Ystäväni,
Rakkaani,
ethän pahoittanut mieltäsi
vaikka annoin takaisin,
hiukan kolhaisin.
Sarkastisesti vitsailin
Arkaan paikkaan sohaisin.
Vitsailen usein
sanoin sarkastisin
Olen tottunut niin
näihin tapoihin kummiin,
joihin totuttelu minullakin
vaati hirmuisesti aikaa.
Et voi aavistella lainkaan!
Tahdoin olla hiljaa hetkisen
koska sain tunteen kummallisen
Tunnen poltteen sydämen
ajatukset vaellellen...
Pelkään, että vajoan
mukana tän tunteen kumman
sinne samaan maailmaan
mistä laitoit pakenemaan silloin...!
En tahtois kiirehtää,
mut ei anna periks luonne tää
jos tunne sinne saakka entää.
Luonne työhön minut pistää,
en silloin odottelemaan jää
kuten havaitsit.
Taistelen mä vastaan
kaikin mahdollisin keinoin
Tahtoisin ainoastaan
säilyttää tän, mikä saavutettiin vaivoin.
Silti sulle vihdoin tunnustan:
löydät sydämeni palan
talvitakkis taskusta
se sinne jäi ennen joulua.
Silloin niin läheltä askelsit.
Jos tahdot, sen mulle palauttaisit...?
Muuten pyydän, hyvää huolta pitäisit. =o)
Rakkaani,
ethän pahoittanut mieltäsi
vaikka annoin takaisin,
hiukan kolhaisin.
Sarkastisesti vitsailin
Arkaan paikkaan sohaisin.
Vitsailen usein
sanoin sarkastisin
Olen tottunut niin
näihin tapoihin kummiin,
joihin totuttelu minullakin
vaati hirmuisesti aikaa.
Et voi aavistella lainkaan!
Tahdoin olla hiljaa hetkisen
koska sain tunteen kummallisen
Tunnen poltteen sydämen
ajatukset vaellellen...
Pelkään, että vajoan
mukana tän tunteen kumman
sinne samaan maailmaan
mistä laitoit pakenemaan silloin...!
En tahtois kiirehtää,
mut ei anna periks luonne tää
jos tunne sinne saakka entää.
Luonne työhön minut pistää,
en silloin odottelemaan jää
kuten havaitsit.
Taistelen mä vastaan
kaikin mahdollisin keinoin
Tahtoisin ainoastaan
säilyttää tän, mikä saavutettiin vaivoin.
Silti sulle vihdoin tunnustan:
löydät sydämeni palan
talvitakkis taskusta
se sinne jäi ennen joulua.
Silloin niin läheltä askelsit.
Jos tahdot, sen mulle palauttaisit...?
Muuten pyydän, hyvää huolta pitäisit. =o)
Vastaukset 12
Vanhimmat
Sarkastinen,
kirjaimellinen
Tiukkapipo
hikipinko
Joka nauraa itselleen
vakavasti ottaen
Kehenkään tuskin luottaen
Kerran pahoin satutettu
on piikillänsä varustettu
Sillä puolustautuu
haarniskaan ajoin sonnustautuu
Silti sielunsa avaa
sen pirulle myy
Kyllä hulluus tästä kiteytyy,
se on varmaa
Koeta sitten sanoista näistä
saada juonta, hännänpäistä
Kun itsestäni sulle kerron
vastaustas hetken varron
Jos vaan muistat
itse pyysit
tätä halusit
Jos korjata jaksat
luuloni väärän (?)
Ja antaa luottamusta vähän
Suuntani -luultavasti- käännän
katso vaan
Siihen saakka taistelen
ja suurinpiirtein jakselen
Susta vaan ei selvää saa
enkä kysyä tahdo/voi enää suoraan
se olisi jo itsemurhaa. ;-)
Itsestäni vitsin tein
ettet ymmärtäisi väärin perin.
-Kuulkaas, aika harva jaksaa
tällaista hullua! =)
mielipuolelle laulan ylistyslaulun. Olet kuin kirjoittaisit minun sieluni kuvasta, piinallisen mieleni muhkuroista. Pidin ja pidän kovasti.
Hulluuteen asti olen itsekin itseäni penkonut, järjestystä ei päälle löydy. Onneksi on sanat, ettei pehmustetun huoneen ovi heilahda(vielä.)
Sielunkumppani! =) Kyllä sitä pehmustettua huonetta on tullut tiirailtua, mutta vierailijan osalta. ONNEKSI! Toivottavasti sinne ei tie käy. ;-) Eiköhän me järjissämme vielä pysytä... Kirjoitellaan tänne, niin pysytään! *hekottelee*
Olen vielä minäkin "terveenä" pysynyt ainakin omasta mielestäni. Kaverit kyll väittää ett tämmönen uneksiminen ja runojen rustaaminen on vaaraksi taspainolle. Ja Pöh. Ne ei tiedä mitä heinoa täältä löytyy. Eihän.
Ihan tervejärkinen olet sinäkin. Olet, olet!
Kaverit saa väittää mitä väittää. Minulla ainakin tämä runojen rustaaminen on sitä tasapainon säilyttämistä ja mielen avartamista. Muuten hajoaisin tuhansiksi paloiksi tai sairastuisin ihan fyysisesti. -Vaikka nyt olenkin hiljaa jonkun aikaa... NO, vastaan minä nyt täällä, yritän olla kirjoittamatta uutta. Etten puhuisi yksin. ;-) (Jos se huomautus kohdistuikaan minulle, mutta olen aika usein kirjaimellinen...)
hiljaa. Kirjoita toki. Vastakaiku on ainoa rakentava voima. Ja siks toiseks. Et ole yksin, vaikka siltä tuntuukin. Tai sitten minäkin olen yksin. Kirjaimellisuus ja jääräpäisyys. Mitä tekoa niillä on jos suloinen hulluus valtaa mielen. Minä en halua olla järjen ja viisauden vanki. Arki on liikaa sitä. Miksi emme saisi edes joskus olla jotain muuta.
rohkaisevista sanoista! Olet oikeassa, ei aina joka paikassa tarvitse olla järkevä. Olkoot tämä paikka se, jossa saa antaa mennä ylikin. Tai toinen niistä! Luovuus ja hulluus....
Nooh, jatketaanpas! Kunhan on aikaa...
aina rajallinen. Ei meidän tarvitesekaan takertua siihen. Annetaan ajatuksille suurin osa ajastamme, niin silloin kirjoittamiseen kiteytyy se oleellisin. Kuunnellaan tulevaa.....
pahoittuu joskus aivain pienistäkin sanoista,asioista.
eihän sydämmesi aivain liekeissä vain ole??
säilytä ja vaali kaikkea hyvää minkä olet oppinut ja saavuttanut.
hyvä ja kaunis runo.
Oli likellä, ettei sydämeni roihahtanut täyteen liekkiin. Joku kaunis muisto kai liekin sytytti. Mutta sammutin liekin, onnistuin.
Kyllä vain. Kun osaisi pitää joskus kielensä kurissa, voisi vaalia saavutettua, säilyttää opittua. ;-)
Kiitos kommentista! =D
(Nyt yritän sitä kielen kurissa pitoa ja mielelläni kuulisin jotain muuta, liikaa minua. Liikaa yksinpuhelua olen harrastanut! *vink vink*)
miksi sammutit ekö kannattaisi joskus antaa roihuta täysillä :=))))
mitä turjia mitä yksipuhelua anna menä vaan yksipuhelut sun muut.
se kielenkurissa pito se on sit vaikeaa ainakin miul nyt täl hetkel voisin.....:=)))
jatketaan.......link.link.
Hyvän runon taas kirjoitit, runossasi olit rehellinen, näit omat virheesi, rakkauttakin palasen jätit luokse rakkainpasi, toivoen että hyvää huolta pitäisi