Täällä näyttää ongelmia aiheuttavan ainoastaan nyxät! Harvoin täällä isä puhuu noista omista asioista mistä nämä uudet naiset. Iseille se ei ole niin suuri ongelma kuin näille nyxille. Jos isät kokisivat nämä asiat ongelmiksi, he puhuisivat siitä tai tekisivät jotain, mutta heille se ei ole ongelma.
Näyttää siis siltä, että vain ja ainoastaan nyxät kokevat jostain kumman syystä katkeruutta asioista, jotka eivät heitä kosketa. Sitä sanotaan myös toisten asioihin puuttumiseksi.
Ihmetellä vain täytyy, että miksi niin ahnaasti puolustavat miestä ja yrittävät kaikkensa tuhota miehen entisen perheen? Jotain aina on pahan tekemisessä takana.
Ehkä miehen rikkaat vanhemmat, suuren perinnön saavat lapset, miehen menestyvyys työelämässä, tai suuri omaisuus. Siinä on muutama hyvä asia siivellä elämiseen. Ja kun vielä pukkaa muutaman lapsen noin yllättäen, niin saalis on varma, ja erotessa elatus varma.
Tiedän yhden naisen jolla on viisi lasta joista kolmella on eri isä. No en tunne ihmistä henkilökohtaisesti, enkä tiedä mikä siinä oli takana, mutta sen tiedän että hyvin elävät tällähetkellä vaikkei isää olekkaan elämässä mukana.
Näyttää siis siltä, että vain ja ainoastaan nyxät kokevat jostain kumman syystä katkeruutta asioista, jotka eivät heitä kosketa. Sitä sanotaan myös toisten asioihin puuttumiseksi.
Ihmetellä vain täytyy, että miksi niin ahnaasti puolustavat miestä ja yrittävät kaikkensa tuhota miehen entisen perheen? Jotain aina on pahan tekemisessä takana.
Ehkä miehen rikkaat vanhemmat, suuren perinnön saavat lapset, miehen menestyvyys työelämässä, tai suuri omaisuus. Siinä on muutama hyvä asia siivellä elämiseen. Ja kun vielä pukkaa muutaman lapsen noin yllättäen, niin saalis on varma, ja erotessa elatus varma.
Tiedän yhden naisen jolla on viisi lasta joista kolmella on eri isä. No en tunne ihmistä henkilökohtaisesti, enkä tiedä mikä siinä oli takana, mutta sen tiedän että hyvin elävät tällähetkellä vaikkei isää olekkaan elämässä mukana.
Vastaukset 37
Vanhimmat
Kyllä kun noita viestiketjuja lukee, löytyy myös paljon exiä, jotka kiukuttelevat siitä, kun eivät enää voikaan täydellä volyymillä puuttua entisensä elämään - siis ihmisen, josta on eronnut. Kontrollifriikkejä löytyy puolin ja toisin, se taitaa olla pääasiassa meidän naisten ongelma. Itse olen sitä mieltä, että miksi sitten olla suhteessa jonkun kanssa, joka ei tee entiselleen pelisääntöjä selväksi (eli vaikka lapset ovat yhteiset, perhe ei enää = parisuhde entisen kanssa on mennyttä), eihän siinä ole mitään järkeä. Kaipa naiset turhautuvat miehiä nopeammin, varsinkin jos vierestä seuraavat pompotteluja, mitä toinen ei huomaa. Mutta jos keskustelu ei aiheuta tuloksia, vaan isän syyllisyyden tunteet aiheuttavat uudelle suhteelle jatkuvasti selkeää haittaa, miksi ihmeessä sellaisessa suhteessa sitten kukaan haluaisi elää. En minä ainakaan.
Suuresti ihmetyttää myös se, että miksi miehet eivät tee selväksi nykyiselleen, että hänen entisestä perheestä, vaimosta ja lapsista ei puhuta pahaa, ei heille eikä seläntakana! Myös heidän asioihinsa ei saa puuttua! Ex vaimo ja lapset on jätettävä rauhaan! Vai tekevätkö nämä naiset kaiken salassa? Se on yksi syy varmasti tuohon riitaan ja siihen ettei mies reagoi millään tavalla. Hän ei tiedä mihin nykyinen kykenee!
Miksi mies on niin nössö, että antaa vieraan ihmisen mustamaalata hänen entisen rakkaan perheensä? Vai eikö mies uskalla? Jos mies ei uskalla puolustaa entistä perhettään nykyiseltä kahjolta, niin ei se ole mies eikä mikään. Sen verran täytyy miestä olla ja suojeluvaistoa, että sanoo nykyiselleen missä menee raja! Omista lapsistahan siinä on kyse.
Pitäydyn alkuperäisessä kannassani ;) Mutta olen täysin samaa mieltä tuosta mustamaalamisesta. Se on varmaan nyxän epävarmuutta, jos pitää haukkua jotakuta, kuka ei mitenkään ole omaan elämään liittynyt. Sama homma tietenkin menee toisinpäin myös, eli mitäpä exä haukkuu nyxää, jota ei edes tunne? Kaikkihan me omat tunteemme tietenkin jollekulle jaamme, yleensä se on se oma puoliso, joka joutuu kaiken kuuntelemaan. Mutta tarvittaisiin paljon paljon enemmän suurisydämisyyttä ja vähemmän pikkuasioihin takertumista, kun mennään yksiin ihmisen kanssa, jonka menneisyys on jatkuvasti läsnä lasten muodossa. Ei siihen puuhaan kannata ryhtyä, jos haluaa "tavallisen" perheen. Ja sellainen nainen on täysin vastuuton, joka toisen lapsia parjaa mustamaalatakseen... Siitä sopiikin olla vihainen, olisin itsekin. Mutta meitä on niin moneksi, puolin ja toisin, ei parane yleistää juttuja. Itselläni homma toimii ihan ok, ei ole kenenkään tarvinnut rajoja vetää, hienotunteisuudella on selvitty loistavasti. Ja sen kyllä huomaa lapsistakin.
Entäpä jos mies ei puolusta ENTISTÄ vaimoansa siksi, että onkin samaa mieltä, tai peräti itse aloittanut koko keskustelun? Hmmm... Eeeei, kyllä sen täytyy johtua siitä, että uusi nainen, joka ei edes tunne ex-vaimoa tai sitä kuviota mihin ero on tullut, kyllä hän juuri keksii päästään ne asiat, mistä sitten puhuu miehelleen "seläntakana". Tietenkin EX-vaimon tulisi voida asentaa EX-miehensä kotiin kuuntelulaitteet, että voisi siten valvoa ja vahtia, josko joku sanoo poikittaisen sanan... Juuri näinhän se menee. Olisiko vielä hyvä sekin, että kuuntelulaitteen lisäksi, EX-vaimo saisi hallintaansa sähköiskulaitteen, jolla voisi rankaista poikittaisen sanan sanojaa? Tai muutenkin tietysti, ihan mikä asia vain v*tuttaisikin milloinkin. Heh. Controlfreaks strikes again...
entinen rakas perhe? Jos on ero tullut, niin tuskin se entinen perhe niin rakas enää on. Lapset tottakai ovat rakkaita edelleen, mutta en laskisi ex:ää kuitenkaan niihin rakkaisiin kuuluvaksi.
Voihan ne nyxän mielipiteet olla lähtöisin ihan siltä puolisolta. Tuskin kaikkien exät niin ihania on eron jälkeen, että heitä pitäisi puolustaa. Tehty mikä tehty, ero tuli ;-)
kyllä ex-vaimo on aina rakas vaikka onkin ex. Näin olen molemmilta ex-miehiltäni saanut kuulla, enkä yhtään epäile. Yhteisiä lapsia on ja lapsenlapsikin tulossa. Ei se koskaan pitkä suhde lapsineen unohdu. Mutta se ei tarkoita sitä, että seksisuhteessa olisi. Ennemmin puhuisin seestyneestä ystävyys/ vanhemmuus- suhteesta. Korpeehan se nyxiä, mutta ei auta. Ei exää maa niele ennen kuolemaa;)
meikäläiselle ainakaan exä ei ole pätkän vertaa "rakas", ei puhettakaan mistään seestyneestä ystävyys- tai muustakaan suhteesta. Eukko on edelleen totaalisen sekopäinen, luojan kiitos asuu toisella puolella Suomea tällä hetkellä eikä toivottavasti koskaan muuta lähimaillekaan...
hyvä elää!
Itsekin eronneena en kyllä sanoisi ex-miestäni mitenkäänpäin rakkaaksi! En edes ystäväksi enää, tapaamme vain lasten asioissa.
Ei se rakkaus mihinkään katoa vaikka ihmiset eroavat. Päällimäisenä siinä on vain ensin vihaa ym tunteita, mutta kun suurin tunneryöppy laantuu, niin kyllä sieltä ne tunteet nousevat kuitenkin esiin. Sitä on turha kenenkään kieltää.
Eri asia on jos on eron syy alkoholi, pahoinpitely tai muu vastaava ongelma, silloin rakkaus ja tunteet ovat kaukana.
Mutta jos on yhtisiä lapsia, niin kyllä siinä on jäljellä vielä tunteita. Vain huonon itsetunnon omaavat ihmiset kieltävät, koska leikkivät kovaa ja asettavat kovan kuoren itselleen. Miksi kieltää tunteet, ei ne välttämättä tarvi olla sitä että rakastutaan uudelleen, vaan sitä että välittää toisesta.
Kaksi aikuista ihmistä jos ei osaa olla ystävi keskenään, ovat kyllä aika keskenkasvuisia.
Eri asia on jos nyxät tulee väliin, sillon mies kyllä manipuloidaan ja vaimo haukutaan sekä puhutaan perättömiä, jotta mies elkaa eteääntymään ex vaimostaan ja lapsistaan.
Mutta millä estää nyxien puuttumisen toisten asioihin? Se tässä onkin ydin kysymys? Kun he eivät itse sitä ymmärrä, on heille tosiaankin asetettava rajat, mikä heille kuuluu ja mikä ei! Se on kyllä sillon miehen tehtävä. Se on myös miehen mitta, jossa mitataan miehen aikuisuus ja tahto myös omia lapsiaan kohtaan. Omaasta aloitteesta mies ei kyllä lapsiaan jätä ja unohda ex vaimoaan. Onhan hän kuitenkin hänen lastensa äiti!
Aina on toivoa kun on elämää. Sanoisinpa näin, et helppo kieltää tunteet, mutta joskus ne pakottautuvat kuitenkin esiin.
Kyllä se rakkaus on kadonnut siinä vaiheessa kun erotaan. Miksi muuten erottaisiin?
Kunnioittaa voi ex:ää lasten äitinä/isänä, mutta ei se ex:n paikka todellakaan ole ykkösenä.
Järjestyksen kuuluu olla lapset, nykyinen puoliso (jota rakastaa), vanhemmat, sisarukset... ja sitten se ex. Ei kukaan voi kuvitella tosissaan, että ex olisi jollain jalustalla eron jälkeen, vaikka yhteinen menneisyys onkin. Itse olen ex, enkä todellakaan kuvittele olevani miehelleni nykyistä puolisoaan tärkeämpi. Samoin kuin minun nykyinen mieheni on minulle tärkeä ja rakas, ei siis ex, vaikka toimeen tulemmekin.
Elämä heittelee suuntaan jos toiseen, ja näin se on otettava vastaan. Hankitaan oma elämä ilman, että yritetään pitää se ex vielä narussa.
Ja jos isä unohtaa lapsensa uuden puolison vuoksi, vika on vain ja ainoastaan siinä isässä. Ei olisi ollut kypsä isäksi ilman eroakaan. Kukaan järkevä ihminen ei oikeasti hylkää lapsiaan toisen painostuksesta. Annetaan palaute sille kenelle se kuuluu, eikä syytetä vierasta ihmistä.
Todellisuus on se, että syynne teillä on ollut, kun olette toisistanne eronneet. Tuskimpa siinä on ollut kyse syvästä rakkaudesta ja ykkösenä olosta. Ymmärrän hyvin, että välit voivat ajan mittaan korjaantua toverillisiksi, jos aikuiset ihmiset yhdessä lapsiaan huoltaa ilman naurettavia riitelyjä. Mutta ei se exä mikään ykkönen kyllä ole, lapset ovat, ei exä. Lapset ovat isänsä kanssa samaa verta, ja veri on aina vettä sakeampaa. Sinä taas olet exällesi vettä. Etkä tosiaankaan ykkönen. Auta armias jos exäs tietäis että täällä tollasia kirjoittelet, olis varmaan naurussa pitelemistä.
on nainen, joka kieltää tosiasiat.
Ystävyys on ihan ok juttu, kunhan siihen ei toinen liitä mitään kuvitelmia rakkaudesta ja luule, että olisi entiselleen tärkeämpi kuin tämän uusi RAKAS. Kaihertaahan se joitakuita exiä, kun tuntevat tulevansa sivuutetuiksi entisensä rakastuttua uudelleen, mutta ne onkin sitten niitä tapauksia, jotka eivät ole tajunneet, etteivät ole enää ykkösiä eron jälkeen. Ja että lapset ja lasten äiti ovat erillisiä ihmisiä, ei isä niitä kohtaan mitään "könttäsummana" tunne. Todella kurjaa, jos entinen mies on niin fiksu, että pystyy ystävyyteen, niin sitten joku pilvilinnoissa elävä ex kuvittelee heti olevansa sen maailman napa. Olisiko aika edetä omassa elämässään...
No siten tietenkin, että lakkaa kuvittelemasta voivansa puuttua ex-miehen elämään kuin ennen eroa. Ei miehen lapsista tarvitse etääntyä, se on vain sinun tunteesi, kun ex-miehesi eron jälkeen alkaa elämään omaa elämäänsä eteenpäin. Suositeltavaa olisi sinullekin. Sinä ja lapsesi ette ole sama henkilö. Miehen tehtävä on asettaa rajat sille joka käyttäytyy rajattomasti, tässä tapauksessa sinä. Mut taidat olla oikeesti provo, ei noin hölmöjä kukaan tosissaan kirjoittele ;D.
Kyllä vaan tietääkin! Tässä taannoin juttelimme. Meistä! tulimme(n) siihen tulokseen, että yhteistä elämää meillä ei tule olemaan. Parempi olla näin. Ja lopuksi ex mieheni halasi minua kyyneleet silmissä ja sanoi että ketään toista ei tule koskaan rakastamaan niin paljon kuin minua! Ja antoi myös ymmärtää että tulevat uudet naiset ovat vain elämän helpottajia.
Joten tulin siihen johtopäätökseen, että vaikka yhteisen elämän rakkaus on kuollut, niin tunteille ei voi mitään. Jos ihmistä on todella aikanaan rakastanut, ei se rakkaus sisältä katoa. Se laimenee mutta aina kohtaamisessa sävähtää.
Se sävähdys on tunne rakkaudesta!
Tuskin kukaan nainen on niin hölmö et huolis entisen miehen takasin käytettynä? En minä ainakaan , vaikka kuinka kaipaisin tai en voisi unohtaa. Käytetty mikä käytetty! Jos ukko on niin hullu, et lapsensa äidin, jotka ovat myös hänen lapsiaan, jättää täysin oman onnensa nojaan, ja selviytymään täysin yksin, ilman että mitenkään auttaa millään muotoa, niin sellainen mies joutaa mennä sinne missä paapotaan ja hoidetaan vauvamaisia miehiä! Minä en kaipaa isoa vauvaa vaivoikseni, hänellä on oma äiti menköön sinne jos ei pärjää.
Aikuinen mies tuntee vastuunsa myös silloin jos ei osaa elää parisuhteessa et pienenkin vastoinkäymisen jälkeen on valmis pakkaan laukkunsa ja häipymään itkien äidin tai lohduttajan syliin.
Minua ei koskaan jätetä ja luokseni palata, jos lähtee, lähtee lopullisesti. Kaverisuhde on ainut jonka hyväksyn, en edes ystävyyttä, koska minun arvomaailmaani ei mahdu kiertolainen!
Minunkin ex-mieheni ehdotti eromme jälkeen, että alkaisimme nyt seurustella (=siis hän olisi saanut itselleen seksipalvelut, kokin ja siivoojan tarvitessaan).
Ilmoitin hänelle välittömästi, että kiitos ei, minä haluan parempaa. Niin tyhmä minä en ole, että kun mies sanoo minun olevan hänen suuri ja ainut rakkautensa, että sitä soopaa uskoisin. Kyllä mieskin osaa potaskaa puhua saadakseen mitä tahtoo.
on ihminen, joka kuvittelee onnistuvansa yhtään missään suhteessa, jos sanelee yksinään säännöt. Mutta jos sinulla on siihen tarve, olet varmasti tapaillut ihan vääränlaisia miehiä, juuri noita "isoja vauvoja". Katsahdahan ihan erityyppistä seuraavaksi, voit yllättyä positiivisesti.
Yksin ei sais jättää lapsista huolehtimaan, se on totta. Yhdessä ne lapset on maailmaan tehtykin.
On siis kyse vielä niin tuoreesta asiasta. Ok, sorry, kuvittelin tilanteen vähän eriksi, mikä täällä palstoilla viestejä lukiessa käy niin helposti.
Noin minunkin exäni sanoi minulle eromme aikoihin, minusta se tosin tuntui hieman epämielyttävältä ajatukselta. Mutta huomasin nopeasti, että erovaiheen tunnemylleryksistä selvittyään, ex kyllä löysi ihan uuden todellisen rakkauden, koska oli silloin tarpeeksi eheytynyt siihen. Minusta asia oli hyvä juttu, en minä voinut kuvitellakaan, että minun pitäisi olla lopun elämääni vastuussa sellaisen ihmisen onnellisuudesta, jonka kanssa olimme eronneet.
turhautuvat, on varmaan juuri sitä, kun eroajat ovat jääneet liian kiinni toisiinsa, eli kyse ei ole pelkästään vasnhemmuuteen liittyvistä asioista. Vaan mitäpä sellaiseen mieheen kiinnittymään, joka ei ole päässyt yli entisestään? Oma lukunsa ovat tietysti ne miehet, jotka itse ovat siirtyneet eteenpäin ja entinen taas ei, eli entinen pyrkii kaikin tavoin keksimään roikkumistapoja ex-mieheensä, on se sitten typerää kiusantekoa tai jatkuvaa puhelinterroria, johon mies on yrittänyt puuttua. Vaan eipä voi yleistää nyxiä ja exiä, kaikki eivät ole samanlaisia. Thank God.
Tuolle on monta syytä. Kysynpä nyt sellaista vaikka alkuun, että kumpi parisuhteessa yleensä puhuu enemmän ongelmista? Nainen, vai mies?
Toinen asia on se, että isät eivät huomaa kaikkia sellaisia asioita, jotka uudet naispuoliset kumppanit huomaavat ikäänkuin sivustakatsojan roolissa.
Kolmas syy on se, että asiat, jotka liittyvät sellaisiin juttuihin, joita naiset yleensä tekevät, ei isiä voi se kiinnostaakaan - mitäs moisesta stressaamaan, kun se toinen ne kuitenkin hoitaa ja huolehtii.
Neljäs syy liittyy siihen, että tuolla isällä saattaa olla huono omatunto siitä, ettei ole lastensa kanssa päivittäin, eikä siksi halua sanoa ristikkistä sanaa ex-kumppanilleen, vaikka olisikin eri mieltä.
Miksi ihmeessä keträän isää vaivaisi se, jos uuden kumppanin oikeuksia poljetaan, kun eivät ne koske tätä isää itseään? Miksi isää stressaa, jos uudella kumoppanilla on paha olla, kun se ei kosketa itseä suoraan?
Jne.
Ja kuulehan. Minäkin olen ollut kaksi kertaa avossa miehen kanssa, jolla on ollut lapsi entisestä suhteesta ja seurustellut kaksi kertaa muutenkin etäisän kanssa (yksi oli iältään 20, yksi 22, yksi 28, ja yksi 34 silloin, kun suhteemme alkoi) ja nämä olivat siis jo eronneet lastensa äideistä jokainen. Yhdelläkään ei ole ollut paremmat tulot,saati enemmän omaisuutta, kuin minulla. En muuttanut yhdenkään luokse, kukaan ei elättänyt minua (tilanne oli enemmänkin päin vastoin) jne.
Olen vai sattunut törmäämään eronneisiin miehiin ja ihastunut...En sunkaanole hakemalla hakenut sellaista. Niin ja vain yhdessä näistä neljästä tapauksesta oli lapseen/exään ongelmia... Miehen oikeuksia ei ollut tarvetta puolustaa, mutta omiani kyllä (jos kelpasin maksajaksi ja kuskiksi ja siivoojaksi ja kokiksi, niin miksi en kelvannut yhteisiin mukaviin tapahtumiin, kuten harrastuksen esityksiin yms)...
exä ja nyxä kun noin kovin puolustelet meitä exiä? Osaisitko ottaa asiaan kantaa molempien kannalta? Minua exänä hävettää hirvittävästi tuollaiset puheet.
Olenkohan minäkin exäni nyxälle kauhea taakka ja rasite?
Olemme eronneet exäni kanssa reilu vuosi sitten ja liitostamme on jäänyt minulle 3 pientä lasta. Isä ei pahemmin eron jälkeen ole ollut kiinnostunut lapsistaan, vielä vähemmän tavattuaa nyxänsä, jolla myös lapsi. Minä olen ollut se, joka on tuputtanut lapsia exälle kylään ja muutenkin pitänyt yhteyttä, isäkun ei sitä tee.
Eli nyxä ajattelee, että minä tahallani sotkeennun heidän elämäänsä? Että roikun kiinni siinä miehessä jonka itse jätin? Voi nyxä parka... Vaikka se mies hänen silmissään ehkä on maailman ihanin, minulle hän ei todellakaan sitä ole!
Ei kaikki exät ole "rasitteita" tai "roikkujia". Et varmasti sinäkään esimerkiksi. ;) Se nyt on ihan eri asia, jos yrittää lastensa asioissa olla yhteydessä. Harmillista jos isää ei kiinnosta, toisaalta sen pitäisi nyxällekin kertoa jotain miehestä, joka on valmis hylkäämään lapsensa. Todella turvallista esim. ajatella tekevänsä lapsia lisää sellaisen ihmisen kanssa... En olisi voinut kuvitellakaan itse ryhtyväni suhteeseen ihmisen kanssa, jolle OMAT lapset olisivat olleet yksi ja hailea. Älä murehdi, ei tämä keskustelu tarkoittanut sinua. Mukavaa syksyn jatkoa!
Jos exäsi on tosiaan noin tunari, älä silti kuluta itseäsi loppuun yrittämällä väkisin lasten ja isän suhteen paikkaamista. Sen tulisi lähteä isästä. Jos sillä ei oma järki sitä sano, lienee varmaan turhaa sinunkin ponnistelusi. Vaan edestään löytää vielä käytöksensä tuollainenkin "isä".
ihan vapaasti.Kun on moisen kultakimpaleen onnistunut pyydystämään kuin minun exmieheni niin hehkuttakoon kunnolla ;DDDDDDDDDDDDDDDDD
Oikeesti mitä onnellisempia he ovat sen parempi.Heidän onnellisuutensa näkyy myös lapsissani ja minä saan elää exän kiusanteolta rauhassa niin kauan kuin siellä perheonni cucoistaa. =)
;D Helpompaa se näin on, ei tarvitse riidellä exän kanssa kun on niiiiin onnellinen nykyään. Aina paree mitä kauemmin kestää!
Pitäkää päänne, ja tehkää selväksi, että lapsella on oikeus isäänsä jos hän haluaa, ja luu kurkkuun että paskaan ei jauheta! Laittakaa ne naiset kuriin, muutenhan se ei lopu ikinä.
Ei heiltä kysytä miten toimitaan vaan heille sanotaan miten toimitaan!
Ja jos ex vaimojen sanaan ei uskota, laittakaa mies aisoihin ja tekemään selväksi nyksille että entinen perhe on hänen asiansa, ja heidät on jätettävä rauhaan! Jo on kumma jos mies ei omiaan puolusta! Kyllähän vieras ihminen tekee mitä lystää, kun ei ole omat panokset pelissä. Mutta aivan varmasti pitäisi omiensa puolta jos tilanne olisi päinvastainen.
Miehelle vain selkeät sävelet, että jos nyxiään eivät saa kuriin,niin syyttäköön itseään jos entinenperhe ja suku on häntä vastaan. Kukaan tervejärkinen ei tuollaista peliä katsele.
Ehkä sinun entisesi on marionettinukke, kaikilla ei asiat kuitenkaan mene niin.
Oma lukunsa on sellaiset naiset, jotka oikeasti yrittävät estää isän ja lasten tapaamisia (niitä kyllä lukemani perusteella löytyy enemmän existä kuin nyxistä), sellaisille löytyisi kyllä paljon tilaa saunan takaa.
Mutta sitä et tekstisi perusteella kyllä tunnu ymmärtävän, että isä pitää omiensa puolta, jos pitää sekä lastensa että elämänkumppaninsa puolta, mistä sinä et ole kumpaakaan. Ja "nyxä" taas pitää yhtä lailla oman perheensä puolta. Eli HÄNEN puolisonsa puolta. Jos sinä exänä aiheutat HÄNEN puolisolleen turhaa harmia, tottakai hän pitää miehensä puolta. Samoin kuin HÄNEN miehensä pitää hänen puoltaan. Tietenkin. Etkä sinä, ulkopuolinen, kyllä ole kukaan sanelemaan miten ENTISEN puolisosi uuden pitäisi toimia, hui hai jos sellaisissa kuvitelmissa elät, niin ei ihme että olet noin turhautunut. Kukaan ei pysy tervejärkisenä jos on noin kontrollinhaluinen.
jokaisen häpeä miten on ollut ja miten on.
Olen exä ja nyksä, mutta ennen kaikkea olen äiti omille lapsilleni. Ero tuli aikanaan miehen sivusuhteen paljastuttua; nykyisin ko olento on lasteni isän ns nyksä. heidän keskinäiset ongelmansa näkyvät lasteni voinnissa ja myös eksäni yhteydenottojen tihentymisissä - jopa ko nyksäkin on yrittänyt olla yhteydessä minuun kun heillä on syystä tai toisesta mennyt huonosti. Aluksi eron jälkeen olin katkera siitä että lasten isä unohti lapsensa, käyttäytyi törpösti, loukkasi heitä. Mahdollisesti uuden naisen intressit, hänen oma lapsettomuutensa ja ehkä mustasukkaisuutensa olivat osanaan vaikuttamassa asiaan. En todella halunnut lähteä seltvimään heidän asioitaan: omissa ja lasten asioissa oli tarpeeksi. Kun olen mennyt tekemään moisen aasin kanssa lapset, en voi sille enää mitään. En halua edes katua, koska lapset ovat ihania ja muunlaisia lapsia en ikinä haluaisi. Eksäni törppöydelle en voi mitään, voin vain lohduttaa lapsiani ja olla heille (usein ainoana aikuisena) isosti läsnä ja olemassa. Kiukku nousee pintaan kun se nyksän-pöljä yrittää ottaa minuun yhteyttä mutta muuten en häntä onneksi juuri ajattele. Oman nykyisen mieheni lapset ovat aikuisia ja heihin olen hitaasti mutta varmasti tutustunut, ja mummipuolena olo 39-vuotiaana on ollut hulppean hauskaa.
Itse olen ex ja nykyinen.
Meidän kohdalla asia on toisin .Mieheni ex aiheuttaa ogelmia.Mieheni on puuttunut asioihin ja viennyt asian viranomaisille.
Itse luen kyseistä palstaa, koska haluaisin kuulla samojen ongelmien kanssa olevien ajatuksia, ja miten heillä mahdolliset ongelmat ovat ratkenneet.
Ikäväkseni olen huomannut,ettei se ole mahdollista. Lukijat ja kirjoittajat, eivät aina ymmärrä kysymyksiä tai viestin sisältöä.Lopputulos, kirjoitetaan täysin asian vierestä.
Itse puolustan miestäni täällä, koska näen mitä kaikkea hän tekee tavatakseen lapsiaan, mutta ex estää tapaamiset, puhelinyhteydet jne.(ex on itsekin naimisissa). Minun ja entisen mieheni kanssa lasten tapaamiset sujuvat ongelmitta.Hänellä on uusi vaimo ja yksi yhteinen lapsi.
Mistäs muualta me nyxät ongelmat saatais, kuin ex:ltä? ;)
Tjaap. Rikas exäsi? Kyllä ne maalliset mammonat kuluu lähinnä elatusmaksuihin. Ja kun avioon mennään, tehdään tietenkin avioehto, jos toisella on perijöitä valmiina. Empä tiedä ketään, joka rikastumisen toivossa olisi sitoutunut elatusvelvolliseen ihmiseen. Rikastumista ei myöskään aiheuta lasten teko (päinvastoin kulutus lisääntyy). Jos ero taas kävisi, tietenkin toinen maksaisi elatusta, ihan samalla tavoin kuin itsekin sitä (ilmeisesti rikastumisen toivossa) saat lapsen kuluihin.
Oman puolison asioihin "puuttuminen" ei ole ulkopuoisen puuttumista. Ehkäpä niin väittävän exän tulisi tajuta viimein, että hän se on se ulkopuolinen. Jos sen tajuaisi, eipä kenenkään tarvitsisi sen enempää saada harmaita hiuksia. Sitähän se eroaminen tarkoittaa. Ja mitä tulee lapsen asioihin, tietenkin ensisijaisesti vanhemmat niistä huolehtivat, mutta mikäli ne vaikuttavat paljonkin myös jomman kumman uuden puolison elämään, on siinä sanansa sanottavana heilläkin.
Että mitäpä sinä, exä, täällä puutut ja ongelmista nyxien suhteen pajatat, menee vähän ristiriitaiseksi koko otsikkosi, sinähän täällä vaivaa näet, ja vielä nyxistä, jonka asiat eivät sinulle kuulu tippaakaan.
Et ole ainoa ihminen joka näkee vaivaa toisten asioista. Valitettavasti..
Itsekin eronneena tiedän, ettei yh saisi tulla hyvin toimeen. Mutta kun kaikissa liitoissa se rikkaampi osapuoli ei aina ole isä. Minäkin jäin asumaan asuntoomme eron jälkeen(kaupungin keskustaan), eikä velkaa ollut nimeksikään. Auton hommasin(ilman velkaa!) kun mies otti mukaan omansa(velkaisen). Sitten vielä kehtasin irtisanoa itseni töistä ollakseni jonkun aikaa vain kotona eron jälkeen. Mielestäni lapseni ansaitsivat sen. Myöhemmin palasin töihin, mutta pienemmällä viikkotuntimäärällä.
Tiedän, että minustakin puhutaan takanapäin ja mietitään että kuinkahan suuret on ollenkaan elarit.. Voinpa kuitenkin sanoa, että ihan minimit ovat.
Voihan naisellakin olla rikkaat vanhemmat, suuren perinnön saavat lapset(perintö äidiltään), menestyvyys työelämässä ja suuri omaisuuskin vielä.
Kaikki ei ole kultaa mikä kiiltää. ;o)
Mieheni alakouluikäinen lapsi soitti minulle, siis nyxälle eikä isälleen, että olenko minä viikonlopun kotona, että hän voisi tulla meille. Isä on viikonlopun töissä.
Mitä minun siis kuuluu tämän "miksi toisten asiat kiinnostavat nyxiä?"-kirjoittajan teorialla vastata lapselle?
Jos otan lapsen luokseni, niin silloin MINÄ huolehdin hänestä ja otan hänestä vastuun ja päätän hänen asioistaan. Silloin minä siis puutun asioihin, jotka eivät minulle kuulu.
Jos taas en ota, niin olen ilkeä äitipuoli ja estä lasta tapaamasta isäänsä, siis estän lasta tapaamasta isäänsä, vaikka lapsi onkin minun hoidossa eikä isänsä.
Minä olen ajatellut olla niin "kauhea nainen", että MINÄ PÄÄTÄN ottaa lapsen luokseni, vaikkei isä olekaan kotona. Miksi en ottaisi, jos hän kerran meillä viihtyy. Huolehdin hänestä siinä samassa kuin muistakin. Vai onko se lapselta kiellettyä.
normaali ihminen!
Itseni luen sellaiseksi, oli se sitten jonkun mielestä miten omhyväistä tahansa, teen nimittäin juuri tuota samaa kuin sinäkin. Huolehdin lapsista joita en itse ole tehnyt! Ei minulla ihmisyyden nimissä ole mitään heitä vastaan.
Tälläinen on ihan normaalia. Ei tarvi katkeruuksissa pyöriä, ottaa tilanteet niin kuin aikuinen.
meillä minä olen mieheni nyxä ja nimenomaan tämä ex oli se joka oli mieheni rahojen perässä!! Hän sanoi miehelleni pyytävänsä isot elatusmaksut ja että ne hän tulisi myös saamaan. Miehelläni hän ostatti vaunut,turvaistuimet ja sängyn ja vei itse kuitit soskaan että sai niistä ITSELLEEN rahat!! Vaikka mieheni ne maksoi. Sitten pyysi parin kuukauden elatusmaksut käteisenä mieheltäni vaikka oli ne jo saanut soskasta. HÄN oli ja on se joka juoksee rahojen perässä. Hän huijasi itsensä raskaaksi mieheni tietämättä. Hän väitti ettei enää tule raskaaksi ja pam! Parikuukautta ja oli raskaana. Nämä siis tapahtui ennen minun tuloani. Mieheni on onnellinen kanssani ja tyytyväinen kun olen hänelle tukena ja turvana. Olemme todella läheisiä ja rakastamme toisiamme paljon. Joten sinun juttusi taas vaikuttavat hieman katkerilta.