Näin yöllä unen kristalliportaista
joita kuljit alaspäin päättävin
askekelein
Minä olin tulossa ylöspäin
sinua vastaanottamaan
melkein liidin luoksesi
kun aioin juosta syliisi
kietoa käteni kaulallesi
Yhtäkkiä portaat katosivat
kuin taikaiskulla
En nähnyt sinua enää
Heräsin tuskaisena
mihin katosit
Jätitkö taas minut yksin
äkkiä netille, rakkausrunot esille
ja sieltä löysin taas runosi
minulle kirjoitetun
En ollutkaan yksin
sinä olet siellä
jossakin kaukana
mutta kuitenkin mahdollisen
matkan päässä
joita kuljit alaspäin päättävin
askekelein
Minä olin tulossa ylöspäin
sinua vastaanottamaan
melkein liidin luoksesi
kun aioin juosta syliisi
kietoa käteni kaulallesi
Yhtäkkiä portaat katosivat
kuin taikaiskulla
En nähnyt sinua enää
Heräsin tuskaisena
mihin katosit
Jätitkö taas minut yksin
äkkiä netille, rakkausrunot esille
ja sieltä löysin taas runosi
minulle kirjoitetun
En ollutkaan yksin
sinä olet siellä
jossakin kaukana
mutta kuitenkin mahdollisen
matkan päässä
Vastaukset 8
Vanhimmat
runosi,
se toivoon, pelkoon ja helpotukseen,
yllättävien tapahtumien kautta käy... :)
Taas sai hienon runosi lukea pienen hiljaisuuden jälkeen.
On ollut niin paljon muuta kirjoiteltavaa ja lukemista, etten ole ehtinyt tällä palstalla käydä
tuli kun runosi luin.Kiitos ja terveisiä.
Ajattelin yrittää kirjoittaa iloisempia runoja,
yleensä ne ovat aika synkkiä. Tällä hetkellä olen minäkin hyvällä mielellä ja silloinhan on helpompi kirjoittaa jotain myönteistä
taas sanasi asetit Lio!
Toisinaan osuu toisinaan ei, niin kai se kaikilla
käy
Runojen riimit ovatkin kuin portaita, joita pitkin astelemme ylös tai alas =)
aina onnistu, ainakaan multa
Hyvin sanottu että runojen riimit ovat kuin portaita.....