Onko muita jotka ovat mustasukkaisia miehen ex-puolisosta?
Ja miten olette tilanteen kanssa eläneet?
Rakastan miestäni,mutta ex tuntuu kummittelevan joka päivä.Tuntuu etten ikinä pysty täyttämään paikkaani perheessä.Mies puhuu tyyliin oi niitä aikoja entisestä elämästä,mainitsee usein niitä hyviä aikoja mitä ex.n kanssa oli joskus 15 vuotta sitten.
En tiedä mitä tekisin, en halua loukata miestä mutten kaikkea jaksa niellä.
Ja miten olette tilanteen kanssa eläneet?
Rakastan miestäni,mutta ex tuntuu kummittelevan joka päivä.Tuntuu etten ikinä pysty täyttämään paikkaani perheessä.Mies puhuu tyyliin oi niitä aikoja entisestä elämästä,mainitsee usein niitä hyviä aikoja mitä ex.n kanssa oli joskus 15 vuotta sitten.
En tiedä mitä tekisin, en halua loukata miestä mutten kaikkea jaksa niellä.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Siinäs nyt näet, että kyllä se ex puoliso on se paras puoliso. Jos miehelle hän ei merkitse mitään, niin ei hän sitä aikaa haikaile. Olet juuri tunnistanut itsestäsi korvikkeena olon! Mutta kiusa se on pienikin kiusa, joten sisulla jatkat jotta ex vaimo ei pääse osigolle...!
Ehkäpä sinä vain toivoisit olevasi entisesi "paras puoliso". Jos niin on, miksette palaa yhteen? Mikä estää? Höpöhöpö...
Mutta alkuperäiselle. Miehes käyttäytyy tosi juntisti, anna kenkää tai sano että nyt loppu jeesustelut. Tai pistä piikki lihaan, sano kuinka sinunkin entisempi suhteesi on ollut niiiiin upea. Miehet kun ei tajua aina asioita, ellei niitä käännä toisinpäin. ;)
höpö höpö tuolle edelliselle vastaajalle..
taitaa miehesi yrittää tahallaan aiheuttaa sulle mustasukkaisuutta. typerää käytöstä.
sano tiukasti, että riittää jo! (miehellä huono itsetunto.) sano myös, että jos se oli niin ihanaa aikaa niin miksi erosi! pussaa päälle. mutta sano niin tiukasti, että ymmärtää tyhmyytensä.
tuota. Miehelläni on siis ex, ja vielä niin yrittää vuosien jälkeen tunkeutua elämäämme, että oikein hävettää hänen puolestaan.
Mieheni on tehnyt alusta asti selväksi exälle ja minulle, että ex on ex ja pysyy, hän katsoi sen elämän ihan loppuun asti, ja se oli helvettiä!
Ex ei tahdo hyväksyä, ettei ole enn hänen puolisonsa, yrittää pompottaa.... mutta joka kerran karahtaa kiville. siitä hyvä mieli.... mies on minun mieheni, aviossa ollaan ja niin on eletty. Ei ex voi sitä muuksi muuttaa vaikka yrittääkin.
Keskustelkaa nyt ihmeessä teidän perheenne pelisäännöt ja asenteet valmiiksi! Ei tarvi hyväksyä menneen haikailemista.
Juu kyllä minun täytyy tunnustaa,että poden myös aivan kamalaa mustasukkaisuutta ex:ää kohtaan. Meidän tapauksessa exä ei enää henkilökohtaisesti meille aiheuta mitään ongelmia, sillä hän menehtyi eutokolarissa pari vuotta sitten. Mutta kuitenkin joka kerta, kun näen jotain yhteisiä kuvia heistä tai kuulen heistä puhuttavan, tuntuu että sydän repiää rinnassa. Tukahduttavaa ja piinallista itselle. Mies aina vähän nauraakin minulle, kun siitä hänelle mainitsen.
Mutta mukava tietää, etten ole yksin tämän asian kanssa, vaan meitä muitakin "höppänöitä" löytyy :)
p.s. Olen nyt raskaana, viikkoja 19 4 ja sitäkin ajattelen usein,ettei mieheni rakasta lastamme yhtä paljon kuin ensimmäistä lastaan...
Sama juttu täällä. Mies puhuu aina exästään juuri tuohon tyyliin vaikka exä on häntä loukannut teoillaan pahasti ja suhde on kariutunut jo vuosikausia sitten.
Asia on vaivannut minua pitkään ja tyhmyyksissäni menin esittämään hänelle kysymyksen että olikos se sit sellaista rakkautta mitä ei kenekään muun kanssa tule ikinä kokemaan kun oli niin suurta ja ihanaa? Sain myöntävän vastauksen, arvatkaa tuntuiko kivalta :(
Tiedän ettei pitäisi tarkertua menneisiin jne. vaan elää tätä päivää mutta eipä kivalta tuntunut vastaus.
Olenko siis vain korvike ikuisesti? Ja olenko tyhmä jos tyydyn siihen kun itselleni hän on Suuri Rakkaus vaikka on minullakin hyviä muistoja entisistäni.
Mistä voin olla varma että olen hänelle riittävä tuon kommentin jälkeen?
Ei ole noin puhuva mies päässyt yli entisestään. Valitettavasti hän saattaa olla niitä ihmisiä, jotka ymmärtävät toisen merkityksen elämässään vasta kun on liian myöhäistä. Kysypä vielä palaisiko mies yhteen entisensä kanssa, jos se olisi mahdollista. Jos saat myöntävän vastauksen, ei sinun kannata jäädä miehelle lohdukkeeksi kynnysmatoksi. Jos saat kieltävän vastauksen, voit edetä hommassa niin että kysyt, mitä sieltä entisestä suhteesta voisi siirtää teidän juttuun, onko kyse esim. jostakin yhteisestä tavasta toimia (harrastus, ruuanlaitto, olemiseen liittyvät jutut), jotta mies sitten olisi onnellinen. Sinä kun vaikutat niiltä ihmisiltä, että ollaksesi onnellinen, täytyy rakkaasikin sitä olla. Kaikkea hyvää sinulle ja toivottavasti teille.
Kiitos vastauksestasi.En tiedä uskallanko ihan heti esittää uutta kysymystä koska en ole oikein toipunut vielä edellisen vastauksen aiheuttamasta pettymyksestäkään. Olet oikeasssa minulle on ehdottoman tärkeää että teen miesystäväni onnelliseksi joka suhteessa kokonaisvaltaisesti.
Täytyy katsoa uskallanko esittää kysymystä kun vastaus voi olla taas minulle epämieluinen :(
Toivottavasti asiat kääntyvät parhaiten päin. Vaikka olisit kuinka rakastunut, kyllä sinun kuuluu saada samanlaista omistautunutta rakkautta takaisin kuin mitä itsekin annat. Sinä ansaitset miehen, jolle yhtälailla on tärkeää sinun onnellisuutesi. Muuten onni jää harhakuvaksi, ontuu ja kuluu loppuun. Ehkäpä voisit kertoa sen miehellesi, kuinka tärkeää sinulle on hänen onnellisuutensa ja kuinka paljon sinuun sattuu hänen tyylinsä ihannoida menneisyyttään. Ehkäpä uskaltaisit vaatia häntä osoittamaan hänelle yhtälailla tärkeäksi sinun tämän hetken onnellisuutesi, koska vähempää et ole ansainnut. Ei mies menneisyydessään voi elää, mutta jos ajan kultaamat muistot ovat hänelle tärkeämpiä kuin todellinen onni tässä hetkessä, ei ole mitään mitä voisit asialle tehdä. Vaikka kuinka pelottaisi vastaukset, kyllä asia kannattaa selvittää, pitkittäminen vain sattuu lisää, oli lopputulos kumpi tahansa. Huom! Kyllähän mies voi havahtua näkemään mitä puheillaan toiselle tekee, ja jos todella sinua rakastaa, ei tietenkään halua aiheuttaa sinulle pahaa mieltä.
Kirjoitit niin viisaasti kiitos sinulle.
Vastauksesi sai minut pohtimaan ja kysyin asiaa häneltä vaikka pelottikin. Vastaus siihen että ottaisiko exän takaisin oli että ei.
Tuntuu kuin tuntisit millainen ihmistyyppi olen, koska arvasit oikein jo aikaisemminkin. Haluan tehdä miesystäväni onnelliseksi joka suhteessa se on minulle ensiarvoisen tärkeää. Rakastan häntä niin äärettömän paljon. Sen vuoksi oli pakko uskaltaa esittää tuo kysymyskin vaikka pelotti tajuttomasti.
Suurin haaveeni olisi saada juuri kuten sanoit myös itse osakseni sitä samaa, se olisi todella onnellinen tilanne. Mutta ymmärrän senkin että kaikki eivät koskaan rakasta samalla lailla ja että rakkautta ei voi vaatia toiselta sitä voi vain itse antaa ja toivoa saavansa takaisin riittävästi ollakseen onnellinen.
Kiitos vielä kerran viisaista sanoistasi.
Mukavaa että saatoin olla avuksi. :)
Minun oli helppoa samaistua kertomukseesi, koska itsekin olen niitä ihmisiä, joka ei ole onnellinen jos toinenkaan ei sitä ole. Ensimmäinen liittoni kariutui (yksinkertaistaen) juuri siihen, että toiselle osapuolelle minun onnellisuuteni ei merkinnyt juuri mitään, ja paloin loppuun yrittäessäni yksipuolisesti pitää suhdetta kasassa, vaatimatta koskaan itselleni tasapuolisesti samaa onnen vaalintaa.
Onneksi sinun tilanteesi ei ole sama, kaiken kertoo jo se, ettei miehesi haluaisi exäänsä takaisin, vaikka sen aikaista rakkautta muistelisikin ihannoiden. Uskon, että vieläpä jonain kauniina päivänä miehesi sanoo olleensa väärässä menneen rakkauden ihannoitinsa kanssa - todellisuus kanssasi tulee vielä peittoamaan sen moninkerroin. ;) Kaikkea hyvää teille!
"Jo huomenna kaikki on toisin,
siis jaksa siihen asti
Ja rakkaudesta puhu hiljaa,
puhu varovasti.
Voit onnen löytää istumasta
suolaheinän alta
ja ruoho uusi kasvaa alkaa
aina matalalta." (Anne-Mari Kaskinen)
Mielestäni miehesi on typerä, kun puhuu sinulle entisistä ajoista. Sano hänelle suoraan, että tuo loukkaa sinun tunteitasi.
Minunkin mieheni on eronnut (2 lasta), mutta hän ei koskaan puhu entisistä ajoista minulle, koska eihän minua edes kiinnostaisi, että mitä he ovat yhdessä tehneet. Olihan minullakin poikaystäviä ennen häntä.
muistella menneitäsi tai lähde pois, kauas pois moisen miehen luota! Yäks!
Kaikillahan on ollut entisiä suhteita?
Meillä on aivan vapaasti saanut puhua entisistä tyttöystävistä ja asuinkumppanistaan. Miksi niistä puhuminen on vaikeeta tai ei saa ottaa esille ollenkaan. Me ollan avoimesti puhuttu kumpikin entisistämme, eikä siinä sen kummempaa. Ei meitä kumpaakaan ole loukannut mitä menneisyydessä on tapahtunut.
Nyt ei ole vuosiin enää kumpakaan tuonut esiin entisiä kumppaneita, kun ei ole ollut tarvis. Emme haikaile heidän perään, ne ovat mennyttä. Kun asiat puhutaan aikanaan kaikki, niistä keskustelukin loppuukin aikanaan.
Voisit koittaa valaista miestäsi, että se on nimenomaan MENNYTTÄ aikaa. Itse en todellakaan kestäisi kuulla mieheltäni mitään haikailuja... Eikä kenenkään muunkaan tarvisi. Se ei ole meinaa normaalia!!!
Exä on vasta nyt lopettanu sen hel....n tikusta asiaa soittelemisen kun on löytänyt luojan kiitos itselleen miehen!
Kyllä ne katkeroituneet yh:t roikkuu just niin kauan tekemällä lapsesta aina syyn ottaa yhteyttä ennen kun löytää itselleen jonkun muun miehen elämäänsä!
Ehkä joidenkin parien sitten täytyy ihan suullisesti sopia mistä puhutaan ja mistä ei saa puhua ettei se toista loukkaisi. Jos miehesi lakkaa puhumasta menneisyydestään hän sulkee sen osan elämästään sinulta koska et kestä sitä; se osa ei silti lakkaa olemasta.
Eroon päättynyt suhde on joskus ollut kuitenkin myös hyvä. Ns ihannointi (että se on ollut pelkästään hyvä tai että se on ollut paljon parempi kuin mikään mitä nykyisin on) on sitten asia erikseen. Sen sijaan on mielestäni tervettä ja todellisuudentajuista todeta ne hyvät asiat joita menneisyydessä on ollut sen sijaan että kieltää kaiken hyvän koska loppu oli huono.
Olen myös eronnut ja nyk uudessa suhteessa; samoin mieheni. Meillä molemmilla siis takana pitkät avioliitot lapsineen omakotitaloineen koirineen ja niin edespäin. Nykysuhde n 2 v, yhteisiä lapsia ei. Mieheni entinen liitto kesti kolmekymmentä vuotta ja minun liittoni kaksikymmentä vuotta. Olisi hullua kuvitella että kumpikaan meistä olisi niin idiootti että olisi ollut naimisissa (siis yhteensä 50 vuotta tahoillaan) paskapäisten idioottien kanssa... ja kestänyt huonoa elämää.
Tottakai loppuvuodet olivat vaikeita, eihän sitä muuten erottaisi. Mutta minuun kuuluvat ja menneisyyteeni kuuluvat monet hyvät vuodet eksäni kanssa, ja nykyisen mieheni elämänkaareen kuuluu myös pitkä ja hyvä menneisyys hänen entisen vaimonsa kanssa. Joskus tuntuu haikealta että ei voi tämän nykyisen rakkaussuhteen kanssa aloittaa kaikkea alusta, mutta se on väliaikainen ja tietysti haihatteleva tunnetila. Asiat ovat hyvin nyt.