Herätyskello pärähti, mutta vain kerran. Clint Lowrey oli jo 42 vuoden ajan sammuttanut sen yhden soiton jälkeen. Ja tänään olisi viimeinen aamu herätä kello 5.25.
Yllättävänkin virkein ja levännein mielin Clint nousi sängystään, laittoi sukat jalkaansa ja paidan päällensä. Hän asteli kylpyhuoneen puolelle, pesi kasvonsa, hampaansa ja kampasi hiuksensa. Tai ne vähät mitä hänellä vielä oli päässään.
42 vuotta, Clint tuumiskeli katsoessaan itseään peilistä. Se on kunnioitettava palvelusmäärä polisille Los Angelesin kaltaisessa suurkaupungissa. "Sinun pitäisi olla ylpeä itsestäsi", Clint sanoi itsekseen. Oli miten oli, tänään hänen olisi palautettava virkamerkkinsä, palvelusaseensa sekä allekirjoitettava 3 paperia.
Sitten homma olisi ohi, ja hän pääsisi vihdoinkin viettämään ansaittuja eläkepäiviä mökilleen. Siellä olisi hommia vaikka muille jakaa, tuumaili Clint. Toivottavasti Susankin pääsisi käymään siellä joskus. Hänellä kun sattui olemaan kiireitä vaikka muille jakaa, eikä..
Puhelimen vaativa kilinä havahdutti Clintin. "Jaahas, mitäs tällä kertaa", puuhkui Clint. Hän vastasi, ja kimeä miesääni rääkyi luurin toisessa päässä: "Rikoskomissaario Lowrey ? Huomenta, konstaapeli Smits täällä. Teitä tarvittaisiin osastolla. Asia koskee ex-vaimoanne, Susan Farleytä. On tapahtunut kauheita"..
Yllättävänkin virkein ja levännein mielin Clint nousi sängystään, laittoi sukat jalkaansa ja paidan päällensä. Hän asteli kylpyhuoneen puolelle, pesi kasvonsa, hampaansa ja kampasi hiuksensa. Tai ne vähät mitä hänellä vielä oli päässään.
42 vuotta, Clint tuumiskeli katsoessaan itseään peilistä. Se on kunnioitettava palvelusmäärä polisille Los Angelesin kaltaisessa suurkaupungissa. "Sinun pitäisi olla ylpeä itsestäsi", Clint sanoi itsekseen. Oli miten oli, tänään hänen olisi palautettava virkamerkkinsä, palvelusaseensa sekä allekirjoitettava 3 paperia.
Sitten homma olisi ohi, ja hän pääsisi vihdoinkin viettämään ansaittuja eläkepäiviä mökilleen. Siellä olisi hommia vaikka muille jakaa, tuumaili Clint. Toivottavasti Susankin pääsisi käymään siellä joskus. Hänellä kun sattui olemaan kiireitä vaikka muille jakaa, eikä..
Puhelimen vaativa kilinä havahdutti Clintin. "Jaahas, mitäs tällä kertaa", puuhkui Clint. Hän vastasi, ja kimeä miesääni rääkyi luurin toisessa päässä: "Rikoskomissaario Lowrey ? Huomenta, konstaapeli Smits täällä. Teitä tarvittaisiin osastolla. Asia koskee ex-vaimoanne, Susan Farleytä. On tapahtunut kauheita"..
Vastaukset 6
Vanhimmat
kerrassaan huippu juttu..
mun lempiammattini on POLIISI!!
ja tästä myös voi keksii semmosen jatkopätkän vai?? =)
"Siis mitä ? Mitä helvettiä te puhutte siellä ?", tivasi Clint. Eihän tämmöinen nyt ole mahdollista, hän ajatteli huolestuneena. "Neiti Farley on kadonnut.. emme tiedä vielä tarkkaan yksityiskohtia, mutta se on tiedossa. Tulkaa asemalle niin asia selvitetään teille. Olen vain avustaja tutkimuksissa.. sain määräyksen.."; mutta Clint sulki jo puhelimen.
Hän oli alle viidessä minuutissa 9. Poliisipiirin asemalla. Ajomatka hänen vanhalla Chevy Vanilla oli mennyt ennätysaikaan ja sen huomasivat kyllä vastaantulijatkin. Muutama lähteltä-piti tilanne herätti varmasti monet aamumatkalaiset.
Clint syöksyi rappuset ylös, tönien sivuun vastaantulijat. Sekavassa mielentilassa hän alkoi huudella ylikomissaario Jamesonia, joka johti murharyhmän tutkimuksia. Kun Clintin mesoaminen herätti huomiota koko kerroksessa, Jameson määräsi kaksi konstaapelia taltuttamaan Clintin. Miesparka asetettiin istumaan alas ja hänelle tuotiin vettä juotavaksi.
"Clint, tiedän että tämä koskee. Mutta, asia on niin että tieto tuli Susanin katoamisesta kaksi tuntia sitten. Itse asiassa kyseessä on kuitenkin kaappaus, tai niin ainakin epäillään", paasasi Jameson. Hän tutkaili Clintin reaktiota, joka oli kuitenkin rauhoittunut.
"Mitä ? Kaapattu ?", kysyi Clint. "Niin, näin eräs Susanin naapuri kertoi. Hän oli nähnyt eilen iltana kaksi epämääräistä mieshenkilöä asioivan Susanin luona, ja oli kuullut riitelyn tai tappelun ääniä. Kun tämän jälkeen oli tullut hiljaista, naapuri eli eräs rouva Garcia oli jättänyt asian sikseen. Aamuyöstä, kun hän oli lähdössä töihinsä erääseen siivousfirmaan, hän oli huomannut että Susanin asunnon ovi oli puoliksi irti saranoiltaan. Hän soitti poliisin, ja partio tajusi asunnon tyhjäksi". Jameson puuhkaisi syvään ja jatkoi.
"No, asunnosta löytyi selkeästi tappelun jäljet. Verta sinänsä ei löytynyt, joten emme usko että Susan olisi pahemmin loukkaantunut. Mutta murto kyseessä ei ole. Paikka kun oli päällisin puolin järjestyksessä, eikä arvoesineitä oltu viety. Joka tapauksessa, Susanista ei ole kuulunut hänen lakifirmassaan eikä ystävä- tai sukulaispiireissä. Hänet on varmastikin kidnapattu".
Tämä ei mennyt Clintin jakeluun. Hän ei voinut ymmärtää miksi joku tekisi tuollaista. Ei Susanilla pitäisi olla vihollisia, ei hänen tietääkseen.. jollei kyseessä olisi joku kahjo, jonka Susan olisi passittanut vankilaan. Hänkun sattui olemaan yksi LA:n merkittävimmistä rikos-syttäjistä. Hmm, Clint mietti kuumeisesti. Kunnes tilanteen keskeytti konstaapeli Smits.
Kimakalla äänellään hän huusi puhelimen luota, "Herrat, tänne soittaa joku mies joka vaatii Clint Lowreytä puhelimeen. Hänellä on kuulemma tietoa Susanista"..
"Lowrey täällä. Mitä te tiedätte Susanista, kertokaa ja vähän sassiiin!!", kuului Clintin huuto puhelimeen. Koko osaston miesvoima oli kokoontunut tuon pöydän ympärille, ja ilmassa virui hiljainen ja odoittava jännitys.
Hetken hiljaisuuden jälkeen luurista kantautui matala miesääni, joka oli selkeäsi muunneltu jollain laitteella kuulostamaan mekaaniselta: "Mr. Lowrey.. siitä onkin aikaa kun olen kanssanne asioinut. Onpa miellyttävää kuulla äänenne.. totisesti". Ennen kuin Clint ehti vastata, mies jatkoi "Nimelläni ei ole väliä - mutta vaatimuksillani on. Kyllä, rakkaasi neiti Farley on elossa, joskin vain niin kauan kuin minä haluan. Ymmärrät varmasti että jos et suostu vaatimuksiini, entinen vaimosi kokee niin kamalan ja tuskallisen kuoleman ettet moista ole pitkällä urallasi nähnytkään".
Clint sulki silmänsä. Ajatukset raivosivat hänen mielessään; hänellä ei taitaisi olla mitään mahdollisuuksia. Oli pelattava miehen ehdoilla niin kauan kuin mahdollista, mutta lopulta tilanne olisi käännettävä häntä vastaan. Ja Clint tiesi tarkkaan tämän pelin säännöt, sillä vuosikymmenten kokemus poliisityöstä olivat koulineet hänestä kylmähermoisen ammattilaisen. "Hyvä on, kuuntelen ehtosi, mutta et vakuuta minua. Haluan kuulla hänen äänensä. Edes jonkin.." kun lauseen keskeytti kirkuva naisääni. Se oli Susanin ääni, sillä Clint tunnisti nimensä jota hän huusi. Sitten kuului epämääräinen räsähtävä ääni, ja mies jatkoi uhoamistaan: "Siinä. Jos et vakuuttunut tuosta, niin voin lähettää sinulle lisämateriaalia Susanin kehosta. Miten olisi, hmm, esimerkiksi peukalo ? Tai kenties.." mutta Clint keskeytti miehen sadistiset manaamiset. "Hyvä on, kerro mitä haluat. Olen valmis".
Tänä aikana Jameson oli syöksynyt pää kolmantena jalkana viestikeskukseen, jossa puhelun jäljittäminen oltiin saatu aluilleen. Nyt oli vain pelattava aikaa. Jameson palasi hikisenä takaisin osastolle ja viittoili Clinttiä tappamaan aikaa, pitkittämään puhelua. Clint nyökkäsi pomolleen ja jatkoi tiivistunnelmaista keskustelua.
"Haluan 500000 dollaria, käteisenä, 50 dollarin seteleinä. Haluan että tuot ne minulle yksin. Ei muita, tiedän että koko Los Angelesin poliisilaitos olisi puolellasi jos se siihen menisi. Mutta ei tällä kertaa. Soitan tasan tunnin kuluttua uudelleen - ja haluan että vain sinä vastaat luuriin. Aloita rahojen järjestely, jos nainen on sinulle tärkeä. Nyt".
Puhelu loppui siihen. Clint paiskasi luurin pöydälle ja kääntyi kohti Jamesonia. Jameson soitti keskukseen, muiden odottaessa vaitonaisina. Clint pälyili kollegoidensa ilmeitä, ja sai vastaansa vain muutaman tsemppaavan hymähdyksen ja olkaan taputuksen. Jameson kävi keskustelua hädin tuskin kuultavalla äänellä, ja sulki puhelimen. Hän pudisti päätänsä ja siirsi katseensa Clintistä lattiaan. He eivät voineet tehdä muuta kuin odottaa tunnin kulumista...
"Viisisataa tuhatta dollariako ? Sehän on aivan järjetön summa, herranjestas sentään!", päivitteli Los Angelesin polisiipäällikkö Raymond Gordon. Hän oli saanut viisi minuuttia sitten puhelun 9. Poliisipiirin komentajalta, Diane O'brianilta. "Ja yhden murhatutkijan ex-vaimosta ? Ettekö te osaa neuvotella siellä rikollisten kanssa vai mikä..", mutta O'brian keskeytti; "Herra Gordon. Ymmärtäkää että emme suinkaan anna kiristäjän päästä vapaalle vaikka saisikin rahat haltuunsa. Me tunnemme menettelykeinot, ja meillä on siihen miehistö. Jos vain suostutte lunnaiden lainaamiseen niin..". Mutta yritykseksi se jäi. Gordon kieltäytyi kylmästi, ja määräsi 9. Piirin keksimään jotain muuta.
Jamesonin toimistossa oli joukko totisia ja mietteliäitä poliiseja. Clint Lowrey katseli kellon sekunntiviisarin etenemistä. "Olemme käyttäneet jo puolet miehen antamasta ajasta. Jos aiomme tehdä jotain asialle, kiitos herra Gordonin, meidän olisi parasta alkaa sunnittelemaan". Jameson nyökkäsi. "Kyllä. Otan yhteyttä Neuvottelu- ja panttivankiyksikköön. He pystyvät järjestämään meille tuon 500.000 taalaa, mutta taitava henkilö huomaa ne helposti jäljennöksiksi. Niinpä meidän on syytä estää miehen aikeet ennen rahojen luovutusta". Nämä olivat tosiasioita ja itsestäänselvyyksiä, ja Clint etsi jotain muuta. Jotain, millä päästä jäljille..
"Asunto!", Clint huudahti. Hän ponkaisi pystyyn ja huusi konstaapeli Hendleytä, osaston parasta kuskia. Hendley syöksyi paikalle, ja Jameson huusi "pitäkää sitten kiirettä, sillä puhelu tulee puolen tunnin kuluttua!".
Näin Clint ja Hendsey kaahasivat noin 20 minuutin matkan Susanin asunnolle, joka sijaitsi varakkaalla alueella Santa Monicassa. Paikan päälle tultuaan Clint katseli hetken ympärilleen, sitten asteli rakennukseen, jossa oli hiljaista. Hallissa oli vastassa ovimies, jonka Clint muisti olevan nimeltään Mike. "Mike, terve. Olen tullut työasioissa..", mutta Mike näytti ymmärtävän tilanteen. "Kyllä, herra Lowrey. Otan osaa tapahtuneista. Olemme kaikki huolissamme ja.." mutta Clint ohitti miehen jatkaen yläkerrokseen.
Näin ollen hän saapui asunnolle ja Clint repi poliisin rikospaikan erittelevät tarrat sivuun. Clint katsoi kelloonsa ja tajusi että aikaa olisi vain 5 minuuttia. Hän otti kännykkänsä esiin ja soitti osastolle, jossa Jameson vastasi. Astuessaan sisään asuntoon, Jameson vakuutti puhelimessa että varsinainen kidnappaajan tuleva puhelu siirrettäisiin Clintin kännykkään. "Mainiota, ruuhkaa oli odotettua enemmän. Joka tapauksessa, olen Susanin asunnolla. Kenties täältä löytyy jotain"..
Pari minuuttia myöhemmin Clint oli ehtinyt käydä jo olohuoneen ja osan keittiöstä läpi, kunnes hän kuuli jonkin vaimean mutta kimakan äänen. Hän keskeytti kaapiston tutkimisen, ja kuunteli tarkasti. Taas.. se oli puhelin! Jossain makuuhuoneessä päin! Clint harppoi makuuhuoneeseen, jossa oli vielä selkeämmin kamppailun jälkiä kuin muualla. Ilmeisesti Susan oli täältä viety matkoihinsa, tuumasi Clint.
Mutta puhelin soi edelleen, kännykkä. Clint etsi kuumeisesti ja yritti paikallistaa ääntä, ja lopulta tajusi sen tulevan jostain vaatekomeron uumenista. Ja sytytti valon komeroon, ja repi ylähyllyiltä joukon pahvilaatikkoja alas. Tuolta roinan seasta löytyi vanha Nokian kännykkä, joka pirisi kuin viimeistä päivää. Näytössä vilkkui "Unknow number", tuntematon numero. Clint empi hetken mutta vastasi, "haloo?".
Luurin toisesta päästä kuului sekava ja häkeltynyt, kenties nuoremman naisen panikoitunut ääni. "Kuka siellä? Tavoitan Susan Farleytä, kyse on elämästä ja kuolemasta.."
Ennen kuin Clint ehti tajuta tilannetta ja vastata, toinen puhelin soi. Se oli hänen omansa. Ja Clint tiesi, että soittaja olisi mies kenen käsissä hänen ex-vaimonsa henki olisi..
NII ELI J A T K A ! ! !
..noi oli tosi hyvii. Ois mukava jos sä kirjottasit viel jatkoo.
Jä mä ootan innolla jos se sun kirjas vaik ilmestyskin.....