpito. Vanha täti ei pärjännyt toisten kanssa samassa talossa kun olivat taistelleet jo vuosikymmeniä. Oli pakko ostaa sille osake ja se oli kova paikka tämmöiselle pienehkölle tilalle.
Ensin maksettiin velka pois, sitten yhtiövastiketta. On tullut hintaa asumiselle ja syytingille. Kaikki maksetaan: lämpö, sähkö, vesi, nykyään myös isovanhempien ruokailu.
Olisihan sitä tietysti voinut tilaa kehittää niilläkin rahoilla. Lujilla on oltu. Turha kadehtia kenenkään, että omistaa niin monta taloa. Ei tämä helppoa ole ollut mutta semmoiset ehdot on aikoinaan tehty tilakaupan yhteydessä eikä niille mitään voi. Ja onhan näillä vanhuksillakin melko pienet eläkkeet.
Mutta lujilla on oltu, eikä itselle tahdo rahaa riittää vaatteisiin...tai lapsille.
Edellä oli nekatiivisä arvioita asiasta, omakohtainen kokemus on toinen. Meillä syytinkejä on tehty neljässä polvessa, kaikki on oleet yhtä onnistuneita. Näiden hoitokustanukset on 23,03 euroa/ vuosi. Työhulujen ja sydänsairaiden sukuun syntymisen hyviä puolija.
Kun lukee kertomuksenne, niin tulee hyvin
surulliseksi. Ilmeisesti teitte eläkejärjestelyn
ja tilakaupat ennen vuotta 1995, jolloin tulot
alkoivat laskemaan. Koettakaa jaksaa ihan tosissaan.