Eli ongelma olisi tällainen... Haussa on äidinkielen ja kirjallisuuden yläkoulun lehtorin sijaisuus, johon on kaksi varteenotettavaa hakijaa. Toisella on ainepätevyys suomen kielestä ja kirjallisuudesta, mutta ei pedagogista pätevyyttä. Toisella hakijalla on puolestaan pedagoginen pätevyys, mutta ei ainepätevyyttä suomen kielestä eikä kirjallisuudesta. Kumpi on mielestänne ja pätevämpi ja pitäisi palkata tehtävään?
Työnhakutilanne
Kumpi?
4942
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
valtapuolueen jäsenkirja.
Tai en tiedä pitäisikö niin tehdä mutta niin tehdään.
Se jolla on ainepätevyys, koska hän sentään vähän tietää opettamastaan aineesta. Pedagogiset opinnot voi täydentää myöhemmin, mutta ainepätevyyden hankkiminen on jo aivan eri juttu.
Samaa mieltä siitä, että aineenhallinta on tärkeämpää kuin pedagoginen pätevyys.
Opiskelin ne pedagogiset opinnot hiljattain, eikä niistä kyllä juurikaan apua opettamiseen ollut. Enemmän päänvaivaa tuntien suunnitelussa oli siinä, että osaisi sen opetettavan asian edes itse.
Jos muuten pelkällä pedagogisella pätevyydellä pitäisi päästä opettamaan, niin miksei kuka tahansa opettaja voisi opettaa mitä tahansa kenelle tahansa. Aika pokka tarvitsee hakijallakin olla, että pedagogiikan perus- ja aineopinnoilla lähtee opettamaan suomen kieltä. Erona on nimittäin yhteensä 70 opintoviikkoa; äidinkielihän on kaksoisaine, joka sisältää suomen kielen JA kirjallisuuden.
Toivon ainakin omille lapsilleni sellaista äikän opettajaa, joka tietää aineesta enemmän kuin vähän, sillä äikkä on koulun tärkein aine!
Eipä ole itselläni noihin ylläoleviin lisättävää. Itse opiskelen äidinkielen ja kirjallisuuden opettajaksi ja meille just kerrottiin kuinka paljon epäpäteviä hakijoita on äidinkielen ja kirjallisuuden opettajan virkoihin asenteella: "kaikkihan nyt suomea osaa puhua!" Ja itse en koe saaneeni pedagogisista opinnoista hirveästi apua käytännön opettajantyöhän, valitettavasti.