..yksinhuoltajasta olen,valitettavasti.erottiin yhteisestä päätöksestä sovussa,(ero tosi tuore..)aiko muuttaa pois,olin muuttopäiväksi pakannut kaiken valmiiks haki ne ja oli helvetin vihanen!kysyes käski vain olla hiljaa..yhteinen lapsi(9kk) ja hän sairastu nyt eilen..isä toi lääkettä eilen illalla.ei tervehtinyt lasta ei mitään lähti samantien.lapsi katso et mihin se meni ja ku huomas et isi lähtiki pois alko itkeä kovasti..tuntu pahalta.hän rakastaa lasta olen sen nähnyt monen kuukauden ajan mut mikä ihme nyt?ei ala keskustella siitä olen varma..lapsi eka kerran kipeä ja aika kamalaa olla yksin kaukana kaikista ystävistä/perheestä.luulin et lapsen isä kyselisi tänään ku käytiin lääkäris jne.mut ei kysyny(pyysin häntä mukaanki mut ei halunnu)..yritin soittaa et olisin kertonut miten kävi,ei vastannut puhelimeen luulen et on juomassa.näinkö tämä sit menee??!!ettei lapsi enää kiinnosta ku erotaan??!!ei herrajumala se voi mennä näin,eihän??minä kyllä selviän mutta entä pieni lapsi joka nytkin kipeä ja varmasti olisi onnellinen jos isiki olisi halimassa oi voi..mahdollisuus siihen olisi mut isä ei kai halua tai on sit niin katkera ettei katkeruudeltaan voi kysyä/käydä..huokaus..toivottavasti ajan kans tää menis ohi.mä niin luulin et se olis apuna juuri näinä hetkinä..no omaa tyhmyyttä!onneksi kuitenki oma mieli suht hyvä vaik huoli ja väsy painaakin mut sitä se varmasti on jokaises perhees jossa on vain yksi vanhempi =) tällasta tänne.
näinkö se menee?
yks miljoonista..
7809
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
erositte yhteisestä päätöksestä sovussa? Tuntuisi siltä että miehellä jäi jotain ns. hampaankoloon suhteestanne. Päättyikö suhteenne oikeasti noin vai myötäilikö jompi kumpi koska niin pääsi helpommalla?
Vaikka eronne on tuore niin pitäisikö teidän (tai sinun) kuitenkin pyrkiä olemaan enemmän erossa toisistanne, en pitäisi jos ex soittelisi jatkuvasti minulle, ei kai se lapsenne sentään kuolemaa ole tekemässä.
Silloin kun erotaan on sille exälle annettava mahdollisuus omaan elämäänsä, sitähän se ero meinaa...
Eiköhän se noin suurinpiirtein mene. Yksin olet lapsen kanssa, kuten meistä jokainen joskus on ollut. Siihen on vain totuttava, mitä pikemmin sen parempi.
menee.Kun erotaan niin eletään omaa elämää. Lapsi voi olla sairas taikka voi olla muuten tiukoilla niin sitä pitää vaan yksin pärjätä. Erossahan erotaan jokapäiväisestä yhdessä olosta.
Mun lasten isä ei varmaan edes sitä lääkettä olis käynyt hakemassa. Luulen että ei sun lapses isäkään joka kerta apteekkiin juokse tulevaisuudessa. Hän odottaa että itse hoidat asiasi kun halusit erota. Sitten kun tulee uusi nainen kuvioihin niin vielä vähemmän saat tukea.
Ihanteellista olisikin että voisi elää ns. "perhe elämää" kahdessa osoitteessa. Monesti käy niin että mies eroaa perheestään ei vaan vaimosta. Onnea sulle kuitenkin jatkossa.
Hei!
Luulenpa tietäväni, mistä puhut. Kokemusta on. Kokemusta siitäkin, kuinka ex-mieheni voi niin pahoin eromme jälkeen, ettei PYSTYNYT näkemään lapsiaan. Oli henkisesti aivan rikki ja yksin.
Ei ole helppoa silläkään, joka jää yksin ilman lapsia lähellään. Tyhjyys ja suru on varmasti suunnaton ja valitettavan monelle miehelle (kuten naisellekin) mahdotonta kestää.
Tämän kerroin siksi, että tajuaisimme senkin puolen ajatuksia, joka jää ilman omien lastensa jokapäiväistä (tai lähes jokapäiväistä) näkemistä.
Sulle ja kaikille meille toivoisin mahdollisimman hyvää tulevaisuutta!! Vaikeuksienkin keskellä jaksamista!!!
Mulle sanoi joskus lastenvalvoja (joka varmasti siis nähnyt useammankin tapauksen), että useimmiten käy niin, että kotoa muuttava vanhempi aluksi laiminlyö lasten tapaamista/vaikuttaa siltä kuin ei olisi kiinnostunut ollenkaan, mutta muutaman kuukauden sopeutumisajan jälkeen alkaa pitää säännöllisesti yhteyttä. Toivottavasti teilläkin käy niin!
Kolme ja puoli vuotta meni kun isä ei nähnyt lapsiaan kertaakaan. Eipä osannut itsekään selittää miksi. Tänä vuonna ovat nähneet jo kaksi kertaa... Hip hip hurraa, kyllä se tästä lähtee.... =)
Minulla on melkein samanlainen tilanne. Asumme vielä saman katon alla, mutta kun saan lasten kanssa asunnon, muutamme heti. Meille ero vaan tuli eteen.. riitelemme alituisesti. Aluksi mies suostui (?) siihen, että muutan lasten kanssa pois. Hän ei kuulema lähde minnekään, vaikka yksiöitä/kaksioita olisi helpompi saada. Nyt tilanne on se, että hän ei osallistu lasten puuhiin kotona millään lailla.. entistäkin vähemmän. Juoksee omilla menoillaan töiden jlk ja vapaapäivinään. Minä olen lasten kanssa kotona töiden jlk ja vapaat 24h/vrk. Juoksen lasten harrastuksissa, koulussa, päiväkodilla.. teen kotityöt, leikin lasten kanssa jne. Miestä ei kuulema HUVITA...!!?
Nyt sitten yht´äkkiä hänelle tuli mieleen, että lapsista aletaan "taistella". Minä en kuulema saa lapsia. Mennään kuulema vaikka oikeuteen. Mikäköhän tässä on lapsen etu.. Itse luulin että kaikki tehdään lasten ehdoilla; ja vaikka lapset asuisivatkin minun luonani, niin isä kuitenkin pitäisi ne vapaapäivänsä ja lomansa lapset luonaan.. mutta tälläinen yllättävä käänne nyt. Itse en halua lasten kustannuksella kostaa eroamme. Ero oli edessä joka tapauksessa. Ja luulen että tämä välinpitämättömyys lapsia kohtaan, ja nyt tämä uhkailu oikeusjutuilla, on VAAN ja ainoastaan KOSTO minua kohtaan!!
Näin varmaan sinunkin kohdallasi on käynyt, että mies kostaa SINULLE sen, että on välinpitämätön lastanne kohtaan. Yrittää satuttaa sinua sillä. Kokeilepa ettet ota häneen päin mitään yhteyttä.. kauanko menee kun hän soittaa tai tulee käymään.