onko ollu samoja kokemuksia kellään. viime syksynä ja nyt on koirista saanu kaivaa hirvikärpäsiä, jotka on ollu pulleena verta. eli ne imee sitä koirista. tietääkö kukaan mistä johtuu? Onko iskenny jano vai mikä?
hirvikärpäset
metsämies
71808
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
hirvikärpänen elää myös korvaavalla verellä. Ei se tarvii pakosta pelkästään hirven verta.
Olen varma, että hirvikärpänen pystyy lisääntymään myös ihmisessä, jos joku pystyy pitämään sitä päässään niin pitkään, että se munii. (pitäis istuttaa jonkun vihreän lettiin se ja antaa tehtäväksi kasvattaa oma "vihreä hirvikärpänen")
Sama huomio Keski-Suomesta. Tänä vuonna käyvät koiraan kiinni tosissaan.
mun mielestä ihmistäkin tänä vuonna on purru enemmän kuin ennen. Ennen saattoi silloin tällöin yksi erehtyä puremaan, mutta nyt ne ovat ottaneet ihmisen ruokalistalle. Viikonlopun lintumetsästyksen jälkeen puremia löytyi 5-10.
Keski-Suomesta miekii kirjottelen. Minua ei oo vielä purreet, mut tiedän muutamia kavereita, joille aiheuttaa kauheita paukamia ja tulehtuu puremakohta.
Kohta ne varmaan munii jo ihmisiin...kunhan jalostuu tehokkaampaan muotoon...
hirvikärpänen ja hanakasti. Ei ilmeisestikään kaikkia. Itsellä pelkästään hiusten alla noin 20 puremaa ja kutittaa aivan vietävästi. Ovat purreet muualtakin kehosta ja kutina on mieletön.
... on paskaa paitsi kusi.
Minua puri kolmisen viikkoa sitten hirvikärpäset ja 10 päivän antibioottikuurin jälkeen puremakohdat eivät enää kutisseet paljoa,mutta sitä ennen oli kova kutina eikä mikään kortisonivoide auttanut.
Nyt puremakohdat ovat vieläkin tulehduksissa niskassa ja rintakarvoituksessa.
Tosi ärhäköitä mönkiäisiä.
joka ikinen syksy joutuu syömään pari antibiootti kuuria niiden puremien takia,tulehtuvat ja vuotavat monta viikkoa jos ei lääkkeitä syö,en voi metsässä juurikaan syys-kesällä kulkea hirvikärpästen takia mutta ikävä kyllä ne tuppaa jo mökillä sisällekkin "hirvet orteen niin päästään kärpäsistäkin" toivottavasti