Nuoriso-päihdekeskeinen novellin alku...

Mentiin reiveihin. Hehkutettiin kovaan ääneen reivejä ja kohta joku vanhempi reiveri tuli selittää meille nauraen, että eihän näitä enään miksikään reiveiksi kutsuta. Oltiin vähän noloja mutta onneksi pillerit alkoivat jo kohta potkia niin, että mikään ei tuntunut enää ikävältä.

Näin halluja siitä, että Harri yhtäkkiä meni kumaraan ja sanoin Harrille, että älä viitsi koko ajan kyyristyä. Harri nauroi ja sanoi: "vittu sä olet sekaisin, Jesse." Sitten luoksemme tuli meidän luokalta kaksi vuotta nuorempaa tyttöä. Toinen niistä oli Piia, josta olin sattumalta aina ollut hieman kiinnostunut. Hän kysyi, oliko meillä yhtään juotavaa mukana? Sanoin, että me emme juo, me syömme ja Harri alkoi nauraa täysillä. Piian kaveri Sini kysyi, josko haluaisimme sitten tarjota hieman syötävää. Kyllähän se sopi, pistimme tytöille puoliksi yhden esson.

Menimme tanssimaan neljästään ja kuten diileri oli neuvonut, joimme paljon vaikka ei todellakaan janottanut yhtään. Fiilis oli parempi kuin nousuhumalassa. Bileet menivät hyvää vauhtia ohi ja yhtäkkiä valot räpsähtivät päälle. Me neljä olimme aivan kohmeisina pöydässä ja aloimme liikkumaan kohti ulko-ovea. Päätimme mennä vielä piipulliselle Piian luokse, joka oli ainoa meistä jolla oli oma kämppä ja joka asuikin aika lähellä.

Piian asunnossa kaikki oli pinkkiä ja hänen ikkunalaudallaan oli superhieno laavalamppu, pinkki myös. Seinillä oli psykedeelisiä julisteita ja hän laittoi vielä levynkin soimaan, joka kuulosti hyvältä.

Meitä oltiin varoitettu laskuista, mutta emme olleet varautuneet. Tunsin, että haluan lisää essoja, mutta en jaksaisi kuitenkaan. Menimme nukkumaan.

Olo oli hyvä seuraavana aamuna, mutta tiistaina koulussa iski hirveä masis. Serotoniinitasoni oli varmasti olematon ja mietin lähinnä itsaria. Äiti soitti ja sanoin puhelimeen vain "äiti, ahdistaa", ja suljin luurin.
Harri antoi minulle muutaman rauhoittavan ja maanantaina hain omat lekurilta. Piia kertoi myöhemmin, että hän oli saanut paniikkihäiriön ja ajatteli, että se liittyi jotenkin essoihin. Sini oli vain hävinnyt illan jälkeen, eikä hänestä kuultu sen koommin. Luokaltamme yksi Mäksä oli käynyt Lontoossa kesälomalla ja sanoi, että yksi Sinin näköinen tyttö oli rännännyt punaisten lyhtyjen alueella.

Tunsin syvää pahaa oloa ja moraallista krapulaa illasta. Olin aiheuttanut Sinin riippuvuuden, hän ainakin sanoi, ettei ollut ennen essoa vetänyt huumeita ennen. En koskaan unohda sitä, miten hauskaa meillä silti oli. Meillä oli tosi hauskaa nimittäin.

Nykyään minulla ja Harrilla menee hyvin. Olemme molemmat yliopistossa ja harrastamme vain psykedeelistä musiikkia. Meillä on oma liikeyritys, en tiedä onko kukaan kuullut siitä, mutta sen nimi on kuitenkin McDonalds. Minulla oli suhde Piian mutta se katkesi, koska hän sai tohtorin viran Oxfordista. Luulen, että menestyksemme aiheutui pääosin huumeiden aiheuttamasta pahasta moraalisesta krapulasta, halusimme näyttää että mekin pystymme.
Nykyään Mirja Lehtosalo, viehättävä liikunnanmaikka, aikoo kokeilla meidän reseptiämme menestykseen. Samoin Tolosen Vesku, joka kyllästyi ajamaan pelkkää taksia. Jos tajuutte mitä se tarkoittaa.

Ilma oli kaunis ja olimme onnellisia menestyksestä ja istuuduimme nahkapäällysteiselle Porchen penkille, siemailemaan päivän champagnelasillista, joka maksoi vain 3930 euroa/ pullo. Onnellisia aikoja, timanttinen elämä.