hei! olen hankkimassa EHKÄ pitkäkarvaisen kissanpennun (maatiaisen), mutta ennenkuin teen mitään päätöksiä utelisin kokemuksia pitkäkarvaisista ja niiden hoidosta. eli onko turkki vaativa hoitaa? riittääkö perusharjaus ja kuinka usein pitää harjailla? muuta kommentoitavaa pitkäkarvaisista? kiitos kaikille jotka vaivautuvat vastaamaan!!
pitkäkarvaisista
kokemusta?
3321
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Itsellä on pitkäkarvainen kotikissa (maatiaisen ja perskin sekoitus) ja persialainen.
Paljon turkin hoidon vaativuus riippuu ihan turkin pituudesta ja nimenomaan turkin laadusta. Jos turkki on hyvin villamainen menee se aina helpommin tarkkuun ja vanuuttuukin helposti. Mitä villamaisempi turkki on se myös rasvoittuu aina helpommin ja silloin turkkia PITÄÄ PESTÄ TARPEEKSI USEIN. Kun turkki on puhdas, se ei takkuunnu läheskään niin helposti kuin rasvaisena. Kampaamiseen kannattaa käyttää pohjavilla kampaa, varsinkin jos turkki on hyvin paksu. Kyseisellä kammalla kun pääsee ihan ihoon asti, kampaaminenhan ei auta jos karvan jäävät kampaamatta ihon läheltä.
Meillä tuon sekoituksen turkki on helpompi pitää suorana kuin tuon puhtaan perskin, mutta tunnen aivan puhtaan maatiaisen jonka turkki on niin villainen, että vaikka turkilla ei pituutta paljoa olekaan menee se ilman hoitoa todella helposti takkuun. Kannattaa katsoa millainen turkin laatu kissan emolla on ja jos mahdollista niin isäkin olisi hyvä nähdä.
Ruokinnalla on suuri merkitys turkin laatuun. Sekoituksen kasvanlaatu parani huomattavasti kun siirryimme eläinkaupan ruokiin. Nykyään ei paljoa tarvitse turkille kampaa näyttää, vaikka alunperin olikin todella ongelmainen karvanlaatu kyseisellä kissalla. Hyvä kuntoinen karva ei mene niin helposti takkuun, kuten ei hyvin hoidettu hiuskaan eli siis pesuaineidenkin laatu merkitsee.
Sekoituksen kampaan n. kerran viikossa ja Perskin joka päivä. Kissat pesen kun turkit näyttävät rasvaisilta eli sekoituksen n. 3 kuukauden välein ja Perskin noin puolentoista kuukauden välein.
Jos pitkäkarvaisen hankit kannattaa asennoitua siihen, että pitkäkarvaisuus lisää vähimmilläänkin työtäsi aivan varmasti lyhytkarvaiseen kissaan verrattuna. Takkuuntuminen on kissalle ERITTÄIN epämiellyttävää ja kissan iho niin herkkä, että kipu on varmasti todellinen. Iho myös kutisee jos ei pääse hengittämään takkujen ja/tai huopaantuneen turkin alla.
Meillä on neljä maatiaiskissaa. Kaksi on lyhyt karvaisia ja kahdella puolipitkät karvat. Ja täytyy sanoa, että jokaisella on niin erilainen turkki kuin vaan olla voi.
Toinen puolipitkäkarvainen vihaa harjaamista ja kampaamista yli kaiken, vaikka sitä on pennusta lähtien yritetty totuttaa ja opettaa siihen. Sillä on onneksi sellainen hyvin liukas karva, joten takkuja tulee äärimmäisen harvoin.
Toinen puolipitkäkarvainen otus taas tykkää harjaamisesta ja kampaamisesta, mikä on iso helpotus, sillä herralla on hyvin pehmoinen ja huopaantuva turkki. Pitää harjata päivittäin, jos meinaa välttyä pahoilta takuilta.
Jos otat kissan, joka on puolipitkä- tai pitkäkarvainen, niin asennoidu niin, että turkin hoitoon menee aikaa. Ja totuta kissa pienestä pitäen turkin hoitoon. Vaikka pennulla karva on paljon lyhyempää, niin kissan pitää tottua siihen harjauskäsittelyyn, vaikka pentuna tarvetta siihen käsittelyyn ei niin olisikaan, mitä on täysikasvuisena.
Meidän kissat ulkoilevat omassa piha-aitauksessa, mutta olen nähnyt monta sellaista ulkokissaa, jolla on pitkät karvat ja usein ovat reppanat olleet aika takussa. Pitkäkarvainen kissa ei mielestäni ole paras vaihtoehto silloin, jos kissa saa vapaasti ulkoilla ja ei ole ehkä mahdollisuutta harjata turkista kaikkia roskia heti pois.
Mun pitkäkarvainen/puolipitkäkarvainen maatiaiskisutyttöni on jo 15-v ja ikinä ei oo sen turkkia kammattu eikä kyllä pestykään, paitsi joskus puoliväkisin syksyn kurakeleillä. Joskus yritimme pienenmpänä sitä harjailla, mutta ei se koskaan tykännyt siitä, joten annoimme asian olla. Kisu siis käy ulkona asioillaan ja saalistamassa.
Joskus turkissa on pieniä takkuja, isompia on leikattu saksilla pois. Takut on johtuneet lähinnä turkkiin tarttuneista oksan paloista tai pihkasta.
Yleensä ottaen tyttösellä on aika harvoin takkuja, pitää itse huolen turkistaan, ja silloin tällöin löytyy takkuja lattialta lojumasta, eli kisu irrottaa ne itse.
Toki kaikki kissat eivät osaa huolehtia omasta turkistaan näin esimerkillisesti, mutta meillä näin!
Suosittelen lämpimästi pitkäkarvaisen ottamista, onhan ne oikein halittavia karvakasoja! :)