Olin apein mielin koulussa kun olin riitaantunut silloisen bestikseni kanssa.Kuljin toisen bestikseni kanssa yhdessä koulun käytävällä,tunnilta toiseen,vaan ajatus jäi roikkumaan silti eiliseen puheluuni ystäväni kanssa:
"Josset huomenna koulus multa anteeksi tuu pyytämään on tää loppu.Loukkasit mua jo niin pahasti."
Toisaalta toivoin voivani vetää noi sanat takaisin,mutta silloin mikään ei välillämme muuttuisi,samat ongelmat olisivat ja pysyisivät.
Päivä kului ja kului.Ja lopulta oli kotimatkan aika,pettymys painoi sydäntäni,ystävä johon olin luottanut oli ennemmin pitänyt ylpeytensä kuin pyytänyt minulta anteeksi ja jatkanut ystävyyttämme.Oliko se sitten koskaan ollutkaan ystävyyttä?En tiedä,koska sen puhelun jälkeen en ystäväni kanssa ole puhunut tai liioin nähnyt häntä kuin pakosti koulussa.Tuska siitä että kaikki se mitä hänellä ja minulla oli ollut oli loppunut muuttui vihasta tuskalliseksi pettymykseksi.Pyysin tekstiviestillä eräänä iltana anteeksi ei vastausta,toisen viestin toisena päivänä ja kuukauden päästä jälleen uuden,ei vastausta.Tajusin roikkuvani ja luovuin toivosta saada hänet vielä joskus takaisin.Onhan minulla vielä kaksi tosi hyvää ystävää,ei minulla ole hätää,tuolla ajatuksella lohduttauduin.Vaan kuinka kävikään,oliko minulla hätää?Ystävä jonka kanssa olin tuon tapauksen jälkeen kulkenut jätti minut myös,miksi?Muutin pieneltä kylältänmme kaupunkiin ja vaihdoin toiseen kouluun.Näimme vielä tuon jälkeen pari kertaa,ja olimme yökylässä toistemme luona.Kului aikaa ja kysyin hänen kuulumisiaan,ei vastausta.Toisen,kolmanne ja pian tuli täyteen kuudes yhteyden pito yritykseni.Vastausta en ole vieläkään saanut mutta syy miksi hän ei ole yhteyttä pitänyt o minulle muiden lähteiden kautta selvinnyt.Tämä samainen ystävä joka ei minulta anteeksi ollut pyytänyt oli yhdessä erään tuntemani juoruämmän kanssa kieltänyt häntä olla yhteydessä minuun,ja niin sekin ystävyys loppui.Miettimään jäin kummankin kohalla,miten paljon menneisyys loppujen lopuksi painaa,ja kuinka paljon sitä arvostettiin että heillä ei ollut kavereita ennen minua?Ei paljoakaan arvostettu.
Jäljelle jäi siis yksi ystävä,se on edelleen vaikkakin pahan riita meillä äskettäin oli,mutta voiko kukaan kuvitella kuinka paljon silloin pelkäsin menettäväni myös hänet,että jäisin ihan yksin,ilman ystäviä.Jos se ystävyys olisi loppunut tuohon riitaan niinkuin useasti jo meinasi,en kai koskaan olisi enää voinut uskoa lauseeseen:Ystäviä ei jätetä.
Tämän aioin pitää viimeisen ja rakkaimman ystäväni ikinä kanssa,loppuun asti!
-Saisko jonkin laista palautetta?KIRJOITUS VIRHEITÄ VARMASTI ON MUT EN NYT JUURI NIIHIN KESKITTYNYT
"Josset huomenna koulus multa anteeksi tuu pyytämään on tää loppu.Loukkasit mua jo niin pahasti."
Toisaalta toivoin voivani vetää noi sanat takaisin,mutta silloin mikään ei välillämme muuttuisi,samat ongelmat olisivat ja pysyisivät.
Päivä kului ja kului.Ja lopulta oli kotimatkan aika,pettymys painoi sydäntäni,ystävä johon olin luottanut oli ennemmin pitänyt ylpeytensä kuin pyytänyt minulta anteeksi ja jatkanut ystävyyttämme.Oliko se sitten koskaan ollutkaan ystävyyttä?En tiedä,koska sen puhelun jälkeen en ystäväni kanssa ole puhunut tai liioin nähnyt häntä kuin pakosti koulussa.Tuska siitä että kaikki se mitä hänellä ja minulla oli ollut oli loppunut muuttui vihasta tuskalliseksi pettymykseksi.Pyysin tekstiviestillä eräänä iltana anteeksi ei vastausta,toisen viestin toisena päivänä ja kuukauden päästä jälleen uuden,ei vastausta.Tajusin roikkuvani ja luovuin toivosta saada hänet vielä joskus takaisin.Onhan minulla vielä kaksi tosi hyvää ystävää,ei minulla ole hätää,tuolla ajatuksella lohduttauduin.Vaan kuinka kävikään,oliko minulla hätää?Ystävä jonka kanssa olin tuon tapauksen jälkeen kulkenut jätti minut myös,miksi?Muutin pieneltä kylältänmme kaupunkiin ja vaihdoin toiseen kouluun.Näimme vielä tuon jälkeen pari kertaa,ja olimme yökylässä toistemme luona.Kului aikaa ja kysyin hänen kuulumisiaan,ei vastausta.Toisen,kolmanne ja pian tuli täyteen kuudes yhteyden pito yritykseni.Vastausta en ole vieläkään saanut mutta syy miksi hän ei ole yhteyttä pitänyt o minulle muiden lähteiden kautta selvinnyt.Tämä samainen ystävä joka ei minulta anteeksi ollut pyytänyt oli yhdessä erään tuntemani juoruämmän kanssa kieltänyt häntä olla yhteydessä minuun,ja niin sekin ystävyys loppui.Miettimään jäin kummankin kohalla,miten paljon menneisyys loppujen lopuksi painaa,ja kuinka paljon sitä arvostettiin että heillä ei ollut kavereita ennen minua?Ei paljoakaan arvostettu.
Jäljelle jäi siis yksi ystävä,se on edelleen vaikkakin pahan riita meillä äskettäin oli,mutta voiko kukaan kuvitella kuinka paljon silloin pelkäsin menettäväni myös hänet,että jäisin ihan yksin,ilman ystäviä.Jos se ystävyys olisi loppunut tuohon riitaan niinkuin useasti jo meinasi,en kai koskaan olisi enää voinut uskoa lauseeseen:Ystäviä ei jätetä.
Tämän aioin pitää viimeisen ja rakkaimman ystäväni ikinä kanssa,loppuun asti!
-Saisko jonkin laista palautetta?KIRJOITUS VIRHEITÄ VARMASTI ON MUT EN NYT JUURI NIIHIN KESKITTYNYT
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kyllä tuota olis voinut lukea pitempäänkin. Palstoita nyt kuitenkin, niin lukeminen on nautinnollisempaa. Aihe oli kuin tosi elämästä. Jatka kirjoittelua.
Tämä tarina oli kuin oikeasta elämästä :) ei haittaa vaikka käyttää kokemuksiaan kirjoittamisessa.
Kerronko salaisuuden?
Jokaiseen tekstiin piiloutuu enemmän tai vähemmän kirjoittajaa, joskus tekijän voi haistaa kauas, toisinaan kirjoittaja piileksii rivien väleissä, tai piilottelee omia mielipiteitään vastakkaisten taakse.
Tämä teksi, mielestäni voisit astua taakse, keksi kavereille nimet, väritä koulun käytävät, rakenna riita lukijalle nähtäväksi, jos oma riita on liian henkilökohtainen keksi hurjempi :)
Tekstistä tulee totuutta todempi kun sitä hiukan höystää sieltä ja täältä, mutta muista olla hienovarainen jottei ylilyöntejä tapahdu.
Tästä saisi upean ystävyyden ytimeen menevän novellin, jos tosiaan näytetään päähenkilö, jolla on suuri joukko ystäviä, ja tiputellaan ystävät yksi toisensa jälkeen tämän päähenkilön elämästä. Osa riitojen, osa muuton tai koulunvaihdon kautta, eli ei ystävyksistä itsestään johtumattomista syistä.
Parhaiten väriä saa asettumalla vastapuolen housuihin. Miksi anteeksipyyntöä ei hyväksytty, miksi viesteihin ei vastattu. Mitä syitä tuolla toisella oli jättää vastaamatta?
Kehittele ja kirjoita vaikka tämä sama tarina uudelleen tarkempana.
Idea on loistava, hyvistä ideoista ei voi kirjoittaa tylsästi, kun taas tylsistä ideoista ei saa lukunystyröitä kutittavaa tekstiä väkisin vääntämälläkään.