Minulla on 14-vuotias tyttö, joka liikkuu hämärissä jengeissä. Kyllä on tutut nähneet hänenkin ronskisti polttavan tupakkaa. Kaveriporukassaan juovat alkoholia, joten ei olisi ihme, jos tyttönikin joisi. Haluaisin saada tupakanpolton ainakin loppumaan, ja myös alkoholin juonnin alaikäisenä. Olen puhunut tytön kanssa, mutta hän ei ole kuunnellut. Meillä perheessä kaikki kohdallaan. Ei ole isän ja äidin eroamisia eikä mitään. Johtuisiko tämä vain kovistelusta, että "minäkin osaan polttaa" ja niin edespäin. Auttakaa epätoivoista! Miten saan tämän loppumaan?
Ongelma!
Nuoren äiti.
8792
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
hän liikkuu tuollaisessa kaveripiirissä, ei ongelma poistu. Vanhempien tehtävänä on myös valvoa nuorten seuraa ja auttaa ja opettaa heitä löytämään hyvää seuraa. Ei siis auta muu kuin kieltää ulkonaliikkuminen väärässä seurassa ja keksiä tilalle parempaa tekemistä ja fiksumpaa seuraa.
Ei mikään helppo homma, mutta kuka lasten kasvatusta on helpoksi sanonutkaan.
Pisti kyllä sapettaan tuo lause "...meillä perheessä kaikki kohdallaan.Ei ole isän ja äidin eroamisia eikä mitään..."
Minunkin nuoruudessani meillä oli perheessä kaikki kohdallaan ja nimenomaan siksi ne oli kohdallaan, että vanhempani olivat eronneet. Toki nuoruuteeni kuului kokeilut ja kokemusten hankinta, mutta aivan tasapainoinen, onnellinen ja hyvinvoiva nuori olin ja tänä päivänä samanlainen aikuinen.
Nyt kun kasvatan omaa lastani toista vuotta yksin, syövän voitettua hänen isänsä, niin uskon, että minunkin lapsellani on kuitenkin kotona kaikki kohdallaan ja hänellä on mahdollisuus kasvaa aivan normaalitapoja noudattavaksi teiniksi ja aikuiseksi.
Tuosta ap:n tekstistä vain jäi se kuva, että avioero on suuri syyllinen siihen, että mitä nuori tekee...kyllä ne nuoren teot ovat suorassa yhteydessä siihen, että miten hyvän itsetunnon vanhemmat ovat lapseensa kasvatuksensa kautta kyenneet luomaan ja millaiseen jengiin nuori ajautuu siinä vaiheessa, kun alkaa kartsaelämässä liikkumaan.
Vinkki ihan alkuperäiseen kysymykseen:jutelkaa tytön kanssa, että mitä hän haluaisi alkaa harrastamaan ja satsatkaa siihen ja kertokaa, että tupakoimattomuudesta saa esim. jonkin sovitun palkkion. Kuullostaa varmaan hölmölle, mutta tuo palkinto-asia tepsii teiniin, komentelu ja määrääminen ei todellakaan tepsi.
maailma muuttuu, tähän joutuu yhä useampi nykyaikana ja yhä yllättävämmin.
Moni 10-12 v. ikäisen vanhemmat eivät tiedä mitä voi olla 2 vuoden kuluttua.
Mutta kavereita on joskus, heti vaikea kieltää, mutta voisiko sanoa että,
hieman välttää siten seuraa ja ei ainakaan ota oppia.
Sanotaan että mitä aikaisemmin aloittaa alkon, sitä pahempaa voi seurata,
ei tietysti koske kuin 5-10 % nuorena aloitajista.
Tupakoinnista opettaisin että "ajattelisi”, kun kaikki vanhemmat jo 18 v. ikäiset yrittävät lopettaa tupakointia ja kuinka kaikissa paikoissa kielletään tupakointi.
Vain todella harva enää aloittaa tupakoinnin.
Huonoon seuraan on perussyynä se lapsen toiseksi tärkein vaikuttaja.
Ympäristötekijät vievät huonoon seuraan, asuinseutu.
Myös maaseudulla asuminen vie huonoon seuraan,
kun ei koulun jälkeen voi mennä kotiin ja
taasen myöhemmin kavereiden kanssa oleilemaan.
Eli jäädään helposti oleilemaan keskuksiin.
Tästä seuraa myös sekin että kaverit eivät tule usein maalla asuvan kotiin,
jolloin voisi nähdä millaisessa seurassa lapsi liikkuu.
Avioerostakin mielipiteeni, vaikka se ei tässä tapauksessa vaikutakaan mitään.
On todella paha asia jos avioero tulee kun lapsi on 10-18 v. ikäinen, tietysti koskaan ei kaikki epäonnistu, mutta hyvin moni, tavalla tai toisella häiriintyy.
( se on yhtä paha, kuin 50 v. saisi lopputilin töistä)
..että annat lapsesi vielä liikkua hämärissä jengeissä. Meillä lapset on aina tuoneet ystäviä kotiin ja toisinpäin, koska olen ollut aina kiinnostunut millaisissa kaveripiireissä he liikkuvat.
Nämä asiat tupakoinnista, huumeista ja alkoholista aloitettiin keskustelemaan jo 8 vuotiaina, koska nykypäivänä jo 10 vuotiaat vetää kaikenlaista kamaa ja notkuu iltamyöhään ulkona.
Ja toiseksi 14-vuotiaan kanssa on enään vaikea alkaa kommunikoimaan, jos ei aikaisemmin sitä ole harrastanut. Meilläkin on kaikki kohdallaan, vaikka lapset ovat avioerolapsia. Heillä on yhä rakastava isä ja äiti, eikä ole riitoja sun muuta ja välit ovat avoimet molempiin suuntiin. Ja aina ovat murheet kertoneet ja kaikkiin kysymyksiin olen vastannut.
Olethan osoittanut ja näyttänyt rakkautta myös tytärtäsi kohtaan, etkä vain miestäsi? Muistathan halata häntä päivittäin ja kannustaa elämässä sekä kehua, silloin ei hyvän itsetunnon omaavan nuoren tarvitse näyttää kaveripiirissä olevansa mitenkään kovis eikä muutenkaan esittää.
Tarkoittanut viestilläni sitä, että avioeroperheissä kaikki ei ole kohdallaan, vaan ylipäätänsä, että kaikki on kohdallaan. Halaisin häntä joka päivä, jos vain antaisi. Ovat olleet kaveritkin meillä käymässä, eivätkä silloin olleet tuollaisia. Ja eivät ole suostunut nyt käymään. Seuraa hirveä huuto ja messuu jos sanon ettei hän saa olla ulkona iltamyöhään ja hämärissä jengeissä. On kotiarestiakin ollut, mutta karkaa joskus ikkunasta ulos ja niin edespäin. yritän hänelle selitellä ettei kannattaisi polttaa eikä olla huonossa seurassa mutta ei. Viimeinen piste oli se, että tyttö yhtenä päivänä tuli veitsi kädessä mun luo. Mä olen toivoton tapaus. sellasessa perhejuttelussa ollaan käyty mutta ei sekään auta. tutut sanoo että vie nyt ihmeessä tyttö mielenterveyshoitajalle. Ei tässä taida muita vaihtoehtoja ollakaan. Tyttö saa myös hysteerisia kohtauksia joku päivä, jolloin puree, lyö ja potkii sisaruksia ja muita jotka paikalle sattuu. minäkään en joskus uskalla kotona olla tytön kanssa kaksin jos mies ei ole kotona. Tyttö on vihainen meille, kun hänen rakas veljensä kuoli pari vuotta sitten. He olivat parhaat ystävykset. Aion pyytää kyllä apua. Tätä on jatkunut siitä asti kun veli kuoli.
..lapsesi tarvitsee ammattiapua, niinkuin itse sen olet jo huomannut. Läheisen menettäminen on asia jota ei tahdo millään ymmärtää ja se pahanolon tunne joka sisällä on koko aika on aivan hirvittävää.(Olen itse menettänyt aikanaan parhaan ystävättäreni) Ja jos ei sitä saa pois surtua ja käsiteltyä tulee se monesti eteen jossain elämän varrella. Ja kun tuo murrosikä on muutenkin yhtä myllerrystä ja toiselle vaikeampaa kuin toiselle, niin siinä sitä sitten on...Lohdutuksen sana..pikku-siskoni oli juuri kuvailemasi tapaus ikkunasta karkaamisineen sun muuten..tänä päivänä hän on työssäkäyvä 3 lapsen äiti ja erittäin tasapainoinen. Ja nyt kun hänen omat tyttärensä ovat murrosiässä hän välistä miettii omaa murkkuikää ja ihmettelee miksi itse käyttäytyi niinkuin käyttäytyi, eikä ole syytä keksinyt. Ollaan ihan tavallisesta perheestä..hän oli lapsena kiltti, murkkuikäisenä kaikkia sääntöjä rikkova huligaani, kun taas minä oli lapsena ilkeä villikko, mutta murkkuikä meni melkein huomaamatta...
Otan osaa perheenjäsenen menettämisen johdosta ja ehkä myös sinulle äitinä olisi ihan hyvä paikka käydä juttelemassa ammattiauttajan kanssa. He kun osaavat neuvoa ja autaa sekä lähestyä asioita eri näkökulmista..Pärjäilkää ja voimia!!
..lapsesi tarvitsee ammattiapua, niinkuin itse sen olet jo huomannut. Läheisen menettäminen on asia jota ei tahdo millään ymmärtää ja se pahanolon tunne joka sisällä on koko aika on aivan hirvittävää.(Olen itse menettänyt aikanaan parhaan ystävättäreni) Ja jos ei sitä saa pois surtua ja käsiteltyä tulee se monesti eteen jossain elämän varrella. Ja kun tuo murrosikä on muutenkin yhtä myllerrystä ja toiselle vaikeampaa kuin toiselle, niin siinä sitä sitten on...Lohdutuksen sana..pikku-siskoni oli juuri kuvailemasi tapaus ikkunasta karkaamisineen sun muuten..tänä päivänä hän on työssäkäyvä 3 lapsen äiti ja erittäin tasapainoinen. Ja nyt kun hänen omat tyttärensä ovat murrosiässä hän välistä miettii omaa murkkuikää ja ihmettelee miksi itse käyttäytyi niinkuin käyttäytyi, eikä ole syytä keksinyt. Ollaan ihan tavallisesta perheestä..hän oli lapsena kiltti, murkkuikäisenä kaikkia sääntöjä rikkova huligaani, kun taas minä oli lapsena ilkeä villikko, mutta murkkuikä meni melkein huomaamatta...
Otan osaa perheenjäsenen menettämisen johdosta ja ehkä myös sinulle äitinä olisi ihan hyvä paikka käydä juttelemassa ammattiauttajan kanssa. He kun osaavat neuvoa ja autaa sekä lähestyä asioita eri näkökulmista..Pärjäilkää ja voimia!!
..lapsesi tarvitsee ammattiapua, niinkuin itse sen olet jo huomannut. Läheisen menettäminen on asia jota ei tahdo millään ymmärtää ja se pahanolon tunne joka sisällä on koko aika on aivan hirvittävää.(Olen itse menettänyt aikanaan parhaan ystävättäreni) Ja jos ei sitä saa pois surtua ja käsiteltyä tulee se monesti eteen jossain elämän varrella. Ja kun tuo murrosikä on muutenkin yhtä myllerrystä ja toiselle vaikeampaa kuin toiselle, niin siinä sitä sitten on...Lohdutuksen sana..pikku-siskoni oli juuri kuvailemasi tapaus ikkunasta karkaamisineen sun muuten..tänä päivänä hän on työssäkäyvä 3 lapsen äiti ja erittäin tasapainoinen. Ja nyt kun hänen omat tyttärensä ovat murrosiässä hän välistä miettii omaa murkkuikää ja ihmettelee miksi itse käyttäytyi niinkuin käyttäytyi, eikä ole syytä keksinyt. Ollaan ihan tavallisesta perheestä..hän oli lapsena kiltti, murkkuikäisenä kaikkia sääntöjä rikkova huligaani, kun taas minä oli lapsena ilkeä villikko, mutta murkkuikä meni melkein huomaamatta...
Otan osaa perheenjäsenen menettämisen johdosta ja ehkä myös sinulle äitinä olisi ihan hyvä paikka käydä juttelemassa ammattiauttajan kanssa. He kun osaavat neuvoa ja autaa sekä lähestyä asioita eri näkökulmista..Pärjäilkää ja voimia!!