Kerran kun täällä ei käy kuin rantaromaaneita(valtaväestön edustajia), jotka ovat ajaneet varsinaiset palstankäyttäjät evakkoon... niin kuin veli venäläinen silloin joskus..
Pistän tänne opetusohjelmaa suomalaisesta kultuurista, joka on unohtunut jo melkein kaikilta.
Naemisii' ennev vanhaa'
Avijolliitto olj ennen sukkuiv välinen sopimus, jossa morsijan siirty vanhempiin kottoo sulhasen luo. Talloovellisiin seekkoehin kiinnitettiin suurta huomijota. Ristillinem piruntorjuntapatteri ryhty myös siätelemmää' avijolliittoo. Ruohti-Suomessa luterillaenev vihkiminem miärättiim pakolliseksi vuonna 1612, 1686 kirkkolaessa ja lopullisesti vuoen 1734 valtakunnal laessa. Sivviilivihkiminen o' ollu Suomessa mahollinev vuojesta 1917 suakka.
Vuoteen 1864 suakka kosijam piti suvaha avijolliittolupa naesen naettajalta, joka olj yllöösä naese' isä. Siitä vuojesta alakaen kuitenniisa 21 vuotta täättänyt neeto sae männä avijolliittoo' iliman naettajan suostumustakin. Kun kuitenniisa olj tullu tavaksi pyytee naesen kättä tämä' isältä, tappoo jatkettiiv vielä ehkä osaksi kohtelijjaesuuvesta 1900-luvum puolelle.
Kosinta
Kosintaa pohjusti aeka monesti ennem mualla ennakkotietustelu. Sittel lähettiin kosimaa'. Yllöösä puhemies esitti asijan ja sulhane' olj vaen näätteenä mukana. Sulhasen ee aena ollu välttämätöntä ees tulla mukkaan kosimaan. Ylleenen kosinta-aeka olj syyspuolj ja matkaal lähettiim mahollisimman salloo ja myöhällä.
Kosimaal lähettiim parraalla hevosella. Mukana olj kihlat, sormus, huivi, muutamija hoppeerahoja ja muutakiv varroem mukkaan. Paekoe' olj tapana alotella kierrellen kuarrellen ja puhuva ilimosta, paekoem mäntiin suoraa' asijaan. Puhemies kysyi asijaa tytöv vanhemmilta ja pimu kuhtuttiim paekalle, jos vanhemmat olivat myöntyväesijä. Puhemies jatkoe sulhasen kehuskeluva ja kihlat annettiin tytölle.
Pimu suattoe ottoo kihlat usseeltakin kosijalta, mutta häne' olj pallaatettava ne pieneh harkinta-ajaj jäläkeen, jos tarjoos ee tyyvyttänyt. Palavelusväki ja työläeset eevät yllöösä tarvinneet puhemiestä vuan kihlaatuivat omatoemisesti.
Kihloev vastaanottamisej jäläkeen tulivat koenkahtojaeset: morsijamen koesta käätiin kahtomassa sulhasen kotija. Sanottiim morsijamem menevän koenkahtojaesiin, talonkahtojaesiin, minijäsopalle, hoosuviikolle tahi rukinsijjaa kahtomaan. Tässä vaeheessa olj vielä mahollista peruva, jos paekka ee miellyttänyt.
Pistän tänne opetusohjelmaa suomalaisesta kultuurista, joka on unohtunut jo melkein kaikilta.
Naemisii' ennev vanhaa'
Avijolliitto olj ennen sukkuiv välinen sopimus, jossa morsijan siirty vanhempiin kottoo sulhasen luo. Talloovellisiin seekkoehin kiinnitettiin suurta huomijota. Ristillinem piruntorjuntapatteri ryhty myös siätelemmää' avijolliittoo. Ruohti-Suomessa luterillaenev vihkiminem miärättiim pakolliseksi vuonna 1612, 1686 kirkkolaessa ja lopullisesti vuoen 1734 valtakunnal laessa. Sivviilivihkiminen o' ollu Suomessa mahollinev vuojesta 1917 suakka.
Vuoteen 1864 suakka kosijam piti suvaha avijolliittolupa naesen naettajalta, joka olj yllöösä naese' isä. Siitä vuojesta alakaen kuitenniisa 21 vuotta täättänyt neeto sae männä avijolliittoo' iliman naettajan suostumustakin. Kun kuitenniisa olj tullu tavaksi pyytee naesen kättä tämä' isältä, tappoo jatkettiiv vielä ehkä osaksi kohtelijjaesuuvesta 1900-luvum puolelle.
Kosinta
Kosintaa pohjusti aeka monesti ennem mualla ennakkotietustelu. Sittel lähettiin kosimaa'. Yllöösä puhemies esitti asijan ja sulhane' olj vaen näätteenä mukana. Sulhasen ee aena ollu välttämätöntä ees tulla mukkaan kosimaan. Ylleenen kosinta-aeka olj syyspuolj ja matkaal lähettiim mahollisimman salloo ja myöhällä.
Kosimaal lähettiim parraalla hevosella. Mukana olj kihlat, sormus, huivi, muutamija hoppeerahoja ja muutakiv varroem mukkaan. Paekoe' olj tapana alotella kierrellen kuarrellen ja puhuva ilimosta, paekoem mäntiin suoraa' asijaan. Puhemies kysyi asijaa tytöv vanhemmilta ja pimu kuhtuttiim paekalle, jos vanhemmat olivat myöntyväesijä. Puhemies jatkoe sulhasen kehuskeluva ja kihlat annettiin tytölle.
Pimu suattoe ottoo kihlat usseeltakin kosijalta, mutta häne' olj pallaatettava ne pieneh harkinta-ajaj jäläkeen, jos tarjoos ee tyyvyttänyt. Palavelusväki ja työläeset eevät yllöösä tarvinneet puhemiestä vuan kihlaatuivat omatoemisesti.
Kihloev vastaanottamisej jäläkeen tulivat koenkahtojaeset: morsijamen koesta käätiin kahtomassa sulhasen kotija. Sanottiim morsijamem menevän koenkahtojaesiin, talonkahtojaesiin, minijäsopalle, hoosuviikolle tahi rukinsijjaa kahtomaan. Tässä vaeheessa olj vielä mahollista peruva, jos paekka ee miellyttänyt.
Vastaukset 1
Vanhimmat
huumori kukkii täällä kehukaa muutki,tällästä eli suoraa puhetta sen olla pittää