Tuntemani yh-äiti saa ainoasta lapsestaan vapaata kolmasosan kuukaudesta jolloin lapsi on isänsä luona.Lapsen äidin ei tarvitse yhtään kokonaista viikkoa olla lapsensa kanssa yksin vaan lapsi on isällään välillä.
Tämä äiti on väsynyt ja hänellä on perhetyöntekijä joka hoitaa lasta välillä että äiti saa omaa aikaa.
Perhetyöntekijän lisäksi tällä äidillä on lukuisia eri hoitajia lapselle.
lapsi on kohta kouluiässä,normaali kiva muksu eikä mitenkään erityisen raskashoitoinen vaan oikeastaan yksi maailman helpommin hoidettavia lapsia.
Miten voi olla että yhden lapsen kanssa on vuodesta toiseen niin uupunut ettei yhtään jaksa omaa lastaan.Aina joku hyysäämässä nurkissa.
Onko tämä ihan normaalia?
Sen sijaan jokaviikonloppuiset baarireissut ei tunnu äidin voimia verottavan,sinne jaksetaan aina raahautua.Olenko minä jotenkin kummallinen ajatuksineni kun oletan että jos minä olen väsynyt niin lepään kotona enkä lähde baariin riekkumaan ja ryyppäämään ja keiku siellä aamuviiteen perjantaina ja lauantaina ja sitten taas valita väsymystä koko seuraavan viikon?
Tämä äiti on väsynyt ja hänellä on perhetyöntekijä joka hoitaa lasta välillä että äiti saa omaa aikaa.
Perhetyöntekijän lisäksi tällä äidillä on lukuisia eri hoitajia lapselle.
lapsi on kohta kouluiässä,normaali kiva muksu eikä mitenkään erityisen raskashoitoinen vaan oikeastaan yksi maailman helpommin hoidettavia lapsia.
Miten voi olla että yhden lapsen kanssa on vuodesta toiseen niin uupunut ettei yhtään jaksa omaa lastaan.Aina joku hyysäämässä nurkissa.
Onko tämä ihan normaalia?
Sen sijaan jokaviikonloppuiset baarireissut ei tunnu äidin voimia verottavan,sinne jaksetaan aina raahautua.Olenko minä jotenkin kummallinen ajatuksineni kun oletan että jos minä olen väsynyt niin lepään kotona enkä lähde baariin riekkumaan ja ryyppäämään ja keiku siellä aamuviiteen perjantaina ja lauantaina ja sitten taas valita väsymystä koko seuraavan viikon?
Vastaukset 35
Vanhimmat
taustalla voi olla paljon muuta sellaista, mistä ulkopuoliset eivät tiedä. Ei kannattaisi puuttua asioihin mistä ei täysin tiedä. Elämä ei aina ole niin mustavalkoista.
Jospa äidin unelma romuttui? Perhe hajosi. Mies ehkä petti ja jätti. Jotkut ihmiset rakantavat koko elämänsä sen toisen varaan ja kun jää yksin niin ei enää jakasakkaan.Elämä tuntuu tyhjältä , tulee masennus. Se sinne kapakkaan meno on varmaan pakoa tilanteesta , pakoa omilta tunteiltaan. Onhan hyvä että lapsi näiden tukitoimien vuoksi voi asua äidin kanssa. Mitä enemmän lapsi kasvaa ja itsenäistyy niin sitä vähemmänhän tukitoimia tarvitaan jos lapsesta kuitenkin on kasvanut tasapainoinen lapsi.
moni on herännyt karuun todellisuuteen ja huomannut että elämä ei ole ruusuilla tanssimista.
Näille kehoitan hankkimaan hyvän harrastuksen, se piristää ja antaa voimia.
Harrastus ja tekeminen antavat mielen virkeyttä.
Säästävät turhautumiselta.
Lisäävät hyvänolon tunnetta.
Niin, kukin yh toimii tavallaan ja meidänkin voimavarat ovat yksilöllisiä.
Itse olen 2 lapsen äiti (7-vuotiaat kaksospojat), olen ollut yh 3 vuotta, siis mieheni kuolemasta lähtien. Ei minulla ole vapaita viikoloppuja kahdesti kuussa, vapaita arki-iltoja tai vapaita loma-aikoja. Itse teen ja järjestän ja hoidan ja ja ja ja. Tosin joskus toki turvaudun lapsenvahtiin.
Toisilla taas en esimerkkitapauksen kaltainen tilanne, mutta olettaisin, että jos tällä yh:lla on jopa tukihenkilö, niin kyllä siihen on sosiaalisin perustein olemassa syy, ei se äidin laiskuudesta johdu. ja hieno, että äiti kykenee lapsensa kanssa olemaan tukihenkilöiden ja isän avustuksella. Olisikohan kyseessä masentuneisuutta tms?
Joten ei ihmisiä saisi tuomita näin nopsaa tietämättä asioista ja niiden syistä ja taustoista. Äidillä todellakin voi olla psyykkinen tai fyysisen syy väsymykseensä ja kykyynsä olla lapsensa kanssa.
Omalla elämänkokemuksellani olisin varmasti saanut jonkinlaista apua hakiessani myös, mutta kun pää on vielä kestänyt oikein hyvin, niin näin ollaan omin voimin jatkettu yh-arkea.
kuullostaa selkeiltä avohuollon tukitoimilta, joilla pyritään estämään huostaanotto.
ja jos homma toimii niin silloin se tienaa hintansa.
Ainakin reilusti yli kaksi vuotta on ollut perhetyöntekijä,lapsi on lastensuojelupaikalla päiväkodissa eikä muutosta parempaan ole näkynyt.
Koska avohuollon tukitoimenpiteet lopetetaan tuloksettomina vai käykö niin että siellä on ikuisesti lapsen aikuisikään asti joku hyysäämässä?
Eikö sellainen tule ihan hirvittävän kalliiksikin?
Sanoisin, että MITÄ se kuuluu kenellekään, jos toinen saa apua??? Jos äiti ei syystä tai toisesta pysty yksin vastaamaan lapsensa hoidosta,niin eikö ole hyvä, että yhteiskunnalla on keinot käytössä heidän auttamisekseen!
Ennemmin ihmettisin alkoholistien ja narkkareiden jatkuvaa hyysäämistä. Vaikka en heitäkään tuomitse, koska joskus vaan elämä ON liian raskasta ja toinen kestää enemmän kuin toinen.
On hienoa, että elämme maassa, missä on näin hyvä sosiaaliturva. Moni lapsi olisi KADULLA, jos yhteiskunta ei auttaisi. Mietitään sitä.
Kaikille yksinhuoltajille lapsineen valoisaa syksyä!! Jaksamista!!
Ehkä häntä sitten sen vuoksi hyysätäänkin.Kuitenkin jos ajatellaan lapsen parasta niin en sitten tiedä onko se lapsen paras tässä tapauksessa asua siellä äidin luona jossa on aina joku vieras apuna,aina eri lapsenvahdit että äiti saa vapaasti kulkea ja mennä ja jos lapsenvahtia ei ole,lapsi jätetään yksin että äiti pääsee baariin.Kuvittelisin että äitiä kannustettasisiin päihteettömyyteen,laitettaisiin pistokokeisiin kun on kerran todettu alkoholiongelma ja vaadittaisiin äidiltä itseltäänkin sitä ryhdistäytymistä eikä vain annettaisi lapsenvahtipalveluita ja äidille enemmän vapaa-aikaa.Tuntuu vähän siltä että lapsi asuu siellä mutta vastuu on ihan jossain muualla.
Eikö suomessa todella välitetä lapsista yhtään?Lapsihan saa ihan vääristyneen kasvatusmallin ja perheen mallin kun aina pitää olla vieraita ihmisiä auttelemassa.Äiti työttömänä päivät kotona ja kodinhoitaja käy siivoamassa ja perhetyöntekijä laittamassa ruokaa ja käy kaupassa.Jos on sairas ettei kykene niin eikö sellainen ihminen pitäisi ohjata hoitoon?Lapsi on kokopäiväpaikalla päiväkodissa,äidillä on koko päivä aikaa siivota,käydä kaupassa ja laittaa ruokaa.Mitään ei kuitenkaan tapahdu,ei ole tapahtunut koko aikana.Kun lapsi tulee päiväkodista niin kotia alkaa täyttyä äidin kavereista ja niiden kanssa sitten kahvitellaan koko ilta ja kukaan ei tee lapsen kanssa mitään.Jo on virikkeellinen lapsuus.
tulee kalliimmaksi. Ja lapsen parasta noilla tukitoimenpiteillä ajetaan.
Lastensuojelupaikka , mikä se on ? Ilmeneekö asia papereista, vai onko vain naapurin kuulema huhu.
Samaa minäkin mietin!!! Aloittaja on varsin hyvin perillä yh-äidin asioista.
Onkohan tämä tukiperhe ihan terve sisältä ja paras paikka vieraille tuen tarpeessa oleville lapsille. Tuo kyttäysmentaliteetti ja pahansuopaisuus, jota aloittaja edustaa, vain vahvistaa kyynistä ajatustani tukiperheistä ja niiden sisäisistä ongelmista.
Aloittaja saa minut todellakin miettimään...
ihan vaan omaan elämään eikä tulla tänne puimaan toisten asioita joista ei välttämättä kaikkea edes tiedä. Mä en tajua näitä ihmisiä joilla ei ole muuta tekemistä kuin tunkea oma nokkansa toisten asioihin ja olla tietävinään kaikki. Hanki elämä ja jätä muut rauhaan, niin kaikilla on parempi olla.
Aina ei vaan sydän kestä kun on hätä lapsen puolesta.
Onneksi on kuitenkin niitä ihmisiä jotka välittävät myös niistä lapsista joista ei kotona välitetä.
Niin, sinulla olisi mahdollisuus saada paljon hyvää aikaan lähtemällä esimerkiksi Parasta Lapsille tai MLL:n toimintaan mukaan - jos sinulla on ylimääräistä vapaa-aikaa. Saat vapaaehtoistyöhösi koulutuksen ja voisit vaikuttaa ihan oikeasti jonkun huonosti voivan lapsen elämään.
Minusta on hienoa, että kaltaisiasi huolehtivia ja osallistuvia ihmisiä on, jotka välittävät niistä lapsista kun kukaan muu ei välitä.
Tsemppiä! :)
tai ehkä juuri siksi,näen paljon välinpitämättömyyttä lapsiin kodistuvia nimenomaan.
Tuntuu vaan että yhteiskuntakin on heittäytynyt niin välinpitämättömäksi että lapsen hätää ei ajoissa nähdä eikä siihen puututa tarpeeksi kovalla kädellä.
Minne sijoittaisit lapsen? Tuon josta kerroit?
Tukihenkilönä oletan sinun ymmärtävän avun antamisen ja -tarpeen.
Oletteko perheenä saaneet jatkuvaa koulutusta tehtäväänne? (Kiinnostaa ammatillisesti)
lapsen isää tai sitten ihan sijaiskotipaikkaa.
Lähinnä pohdin sitä että miten kauan yhteiskunta antaa niitä tukitoimia,onko niille olemassa takarajaa ja onko eri paikkakunnilla erilaisia käytäntöjä.
Meillä on yh-äidin lapset kaksi kertaa kuussa että äiti saa levätä ja hieman omaa aikaa koska lasten isä kuoli eikä ole tukiverkkoa omasta takaa.
Äiti on ihan normaali äiti,tällä nyt tarkoitan että ei ole päihderiippuvuuksia eikä muita ongelmia kuin se ettei hänellä ole lähipiirissä ketään joka voisi auttaa.
Selkeästi näkee miten suuri apua meistä on ollut äidille sekä lapsille ja vaikka meille ei kuulu se miten äiti vapaansa viettää,hän ei istu sitä aikaa ravintoloissa juopottelemassa vaan ihan oikeasti lepää että sitten taas jaksaa.
Motivaatio on todella hyvä koska näkee että tämä 'työ' tuottaa tulosta ja johtaa juuri siihen mihin sen on tarkoituskin.
Tässä tapauksessa siis apu menee perille.
Kuitenkin jos meillä olisi sellaisen perheen lapset jossa valitetaan jatkuvaa väsymystä mutta kuitenkin juostaan ravintoloissa ja sitten ollaan entistäkin väsyneempiä kun lapsi palautuu kotiin,kokisin olevani hyväksikäytetty.
Enkä tarkoita tällä sitä etteikö ravintolassa saisi käydä ja joskus juopotellakkin vaan jos se muodostuu elämässä ainoaksi sisällöksi.
Vielä jos on todettu alkoholiongelma,mielestäni se vaatisi tiukempia toimenpiteitä.
Koulutukseni on lastenhoitaja,sen lisäksi kaupunki on järjestänyt erilaisia kursseja jotka ovat tarkoitettuja sijaisperheiden vanhemmille sekä meille joilla on tukilapsia.
Oletko ollut yhteydessä lapsen isään? Tiedätkö taustoja? Onko isä kuvioissa mukana? Jos lapsi on taspainoinen (kuten kuvailit) näillä eväillä ja avuilla joita perhe saa, miksi lapsi pitäisi sijoittaa pois äitinsä luota? Onko sinusta lapsen parempi olla sijaisperheessä kuin fyysisen äitinsä luona, JOS lapsi voi hyvin siinä tilanteessa?
Mistä tiedät, että yh-äitisi, jonka lapset ovat sinulla pari kertaa kuussa, todellakin lepäilee kotona? Karrikoiden: Hänhän voi pitää kotonaan vaikka bordellia ;) Mistä sinä sen tiedät?
Oletkohan ymmärtänyt asemasi ihan oikein?
Sinun ei kuulu moralisoida lasten vanhempien käytöstä tai tällaisilla palstoilla hymistellä "oman" yh-äitisi nuhteettomuutta. Sinun pitäisi vain ajatella hoidossasi olevien lasten olemista luonasi, eikä nostaa "ammattikuntaasi" avuntarvisijoiden yläpuolelle.
Ymmärrän hyvin, että aloituksesi oli pelkkä provo, huono sellainen. Mutta puheenvuoroni osoitankin juuri sinunlaisillesi pahanpuhujille ja moralisteille, jotka omahyväisyydessänne toivottavasti tukehtuvat sosiaalilainsäädäntö-kirjaseen.
Luin aloituksen uudelleen ja mainitsitkin, että lapsi on isällään kolmanneksen kuukaudessa. Olen pahoillani. Luin epätarkasti.
Todennäköisesti isä ei halua tavata lastaan enempää, eikä halua häntä luokeseen asumaan, koska tilanne on se mikä se on. JOS isä haluaisi, hän olisi jo hakenut lähihuoltajuutta, eikä sinun puuttumista asiaan tarvittaisi lainkaan.
Haiskahtaa siltä, että sinulla on jonkinlainen suhde tähän perheeseen... tai kenties isään ? ;)
nimettömänä keskustelupalstalla,siinähän ei ole mitään väärää.
Tuli mieleeni että mahdoitkohan tunnistaa itsesi kun noin kimpaannuit =)
Etkä osannut edelleenkään vastata yhteenkään kysymykseen jota tuossa pohdiskelin:
Kuinka kauan tukitoimia jatketaan ennenkuin ne todetaan hyödyttömiksi kun mitään muutosta parempaan ei tule.
Tiedän vain sen että hän säännölliseti hakee ja palauttaa lapsen,eikä minulla ole suhdetta isään =) ulkonäöltä hänet tunnen koska olen nähnyt hänet lapsensa kanssa jonka tunnen.
Tukitoimia jatketaan niin kauan kun niistä katsotaan olevan hyötyä perheelle ja varsinkin lapselle. Ei ole sosiaalitäditkään ensimmäisenä sijoittamassa lapsia pois, jos toimilla voidaan tukea perheen pärjäämistä arkielämässä.
Viittaat todettuun alkoholiongelmaan.... sekin on sellainen asia, ettei edes yh-äitiä viedä sen takia saunan taakse....Jos sinua asia kovasti vaivaa, voit aina tehdä lastensuojeluilmoituksen...tai tarjoa sitä apua hänelle.
Turha sitä on nurkan takana voivotella ja tuntea itsensä NIIN hyväksi että.....
Ehkäpä lapsen hyvinvointia ajatellen - ja yhteiskunnan ja sosiaalitoimen turhanaikaisen hyysäämisen ja ymmärtämisen takia - sinun pitääkin ottaa suoraan lapsen isään yhteyttä, eikä lastenvalvojaan? Kerrot kaikki tietosi lapsen isälle. Minusta on vastuutonta, että sinä tiedät noin paljon, ja pimität tiedot lapsen ISÄLTÄ!!!
Jospa isä ei ole tietoinen tilanteesta! Ajattelepa, ihan tietämätön hyvä isä ja sosiaalitoimea rasitetaan ihan turhaan moisella menoerällä, kuin esim. tukipalvelut!
Leski on aina leski; yh-leskeys vieläkin arvostetumpaa :D
Ei, anonymiudessa ei ole mitään väärää. Eikä ole myös mitään väärää pohtia sinun motiivejasi ;)
Ehkäpä minä olen se surullinen leski-yh-äiti, joka lepää, kuntoilee, siivoaa ja leipoo koko viikonlopun kotona, kun lapset ovat sinulla?
Ajattelitko sitä? ;)
Tukitoimia jatketaan, kunnes lapsi alkaa oireilla vallitsevassa tilanteessa tai täyttää 18. Todennäköistä on, että tukitoimet loppuvat, kun äidin voimavarat ovat palautuneet ja hän on taas sinunlaistesikin silmin katsottuna hyväksytty yhteiskuntamme jäsen.
Vastasit ympäripyöreästi kysymykseeni tukiperheen koulutuksesta tehtäväänsä ja ammattitaidon ylläpitämiseksi.
Oletko sinä Jossu joku bioäiti jonka lapset on huostaanotettu?
Katkeria nuo vastaukset ja mikä naurun aihe on se että joku on yksinhuoltaja jäätyään lekeksi?oletko todellakin noin tyhmä minkä kuvan itsestäsi annat?
Miten niin kunnioitettavaa olla yh-leski?Kyllä elämässä sattuu ihan oikeasti niin että puoliso kuolee.Hän voi kuolla nuorena,parikymppisenä,tuoreena isänä tai äitinä.
Yksinhuoltajaksi voi myös joutua kuoleman kautta,ei aina tarvitse olla holtiton juoppo jakorasia että on yh.Oletko sitä mieltä että apu ei ole tarpeen nuorelle leskiäidille tai leski-isälle?
Loukkaannuin tosi paljon halveksivasta tavastasi mainita nuoret lesket.
Arvaa miltä tuntuu jäädä leskeksi kun kotona on kaksi pientä tyttöä,niin pieniä ettei parin vuoden päästä äitiä muista ja äiti kuolee 24 vuotiaana rintasyöpään?Isä yhtä nuori.Tai miltä tuntuu jäädä leskeksi kolmen alta kouluikäisen lapsen kanssa,uusi omakotitalo nipin napin velkana,itse äitiyslomalla,hirvittävän iso talovelka päällä ja mies työmatkalla joutuu kolariin ja kuolee.Ikää vähän yli parikymmentä sekä perheen isällä että äidillä.Molemmat ovat lähipiiristäni.
Se ei ollut halveksuntaa leskiä kohtaan, vaan sarkastinen tyylini kommentoida tuon kirjoittavan sijaisperheen edustajan naurettavaa ajatusta nostaa leskiyh-äitiys muunlaisen yh-äitiyden yläpuolelle.
En eläissäni ole halveksunut ainoatakaan ihmisryhmää, joten olet ymmärtänyt kirjoitukseni - miten olet sen halunnut ymmärtää.
Mielestäni yksinhuoltajat ovat samalla viivalla, eikä toisen pidä toista vähätellä, eikä toista toisen yläpuolelle asettaa.
Arvomaailmasi välittyy lauseesta: "..ei aina tarvitse olla holtiton juoppo jakorasia että on yh."
En kommentoi enempää ts. jätän sanomisesi omaan arvoonsa, koska edustat yllä olevan lauselmasi perusteella minulle ihmisryhmää, joka ei ansaitse edes ykenkatsettani.
Sivustaseuraaja et ole; olet ollut keskustelussa mukana jo alusta alkaen. Ei tarvitse olla ihmeemmin lukutaitoa eikä olla ennustaja, kun tajuaa, että sinä hermostuit keskusteluketjusta ja pommitat nyt "sivustaseuraajana".
Pst. tämä tässä tällä erää. Sen kun hehkutat täällä muiden onnettomuuksilla ja arvostelet yksinhuoltajia niin paljon kuin haluat, sinunlaisiasi maailmassa riittää ;D
Sinua käy vähän sääliksi.
Et (kuten edell. kirjoittaja totesi) tiedä, millaista on olla sekä yksinhuoltaja että leski.
Et tiedä millaista on olla äiti tai isä lapsille, jotka aivan liian nuorina ovat menettäneet toisen vanhempansa. Et tiedä. Et tiedä, millaista on TODELLA YKSIN HUOLTAA lapset. Ei ole niitä joka-toinen-vkl-vapaita. Ei ole ex-puolisoa, joka ostelee lapsille vaatteita, harrastusvälineitä, joka kuljettaa heitä matkoilla. Et tiedä, mitä on TÄYSIN YKSIN kantaa KAIKESTA vastuu.
Onneksi et tiedä. Minä tiedän. On kaksi eri asiaa olla TOTAALIYKSINHUOLTAJA ja yksinhuoltaja. Näin se on ja elämä ottaa ja antaa.
Pidän itseäni todella yh:na, vaikka äiti lapsella onkin, äiti toteuttaa itseään kosteissa ympyröissä. Häneltä ei apua saa. Eikä juuri muiltakaan.
Ei osta äiti vaatteita lapselle, puhumattakaan että joskus lukisi iltasadun.
Useimmilla yksinhuoltajilla kuitenkin joku on, exä, uusi ihastus, jne. Se helpottaa PALJON tilannetta,
hyvin paljon.
Me joilla ei tuollaisia mahdollisuuksia ole, joudumme todellakin tekemään KAIKEN, YKSIN. Siinä asiassa leski todellakin on oikeassa. Moni yh ymmärtää kyllä mitä tässä tarkoitetaan, joidenkin pitää kokea itse, ennenkuin tajuavat.
Kaikesta huolimatta, helppoa ei varmasti ole kenelläkään.
Jotenkin tuntuu, että aina löydämme ihmettelyn aihetta naapureistamme, sukulaisista tai ystävien miehistä. Jospa katsoisimme samalla itseämme peilistä. Voisi näkyä vielä ihemeelisempi näky.
Koskaan ei pitäisi mennä luulemaan ja kuvittelemaan pahaa pienen lapsen yksinhuoltajaäidistä ellei ole ensin kysynyt häneltä itseltään tai ole täysin varma.
Mistä voit tietää mitä hän on kokenut elämässään, mikä häntä väsyttää, mikä ajoi yksinhuoltajaksi, mitkä ongelmat kenties seuraavat häntä päivittäin.
Auttaa voit häntä, jos sydäntä löytyy.
Kapakka kierroksiinkin voi olla syynä se, että hän etsii rakkautta kapakoista. Jokainen meistä tarvitsee rakkautta. Hän on varmaan kuitenkin hyvä äiti, kun kuvasit lapsen noin mukavaksi.
Ehkä hän tarvitsisi juuri sinun neuvojasi ja aikaasi, ettei tuhlaisi energiaansa turhiin yövalvomisiin ja ihmissuhteisiin.
Ehkä hän tarvitsisi vastapainoa 'turhuudenmarkinoille' (or what ever).
Jonkun joka keittäisi hänelle kahvit ja tarjoaisi palan kakkua silloin tällöin.
Ehkä hän tarvitsee juuri sinua.
Älä enää tyydy ihmettelemään, vaan yritä tutustua, kun kerran noin paljon hänestä välität.
Poika voisi saada sinusta vaikka varamummon.
Hyvin olet seurannut kyseisen naisen elämää, kun tiedät, että baareissa käy joka viikonloppu, vai?
Jopa kotiintuloajatkin tiedät...oletko aivan varma siitä, että kotiin tulee ja tuleeko yksin?Mistä muuten nuo kyseiset asiat tiedät?
ei näytä jaksavan mitenkään.Meillä oli aikanaan sama ongelma.Lisättiin minun(isä) tapaamisia.Sosiaalihuolto teki voitavansa,mutta ei auttanut.Viimein sitten lapsi kokonaan minulle.Itse en ole kokenut kasvatus"työtä" mitenkään raskaaksi ja sosiaali täditkin saavat tehdä jotain muuta.Olisin halunnut lapsen jo aikaisemmin itselleni,mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan.
Mulla on tyttö 5-v ja poika 2-v ja koiranpentu 5 kuukautta...ei mitään ongelmia jaksamisessa ja ovat isällään 2 kertaa kuukaudessa...mutta voi tehdä asiat helpommin. Ei meillä siivota joka päivä ja ei suunnitella pitkälle asioita vaan tehdään niin kuin sinä päivänä tuntuu mukavalta : )
mut en syyllistä ketään, koska ihmistyyppejä on niin erilaisia ja itse saattaisin jaksaa pienen vauvankin tässä vielä mutta sitten vois olla kyllä mies jo auttamassa : )
Olen kolmen tytön yh-isä.Kaksi murrosikäistä ja nuorin 10v.Äidin tapaamisviikonloppujen kanssa ollut ongelmia jo noin vuoden ajan,eli ei ns.vapaita viikonloppuja kyseisenä aikana.Baariin ei tee edes mieli, vaan nauttii jokaisesta vapaasta hetkestä muulla tavalla ja kerää voimia seuraavaa päivää varten.Toisilla kipukynnys valittaa asioista tuntuu olevan todella matalalla!!!