JORMA PALON KIRJA BODOMIN ARVOITUS
Heti alussa kerrotaan, kuinka Hans Assmann saapuu Kirurgiseen sairaalaan:
"Ei näkynyt ketään, joka olisi kertonut kantaneensa tai raahanneensa häntä. Jos hänet olisi tuonut ambulanssi, sen miehistö olisi ilmoittautunut sairaanhoitajalle tai ainakin antanut raporttinsa." (s. 11)
"Sairauskertomukseen oli kyllä kirjattu helsinkiläinen puhelinnumero, mutta kun siihen soitettiin helluntain jälkeen, vastausta ei saatu. Vaikutti siltä kuin numero olisi ollut väärä, kuin sellaista numeroa ei olisi ylipäätään ollut olemassa." (s. 11)
Potilas oli kaiken lisäksi omituinen, teeskenteli tajutonta, jota lääkäri Heikki Silvola ihmetteli muillekin.
Assmannin kädet ja kynnen aluset olivat niin likaiset ja mustanpuhuvat, että hän pyysi tinneriä puhdistaakseen kätensä.
"Avulias Helinä ehdotti bensiiniä, jota hän löysi kuin löysikin osastolta, missä sitä käytettiin laastareiden jälkien poistamiseen. Assmann hankasi sillä käsiään pitkin yötä. Tajuttomuudesta ei ollut enää tietoakaan, mutta jo seuraavana aamuna professorin aamukierron aikaan hän oli taas tajuton - silmäluomiaan räpytellen." (s. 14)
Lääkäri Kaarlo Lindholm, sittemmin Tanko, halusi tietää, mistä Assmannin surunauhat kynsien alla olivat peräisin:
"Ei sittenkään kirkon maalaamisesta tulleita surunauhoja, kävi ilmi keskustelussa, vaan työtapaturma vallilalaisessa Elimäenkadun verstaassa varhain helluntaina:
'Mä menin aamulla työpaikalle hakemaan talonmieheltä vettä, kun mulla oli kovasta urakasta jano ja huono olo. Hän antoi mulle Bordeaux-punaviiniä. Sitä mä sain kynsille, ja se teki ne mustiksi.'" (s.18 - 19)
Tuota tarinaa ei Jorma Palo kirjan tekstissä niellyt, vaan kokeili: punaviini lähtee käsistä pelkällä vedellä.
Lääkärinkierroksen jo loputtua Assmann huutaa Kaarloa takaisin:
"Tohtorri! Tässä on mielenkiintoinen arrtikkeli. -- Mielenkiintoista! Saksassa on murrhattu paljon nuoria naisia sodan jälkeen. Murrhaajaa ei ole saatu koskaan kiinni." (s. 21)
Kului viikko, ja Assmann oli edelleen Kirurgisessa sairaalassa hoidettavana epämääräisten vaivojen vuoksi.
Juhannus oli sateinen, mutta Assmann halusi yöksi parvekkeelle. Yöllä luiskalle Kirurgisen sairaalan eteen ilmestyi pakettiauto ZD-779, joka oli vain parinkymmenen metrin päässä parvekkeesta, jolla Assmannin vuode oli. Assmann olisi päässyt helposti kiipeämään autolle ja autoilija hänen luokseen, jossa luiskalla autoilija vietti yönsä.
Opel-merkkinen auto kuului espoolaiselle maanviljelijälle, jonka talosta Assmannin asuntoon oli viiden kilometrin matka.
Jorma Palo jatkaa:
"En oikeastaan yllättynyt, kun talonmies kertoi, ettei Assmann ollut käynyt verstaalla helluntaina. Siellä oli kyllä ensimmäisenä helluntaipäivän aamuna (murha-aamuna) käynyt nainen, joka oli pyytänyt verstaan avaimia. Talonmies oli antanut ne, mutta kun kysyin Bordeaux-viinistä, hän ilmoitti jyrkästi:
'Minä en pidä täällä viiniä, ja sellaisesta Pordoosta en ole kuullutkaan.'" (s. 36)
Assmann halusi myös rehvastella kokemuksillaan. Saman päivän kierrolla Assmann jutustelikin puukkomiehistä eli kirurgeista seuraavasti:
"Olen mäkin ollut kova puukkomies, mutta kaikki ne, joita mä olen leikannut, on kuollut." (s. 36)
Sitten tiedotusvälineissä kerrottiin tuntomerkit, joihin sopivaa miestä poliisi etsi:
"Mikä täsmällinen kuvaus Hans Assmannista - vaatetusta myöten! Juuri tuollaisena olimme nähneet hänet sairaalassa! Hän itsekin näytti lukeneen tuntomerkit, koska hän leikkautti tuuhean tukkansa heti, niin että vain päälaelle jäi joukko alkuperäisiä, pitkiä luonnonkiharoita. -- Lisäksi Assmann ryhtyi ottamaan auringonkylpyjä parvekkeella kuin päästäkseen eroon kasvojen näppylöistä." (s. 37 - 38)
Sairaalan henkilökunnan epäilyjen herättyä sieltä otettiin yhteyttä poliisiin, josta siviilipukuinen kuulustelija sairaalaan sitten ilmestyikin ja lähti miltei saman tien pois:
"Siinä samassa kuulustelija tuli kuitenkin jo ulos; hän oli ollut Assmannin luona enintään kymmenen minuuttia." (s. 45)
"Toisen kerran kuulustelija kävi, tai paremminkin poikkesi, Assmannin lähtöpäivänä, ja yhtä huomaamattomasti. Sairauskertomusta ei tarvittu, eikä lääkäreitä ja hoitohenkilökuntaa kuultu nytkään." (s. 46)
Lääkäreillä heräsi myös huoli Assmannin vaatteista, joiden mahdolliset veritahrat halusivat poliisin tutkittavaksi. Ohraleipä otti silloinkin Palon soitettua poliisille ja poliisin luvattua tulla hakemaan heti vaatteet:
"Puolentoista tunnin jälkeen vein paketin takaisin osastolle. Epäuskoiset katseet kohtasivat minut kansliassa.
'Eivät kelvanneet Assmannin vaatteet poliisille', sanoin. 'Mitäs nyt tehdään?'
Yhteisvoimin todettiin, ettei voida tehdä mitään. Joku hoitaja vei vaatteet takaisin varastoon, ja sinne jäivät mahdolliset veritahrat. Muutaman päivän kuluttua vaatteet annettiin takaisin Assmannille, mutta kukaan lääkäri ei onnistunut enää näkemään niitä hänen yllään.
'Tiedättekö, miksi tässä näin pääsi käymään?' Kaarlo kysyi ja antoi itse vastauksen:
'Poliisi ei halua saattaa Assmannia pulaan. Poliisin on päinvastoin suojeltava häntä.'" (s. 58 - 59)
Lääkärit edelleen kuitenkin halusivat saattaa näkemyksensä poliisin tietoon ja vaativat kuulustelua, vaikka sekin oli lääkäreille pettymys:
"Ymmärsin, että käynti saattoi olla poliisin kannalta silkkaa kosmetiikkaa, temppu, jolla meidät saatiin hiljaisiksi." (s. 64)
"Meitä oli siis kuultu, mutta ei kuulusteltu. Ihminen lopettaa pian puhumisen ilman kuuntelijaa. Ellei lopeta, hänen arvostelukyvyssään on vikaa." (s. 72)
Lääkärit kävelivät pettyneinä kohti Kirurgista sairaalaa jutellen keskenään:
"Sitten Kaarlo sanoi ääneen sen, mitä meistä jokainen oli ajatellut:
'Assmann on koulutettu vakooja, joka on lähetetty Suomeen. Valitettavasti hän on osoittautunut väkivaltaiseksi tyypiksi, joten poliisin on nyt suojeltava häntä. Poliisi ei piittaa meidän jutuistamme, koska se tietää saman, minkä mekin. Olemme oikeassa, mutta poliisi ei voi myöntää sitä.'" (s. 74)
Heti alussa kerrotaan, kuinka Hans Assmann saapuu Kirurgiseen sairaalaan:
"Ei näkynyt ketään, joka olisi kertonut kantaneensa tai raahanneensa häntä. Jos hänet olisi tuonut ambulanssi, sen miehistö olisi ilmoittautunut sairaanhoitajalle tai ainakin antanut raporttinsa." (s. 11)
"Sairauskertomukseen oli kyllä kirjattu helsinkiläinen puhelinnumero, mutta kun siihen soitettiin helluntain jälkeen, vastausta ei saatu. Vaikutti siltä kuin numero olisi ollut väärä, kuin sellaista numeroa ei olisi ylipäätään ollut olemassa." (s. 11)
Potilas oli kaiken lisäksi omituinen, teeskenteli tajutonta, jota lääkäri Heikki Silvola ihmetteli muillekin.
Assmannin kädet ja kynnen aluset olivat niin likaiset ja mustanpuhuvat, että hän pyysi tinneriä puhdistaakseen kätensä.
"Avulias Helinä ehdotti bensiiniä, jota hän löysi kuin löysikin osastolta, missä sitä käytettiin laastareiden jälkien poistamiseen. Assmann hankasi sillä käsiään pitkin yötä. Tajuttomuudesta ei ollut enää tietoakaan, mutta jo seuraavana aamuna professorin aamukierron aikaan hän oli taas tajuton - silmäluomiaan räpytellen." (s. 14)
Lääkäri Kaarlo Lindholm, sittemmin Tanko, halusi tietää, mistä Assmannin surunauhat kynsien alla olivat peräisin:
"Ei sittenkään kirkon maalaamisesta tulleita surunauhoja, kävi ilmi keskustelussa, vaan työtapaturma vallilalaisessa Elimäenkadun verstaassa varhain helluntaina:
'Mä menin aamulla työpaikalle hakemaan talonmieheltä vettä, kun mulla oli kovasta urakasta jano ja huono olo. Hän antoi mulle Bordeaux-punaviiniä. Sitä mä sain kynsille, ja se teki ne mustiksi.'" (s.18 - 19)
Tuota tarinaa ei Jorma Palo kirjan tekstissä niellyt, vaan kokeili: punaviini lähtee käsistä pelkällä vedellä.
Lääkärinkierroksen jo loputtua Assmann huutaa Kaarloa takaisin:
"Tohtorri! Tässä on mielenkiintoinen arrtikkeli. -- Mielenkiintoista! Saksassa on murrhattu paljon nuoria naisia sodan jälkeen. Murrhaajaa ei ole saatu koskaan kiinni." (s. 21)
Kului viikko, ja Assmann oli edelleen Kirurgisessa sairaalassa hoidettavana epämääräisten vaivojen vuoksi.
Juhannus oli sateinen, mutta Assmann halusi yöksi parvekkeelle. Yöllä luiskalle Kirurgisen sairaalan eteen ilmestyi pakettiauto ZD-779, joka oli vain parinkymmenen metrin päässä parvekkeesta, jolla Assmannin vuode oli. Assmann olisi päässyt helposti kiipeämään autolle ja autoilija hänen luokseen, jossa luiskalla autoilija vietti yönsä.
Opel-merkkinen auto kuului espoolaiselle maanviljelijälle, jonka talosta Assmannin asuntoon oli viiden kilometrin matka.
Jorma Palo jatkaa:
"En oikeastaan yllättynyt, kun talonmies kertoi, ettei Assmann ollut käynyt verstaalla helluntaina. Siellä oli kyllä ensimmäisenä helluntaipäivän aamuna (murha-aamuna) käynyt nainen, joka oli pyytänyt verstaan avaimia. Talonmies oli antanut ne, mutta kun kysyin Bordeaux-viinistä, hän ilmoitti jyrkästi:
'Minä en pidä täällä viiniä, ja sellaisesta Pordoosta en ole kuullutkaan.'" (s. 36)
Assmann halusi myös rehvastella kokemuksillaan. Saman päivän kierrolla Assmann jutustelikin puukkomiehistä eli kirurgeista seuraavasti:
"Olen mäkin ollut kova puukkomies, mutta kaikki ne, joita mä olen leikannut, on kuollut." (s. 36)
Sitten tiedotusvälineissä kerrottiin tuntomerkit, joihin sopivaa miestä poliisi etsi:
"Mikä täsmällinen kuvaus Hans Assmannista - vaatetusta myöten! Juuri tuollaisena olimme nähneet hänet sairaalassa! Hän itsekin näytti lukeneen tuntomerkit, koska hän leikkautti tuuhean tukkansa heti, niin että vain päälaelle jäi joukko alkuperäisiä, pitkiä luonnonkiharoita. -- Lisäksi Assmann ryhtyi ottamaan auringonkylpyjä parvekkeella kuin päästäkseen eroon kasvojen näppylöistä." (s. 37 - 38)
Sairaalan henkilökunnan epäilyjen herättyä sieltä otettiin yhteyttä poliisiin, josta siviilipukuinen kuulustelija sairaalaan sitten ilmestyikin ja lähti miltei saman tien pois:
"Siinä samassa kuulustelija tuli kuitenkin jo ulos; hän oli ollut Assmannin luona enintään kymmenen minuuttia." (s. 45)
"Toisen kerran kuulustelija kävi, tai paremminkin poikkesi, Assmannin lähtöpäivänä, ja yhtä huomaamattomasti. Sairauskertomusta ei tarvittu, eikä lääkäreitä ja hoitohenkilökuntaa kuultu nytkään." (s. 46)
Lääkäreillä heräsi myös huoli Assmannin vaatteista, joiden mahdolliset veritahrat halusivat poliisin tutkittavaksi. Ohraleipä otti silloinkin Palon soitettua poliisille ja poliisin luvattua tulla hakemaan heti vaatteet:
"Puolentoista tunnin jälkeen vein paketin takaisin osastolle. Epäuskoiset katseet kohtasivat minut kansliassa.
'Eivät kelvanneet Assmannin vaatteet poliisille', sanoin. 'Mitäs nyt tehdään?'
Yhteisvoimin todettiin, ettei voida tehdä mitään. Joku hoitaja vei vaatteet takaisin varastoon, ja sinne jäivät mahdolliset veritahrat. Muutaman päivän kuluttua vaatteet annettiin takaisin Assmannille, mutta kukaan lääkäri ei onnistunut enää näkemään niitä hänen yllään.
'Tiedättekö, miksi tässä näin pääsi käymään?' Kaarlo kysyi ja antoi itse vastauksen:
'Poliisi ei halua saattaa Assmannia pulaan. Poliisin on päinvastoin suojeltava häntä.'" (s. 58 - 59)
Lääkärit edelleen kuitenkin halusivat saattaa näkemyksensä poliisin tietoon ja vaativat kuulustelua, vaikka sekin oli lääkäreille pettymys:
"Ymmärsin, että käynti saattoi olla poliisin kannalta silkkaa kosmetiikkaa, temppu, jolla meidät saatiin hiljaisiksi." (s. 64)
"Meitä oli siis kuultu, mutta ei kuulusteltu. Ihminen lopettaa pian puhumisen ilman kuuntelijaa. Ellei lopeta, hänen arvostelukyvyssään on vikaa." (s. 72)
Lääkärit kävelivät pettyneinä kohti Kirurgista sairaalaa jutellen keskenään:
"Sitten Kaarlo sanoi ääneen sen, mitä meistä jokainen oli ajatellut:
'Assmann on koulutettu vakooja, joka on lähetetty Suomeen. Valitettavasti hän on osoittautunut väkivaltaiseksi tyypiksi, joten poliisin on nyt suojeltava häntä. Poliisi ei piittaa meidän jutuistamme, koska se tietää saman, minkä mekin. Olemme oikeassa, mutta poliisi ei voi myöntää sitä.'" (s. 74)
Vastaukset 27
Vanhimmat
tätä hyvinkin todennäköisesti tekijältä vaikuttavan Assmanin alibeja.Muka asaanut alibit morsmaikulta,morsmaikun vuokraisännältä ja omalta vaimolta,siis ollut ilmeisesti jalkavaimon luona vihittykin puoliso.Pakko kai se alibi on ollut antaa,jos puukko kurkulla kysellään,että kertokaapa missä olin sen kyseisen yön.Kyllä se todistus löytyy,eikä sitä ainakaan uskalla muuttaa,ennekuin alibin saanut on kuollu.Mutta liekö nämä henkilöt kuolleet ennen kun Assman,sillä ei kukaan ole tullu muuttamaan alibin pitävyyttä.
Kertooko kirja Assmannin motiivia teolle? Miksi Assmann yleensä olisi ollut niin tyhmä, että olisi hakeutunut sairaalaan teon jälkeen ja vielä kehuskellut puukkohommiaan siellä. Antaako kirja jotain todellista tietoa Bodomin surmatyöstä, vai onko kaikki vain arvailua ja olettamuksia? Tuntuvat ainakin nämä "ydinkohdat" äkkisältään yhtä todenperäiseltä kuin iltapävälehtien tarinat.
Monta erilaista versiota ollu palstalla,mutta kumma kyllä suurinosa Assmanin kohdalla olevista kommenteista vievät samaan lopputulokseen,Assman syyllinen.Selaile keskustelua taaksepäin,niin kyllä se selviää!
kirjastosta, niin tietäisit itsekin enemmän. Paljon tietoa saisit myös kirjasta Luottamus tai kuolema (hinta 5,90), josta ilmenee esimerkiksi Assmannin pitkään jatkunut amfetamiinipillereiden käyttö.
Amfetamiini pistää ihmisen sekaisin, saa hänet raivoihinsa, eikä käyttäjä muista tekosistaan jälkeen päin välttämättä mitään.
Se on Assmannin pimeä puoli morfiinin lisäksi.
Kommunistien laskuun työtään tekevien vakoojien tarkoitus oli myöskin aiheuttaa kohdemaassaan sekasortoa ja epäluottamusta viranomaisia kohtaan, jotta kommunismi sitten paremmin leviäisi.
Siinähän Assmann apulaisineen onnistui ainakin Suomessa hyvin.
Assmannin apulainen Antti saattoi jopa olla kioskinpitäjä, joka hukuttautui vuonna 1969 ja tunnusti murhat. Ehkä he kahdestaan Assmannin kanssa olivatkin noiden ja monien muiden murhien takana Suomessa, esimerkiksi Kyllikki Saaren murha, Tulilahti, Sirkka-Liisa Waljus Turussa... Suohaudat, joihin uhrit työnnettiin, olivat nekin taidokkaasti tehtyjä, joka ilman "koulutusta" tuskin olisi onnistunut.
Assmannhan sai koulutuksensa Neuvostoliitosta, josta tuli sitten Suomeen ja kuoli lopulta Ruotsissa.
Tarkoitinkin, että löytyykö kirjasta jotain konkreettista näyttöä asiasta. Tämän palstan kirjoituksista suurin osa on pelkää tunnepitoista kirjoittelua puolesta tai vastaan, taikka sitten pelkää huuhaata. Sen perusteella ei voi paljoa päätellä. Kirjan toki saatan hankkia, mutta jos nämä edellä esitetyt jutut olivat ydinkohtia, niin eiväthän ne todista yhtikäs mitään.
että yksi Assmannin tärkeä tehtävä suomalaisine apureineen Suomessa oli jäljelle jääneiden asekätköjen paljastaminen.
Suomihan oli hävinnyt sodan Neuvostoliitolle ja oikeudenkäyntejä asekätkijöitä vastaan oli käyty, vaan paljon aseita kätköihin oli vielä jäänyt isänmaamme parhaaksi, joka oli tietenkin Neuvostoliiton intressejä vastaan.
Kirjassa Luottamus tai kuolema aavistellaan lisäksi, että paljon asekätköjä on ympäri maatamme edelleen, vaikkei aseiden toimintakunnosta ole tietoa.
Menetin lopullisesti uskoni lääkäreihin.
siinä kuin poliisilla.
Alalla itsekin työskentelevänä voin sanoa, että ihmisiä ovat lääkäritkin. Omassa työssäni olen huomannut, että heitäkin on monenlaisia. Jorma Palo on nykyään arvostettu neurologi, mutta oli v. 1960 aloitteleva lääkärinkloppi jonka havainnonnin taso vastasi sen hetken kokemuksen tasoa.
Mutta teen havainnot asioista, jotka mulle kuuluvat. En mä silti näe vakoojia joka puolella.
Lääkäreiden mielenterveysongelmat eivät ole kovin harvinaisia, sillä työ on stressaavaa.
edellytettiin 'klopeilta' huomattavasti enemmän, että pääsy lääketiteelliseen varmistui. Tänäinen yleissivistävä koulutus on pohjamudissa - oppilaita saadakseen tulee järjestää erillisiä kursseja yliopistoissa luonnontieteistä ja matematiikasta.
Ei ole verrattavissa.
Työskentelepä alalla ensin ainakin parikymmentä vuotta ja puhu sitten. Vaatimukset ovat nykyäänkin kovat, mutta tiedon määrä kaikilla on suhteessa lisääntynyt. Aloittelija on aloittelija ja on ollut sitä kuusikymmentä-luvullakin. Tai ajattelepa itseäsi sen ikäisenä kun Jorma Palo silloin oli, mitä silloin maailmasta ymmärsit verrattuna nykyiseen vai lienetkö itsekin vielä "kloppi". Kokemuksesta minä kirjoitin, en muusta, ja se kehittyy vasta vuosikymmenien saatossa. Itsekin sen ikäisenä oli monenlaisia "kuvitelmia" ja "teorioita" asioista. Nykyään on jo oppinut harkitsemaan ja pohtimaan asioita paljon laajemmasta näkökulmasta.
kouluni päättävä nuori ja kohta kuusikymmenluvulla kiertänyt maailman. Havaintojen tekemiseen tarvitaan VAIN jotain korvien väliin - sen joko taitaa tai ei.
Nykyisen koulutustason TIEDÄN hyvin koska vierestä olen joutunut seuraamaan.
Määrällä korvataan LAATUA.
on uuden sopimuksen myötä jumalattoman laajalta AIDATTU?
:) Joku on vainoharhainen.
Jos noin viisaana itseäsi pidät, niin kumma kun uskot tuollaiseen huuhaa-kirjaan. Eivät ole juttusi kovin uskottavia.
huuhaata, mutta helppohan se on sanoa, kun ei ole itsekään niitä lukenut
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=123&conference=4500000000000476&posting=22000000010550467
lukekaa, lukekaa, niin tiedätte, mistä puhutaan.
Ei pidä mennä väittämään, ettei muka vakoojia ole, kun niitä yritysmaailmassakin piisaa ja on ennenkin piisannut.
Valtiot vakoilevat toistensa aseteknologiaa jne. jne.
Mutta jos nyt aivan mahottoman naiivi haluaa olla, parasta pistää paremmaksi ja sanoa, ettei Suomessa ole sotiakaan ollut ja ettei Saksassakaan juutalaisia tapettu - varsinkaan hra Assmann, joka kertoi itse olleensa Auschwitchissä vanginvartijana, lempeämpänä varmaan kuin muut natsit?
törmäsi - japanilaiset kameroineen teollisuuteen 'tutustumassa' - enää ei suomessakaan lasketa 'tutkimusmatkailijoita' sinisilmäisesti ..
Suomi oli erinomainen maa idän ja lännen välissä.
Assmanilla olla tuttavia Bodom-järven ympärystaloissa tai kartanossa.
koko poppoo: talo, jossa asui väkeä DDR:stä.
ihmeelliseltä,että jos lääkärit epäilivät etta Assmannin vaatteissa oli verta,niin miksei niitä tutkittu jo"Kirralla".Olihan siellä laboratorio,jossa asia olisi voitu selvittää.
tutkineet? Ei heillä ollut siihen erityistä syytä. Poliisi asia.
laisti tehtävästään, joka ei lääkäreille kuulunut.
Sääli vain, ettei tullut tutkittua niitä haalareita Kirralla, tiedettäisiin enemmän tai sitten vain jonkun pää olisi tippunut siellä ja salaisuus säilynyt edelleen, KGB oli mestari muokkaamaan ja muotoilemaan ihmisiä tarpeittensa mukaan
Assmannilta oli hauska temppu,että kertoo että
punaviiniä työhaalareissa. Jos olisi kertonut
totuuden, ei olisi ollut mitään hauskaa.Mutta
kun kertoo, että kaikki ymmärtää sen valehteluksi,
siitä saa hauskan pilan. Ajankohta oli mainio
pilailulle,kun tiedotusvälineissä (siihen aikaan radiossa) oli kerrottu Bodom murhista.
Assmanni huomasi heti että,sairaalassa kun hän
meni maanantaina sinne,henkilökunta oli keskustellut bodom murhista ja huomasi ,että
henkilökunta seurasi tulevia potilaita epäillen.
Hans Assman oli muutenkin Älytön pelleilijä,sen
kertoo mm. nämä tellervon ja vianon tekeminen
venäläissyntyisiksi saksassa,vaikka he olivat
puhtaita suomalaisia. Viano oli vielä töissä
korkeassa miehittäjä amerikkalaisupseeri perheessä länsisaksassa Westfalenissa.
Assmanni oli kyllä tyypillinen patologinen
valehtelija ja pelleilijä, senhän muistaa vieläkin
tämä läheisen kuppilan pitäjä Beelenissä.
Assmanni tahallaan vihjaili(pelleilen)ja luki
kaikki lehtijutut murhista Ja koitti liittää
itsensä niihin. Saksassa asuvalle siskolle
lähettämissä kirjeissähän, oli selvä viittaus siihen että hän etsi lehdistä ym. tietoja. Assman
etsi tietoja ,että voi liittää itsensä niihin.
Poliisia työllistävä pelleilijää,oli vaikeaa saada
kuriin(kaikki vihjeethän jouduttiin tutkimaan).Sen takia poliisilla on niinkinpaljon
tutkimusmateriaalia assmannista.
totta mikä tarua....mutta onko vaimon pahoinpitely ja kuritushuoneyuomio myös keksittyä??? Entäs tämä Waljus, vai mikä se nimi nyt oli, siinähän mainitaan silminnäkijöitäkin muistaakseni nimeltä (nähneet Assmanin). Onko tämä henkilö Waljus fiktiota, vai onko hän oikeasti ollut olemassa ja onko hänet murhattu????
Poliisin mukaan ei ollut mitään mikä yhdistäisi assmannnin Valjukseen. Assman kyllä löi
vaimoansa mustasukkaisuudessaan julkisella paikalla,josta
hän sai tuomion. Poliisiviranomaiset kyllä mielellään takertuivat assmanniin,hänen työllistettyään aikaisemmin turhaan viranomaisia.
Kaikki Yleisöltä annetut vihjeet poliisinhan oli
pakko tutkia, ja niitähän assmanni levitteli mielellään.Sekä vaati ,ettei alibeja ym.paljastettaisi suurelle yleisölle perhe ym.syihin vedoten ilman aidosti todellista syytä.
Julkisuusleikki, johon poliisikaan voinut puuttua.