Psykoosi ja 50 Jeesusta

1. Kor. 3:18 "Älköön vain kukaan pettäkö itseään. Jos joku teistä on olevinaan viisas tässä maailmassa, hänestä täytyy ensin tulla hullu, jotta hänestä tulisi viisas"


2. Kor. 11:16 "Toistan vielä: älkää pitäkö minua järjettömänä. Mutta vaikka olisinkin hullu, niin antakaa minun olla hullu, jotta minäkin voisin hiukan kerskailla."


1. Kor. 4:10 "Me olemme hulluja Kristuksen tähden, te viisaita Kristuksessa. Me olemme heikkoja, te voimakkaita; teitä kunnioitetaan, meitä halveksitaan."

Haluan kysyä sinulta: uskotko Jumalaan?

Selvittämättömät ovat ihmisaivojen toimintamallit lopulta. Toisaalta... hullujen on hyvä olla, vois ainakin luulla. Niillä on ees joku asia johon ne uskoo.

Itelläni ei oo mitään, tyhjyyttä vaan.

Jeesus ja Kristus eivät ole täsmälleen sama asia. Jeesus tuli kyllä Kristukseksi eli kävi muodomuutoksen harhasta Todelliseksi.

Eli siis meidän ei ole tarkoitus hankkia itsellemme Jeesus-identiteettiä vaan Kristus~.


Mielenkiintoinen ilmiö muuten silti tuo mikä tutkimuksessa tuli esille. Jotain he ilmeisesti olivat Jeesuksesta oppineet kun eivät toisiaan tuominneet. :)

Toi oli hyvä :D

Nimittäin se, että Jeesukset tulivat hyvin toimeen keskenään :)

No joo. En tuota lähde muuten kyllä kommentoimaan, koska en ole mikään asiantuntija.

Mutta minä, vaikka uskossa olenkin, en halua ajatella, että tämä maailma on mitään harhaa. Tämä on tätä mitä se nyt on ja se on läpikäytävä: elämää. Kaikkine suruineen ja iloineen. Uskon, että tästä on jotain opittavaa. Kaikesta.

En tosin kyllä puutu siihen, jos joku haluaa uskoa jotain aivan muuta.

Tosissaan oon itsekkin törmännyt samaan ilmiöön... henkilökohtaisen kokemuksen kautta.

Jokunen vuosi sitten saavutin korkeimman sisäisen rauhan ja tietoisuuden tilan eräällä leirillä jollaista en ole koskaan kokenut aiemmin. Se oli mielenkiintoisin viikko koko elämässäni ja kaiken lisäksi pari muuta itseäni vanhempaa ihmistä koki saman asian, ihmisiä siellä oli varmaan yht.30-40.

Hauskin kokemus oli koko viikolla se kun olin yksin yleisessä WC:eesä käymässä. Täytyin aivan uskomattomalla ilolla ja laupeuden tunteella. Samalla koko näkökenttäni muuttui kaksi-ulotteiseksi, ja minusta tuntui että, pystyn lävistämään kiinteitä kappaleita(esim. kävellä seinien läpi). Siinä suuressa ilossa ja huumori-mielessä sitten taputtelin seiniä ja ovia, eihän niistä läpi tietenkään päästy. Katsoin itseäni peiliin ja tunnistin itseni siksi Nasaretin mieheksi(ja osapuilleen saman näköiseksi) joka käveli niillä seuduilla liki 2000 vuotta sitten.

Ajatus siitä että, olisin ollut joskus kyseinen raamatun-henkilö oli herännyt ajatuksissani noin puolen vuoden ajan. Se tuntui valtavan ahdistavalta ja kauhistuttavalta joka päivä aamusta iltaan. Eihän tuollaista voi ajatella kuin joku "umpi-hullu". Olin valtavan masentunut ja elämän tahdoton siihen aikaan, sillä asia tuntui niin todelliselta, mutta ennen kaikkea hämmentävältä.

Siinä "valaistumisen kokemuksessa", josta edellä kerroin, kaikki epäluulo, hämennys, epävarmuus katosivat täysin. En kuiteskaan juossut suuna-päänä kertomaan siitä ystävilleni. Olen pitänyt asian ainoastaan omana tietonani tähän asti. Kuiteskin pari muuta leiriläistä joista toinen oli pappi, tunnistivat minut myöskin Jeesukseksi. Me jotka ns. tiesimme tästä asiasta olimme aivan hissukseen asiasta myöskin keskenämme. Asiasta ei tarvinnut puhua sillä se oli niin päivänselvä.

En koe mitään tarvetta saada ihmisiä uskomaan minuun, enkä yleensäkkään puhu asiasta. En esittele itseäni Jeesuksena(paitsi huumori-mielessä, pari kertaa silloin leirin jälkeen) eikä normaali elämä tuota ongelmia millään tavoin. Asia ei tunnu hämmentävältä, pikemminkin hauskalta kun näitä "Jeesuksia" tuntuu tulevan joka tuutista. Tälläkin palstallla pari henkilöä kertomansa mukaan tavannut hänet.

Täällä kun tuntuu olevan niin paljon totuuden tietäjiä, niin kommentoikaa tapausta. Kuulen mielelläni ihmisten naljailuja, mielipiteitä ja ajatuksia.

Mikäli ja jotta kokemuksestani omalla kohdallani voisi olla hyötyä ymmärtää samaistumista Jeesukseen, kerron oman vastaavanlaisen kokemukseni.
Omassa elämässäni jouduin tilanteeseen jossa kaikki turvallinen ja totuttu rutiini romahti johtaen minut täydelliseen inhimilliseen umpikujaan.Sen kuvaamisen tarkemmin katson sivuseikaksi; luvallanne.
Ratkaisuna turvauduin, kuinkas muuten, Raamatun tutkisteluun intensiivisesti, ja rukoukseen että tehtävien ratkaisujen ruuhkassa, jokainen valintani olisi se ainoa oikea mahdollinen, joka ottaisi huomioon kaikkien asianosaisten oikeudet loukkaamatta ketään minun taholtani.Siihen pyysin asianajajakseni Jeesusta.
Tämä riittäköön esipuheeksi.
Psalmit tulivat siinä tilanteessa läheisiksi ja samaistuminen Jeesuksen ennustettuun tehtävään löysi minussa kaikupohjaa joka vaikutti nukkuessakin.
Pitkäaikaiseksi uninäytelmäksi levon aikana muodostui Jeesuksen tehtävän symboliikka.
Sen palautuminen yö toisensa jälkeen muodostui niin pitkälle että tiesin etukäteen mitä aihetta uneni tulevana yönä käsittelisivät.
Aihe toistui yö yön jälkeen viikkokausien ajan ja ohessa olivat ohjeet käytännön ratkaisujen tekoon.
Ympärilläni olevat ystävät kauhistelivat joitakin ratkaisujani ja hankkivat asianajajia huolehtimaan asiodeni päätymiseksi minun voitokseni, koska ratkaisuni katsottiin olevan kaikkea muuta kuin viisaita.Mielenterveyteni asetettiin kyseenalaiseksi ja sitä luonnollisesti haluttiin saada virallistetuksi virkateitäkin hyväksikäyttäen.Koko maailma näytti olevan minun viholliseni.
Asetelma on siis valmiina.Minä vastaan koko muu ihmiskunta symboolisesti.
Kuinka minä sijoitun tässä asetelmassa??
Jumala on minun puolellani, mutta koko maailma on minua vastaan. Jos minä olen kohti maailmaa ja katson vastustajaani, on Jumala minun selkäni takana ja minunkin tuomarini.Jos haastan koko maailman oikeuteen ja olen siinä tuomiossa voittaja, on vain yksi mies joka on tuomitsematta.
Kuka se mies on???
Se ainoa mies joka on vielä tuomitsematta olen minä!!!
Tästä alkoi unessa jotain vastaavaa joka tunnetaan Jeesus syndrooman nimellä.
Jotta jännitys säilyisi ja jotta en turhaan kertoisi enempää, palaan jatkoon keskustelun mahdollisesti antaessa näkökulmia jo edellisen johdosta.
Tähdennän tässä, että tavallisena ruumiillisen työn puurtajana, pääni on enimmäkseen ollut hienerityskäytössä ja kirjallisen ilmaisun taidot ovat sen mukaisesti tässä rakentuneet pääasiassa sorminäppäryyden varaan.