Moi! Mä oon nuori, 9.v. syntyny tyttö, ja mulla on paaljon ongelmia. Multa on kuollut 2 veljee, eno, täti, mä en oo nähny mummiani, pappaani, multa on kuollu mun läheinen kaveri ja sen takia olen ollut harkinnut itsemurhaa, mutta ajattelin, että isäni, äitini ja kaikki muut, surisivat sitä hyvin paljon. Joten vaikka olenkin näin pieni, tiedän miltä se tuntuu... Mutta mun ystäväni tuki mua, ja se näytti, mitä elämässä on vielä jäljellä... Niin paljon... Toivon että joku voisi vastata...
Itsemurha ei auta!
Ninnu
7632
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
aiheet on vapaita täälläkin niin en lähtisi asioilla, jotka ovat todella vakia, leikkimään.
Jos todella haluat apua niin käännyt es. paikallisen sairaalan puoleen ja siellä lapsipsykiatrian osastolle. he ovat ammatti-ihmisiä.
he auttoivat minunkin lapsia silloin, kun heidän isänsä ampui itsensä.
mutta jos haluat Ninnu täällä palstalla keskustella, niin menepäs vaikka tuonne hyvinvointiosastolle, ja mielenterveysfoorumiin, voit saada rakentavaa kommenttia.
ikävää kuulla että sinulla on sattunut noin nuorella iällä noin paljon ikäviä asioita.
mutta aina kannattaa elää! aina voi tehdä itsensä ja jonkun toisen olon paremmaksi!
älä luovuta tyttö!
Elämä on alussa vasta todellakin sinun kohdallasi.
Jotkut saavat kokea vaikeuksia paljon jo lapsena.
Tärkeintä on, että et peitä niitä tunteita,joita
nämä menetykset sinussa herättävät, vaan puhut niistä jonkun kanssa ja elät ne läpi. Aikanaan kyllä helpottaa. Sinulla on äiti ja isä ja muitakin läheisiä, joille sinä olet tärkeä.
Olet kykenevä käsittelemään asioitasi, jo se, että
kirjoitit ongelmistasi sen osoittaa.
Rukoilen puolestasi ja toivon sinulle hyvää elämää!
Rakas ystava,
On surullista kuulla etta sina lyhyen elamasi aikana olet jo saanut kokea niin paljon suuria menetyksia.
On kuitenkin ilo havaita etta olet hyvin jarkeva ja kehittynyt neidon alku.
Olit aivan oikeassa etta oman elamasi lopettaminen olisi hyvin itsekas teko, joka vain suuresti lisaisi surua sinun rakkaimmillesi...jota et varmastikkaan halua tehda.
Ystava...elamasi on vasta alussa, ja vaikkakin sinusta nyt voi tuntua toivottomalta... uskon/tiedan etta parempia aikoja on edessa sinulle.
Jos suinkin mahdollista, yrita keskustalla asioista Isasi ja aitisi, seka muiden sukulaisten/ystaviesi kanssa.
Vaikka et voikkaan korvata menetettya ystavaasi (han kuulosti tosi hienolta ystavalta)yrita hankkia uusia ystavia joidenka kanssa voisit keskustella asioista.
Myos kaynti terveyskeskukssa voisi olla hyva idea...voisivat paremmin perehtya tilanteesi ja ohjata oikeaan tukeen.
Muista hyvan ystavasi sanoja, "elämässä on vielä jäljellä... Niin paljon... ".
Alaka koskaan unohda etta elamasi on hyvin arvokas...silla on tarkoitus...ja sinun tehtavasi on loytaa se.
Toivon sinulle iloista juhannusta, aurinkoista kesaa seka kaikkea parasta elamallesi.
missään tapauksessa tee itsellesi mitään.
Sinunikäisesi kuuluu vielä leikkiä pihalla muiden lasten kanssa: hyppää narua ja ruutuja ja olla piilosilla. Kerroit että sulla on yksi ystävä.
Se on paljon. Kerro hänelle kaikki surusi ja murheesi ja huolesi. Se auttaa. Hänen kauttaan voit saada uusia ystäviä. Leikkiessä pihalla unohdat kuitenkin surusi ja murheesi.
Ota päivä kerrallaan silloin kun on vaikeinta.
Kysy lähtiskö joku sinun kanssasi kirkkoon.
Älä sinä noin nuorena tyttönä viitsi edes miettiä yhtikäs mitään itsemurhaa. Itsemurha ei meinaa todellakaan ole mikään ratkaisu mihinkään ongelmiin. Parhaiten sanoen se tuo vain omaisille entistä enemmän syyllisyyden tuntua. Voin se itse aivan sanoa omasta kokemuksestani. Oma rakas isäni teki meinaa 9-vuotta takaperin itsemurhan ja se ei ainakaan minusta ollut mitenkään mukavaa. En edes voinut kaikille kertoa, että isäni oli mennyt tekemään itsemurhan. En vain yksinkertaisesti voinut uskoa ja käsittää, että tällä tavoin oli päässyt käymään. Siitä puhuminen oli myös ensimmäisinä kertoina todella vaikeata. Onneksi minä olen monillekin ihan rohkeasti suostunut siitä asiasta puhumaan ja se on kyllä auttanut. Puhuminen todellakin kannattaa ja ei missään nimessä kannata muistella niitä ikäviä asioita vaan ainoastaan muistella hyviä.
Sinulle minä sanoisin, että koita nytten vain jaksaa ja kyllä se aika myös sinulla parantaa haavan, vaikka olet jo noin nuorena menettänyt monta läheistäsi. Yritä siitä huolimatta jaksaa päivä kerrallaa. Tiedän omasta henkilökohtaisesta kokemuksesta sen, että vaikeata se todellakin on.
Hauskaa kesän jatkoa sinulle!!!
Halutessasi voit myös lähettää minulle sähköpostia osoitteeseen: [email protected]
Hei
Olen 42 v nainen. Olen tänä vuonna kokenut paljon.
Meinasin kuolla bakteerin aiheuttamaan tulehdukseen, mutta henkeni pelastettiin viime sekunneilla tammikuussa.
Helmikuussa isäni kuoli.
maaliskuussa sain kuumetaudin jossa oli korkea kuume ja siitäkin paranin.
Huhtikuussa varkaat veivät kaiken omaisuuteni, arvo 15 000 markkaa.
Äitini joutui hoitokotiin, sisareni on mielenterveyspotilas edelleen, ollut sitä 13-vuotiaasta, hän on ollut mielisairaalassa suljetulla osastolla, nyt avohoidossa. Talousongelmia on työni loppui joulukuussa eikä uudest atyöstä ole tietoa. Silmäni sokeutuu, menen leikkaukseen lähipäivinä, jos jotain pystyttäis pelastaan. Elämäntehtävä voi olla muiden ihmisten auttaminen, kannustaminen ja innostaminen. Palkattakin. Kavereita tulee ja menee koko elämän ajan. Uusia saa aina, vaikkei ne korvaa vanhojen kavereitten merkitystä. On luovuttava jostain, että elämässä saisi jotain uutta. Uudelle ilolle on tehtävä tilaa - surun ja murheen kautta. Sinä pärjäät. uskoa ei tarvita kuin sinapinsiemenen verran. Se on vähän! Oletko nähnyt sinapinsiementä? Niin lukee Raamatussa.
Älä luovuta, minäkin voin tarvita sinua jossain joskus! Keksi jotain tekemistä ja halpoja harrastuksia aseta päämääriä ja pyri kehittymään. Pänttää vaikka espanjan kieltä! Joka päivä aseta uusi tavoite! Et saa kostaa omaa pahaa oloasi sukulaisille tekemällä tyhmästi - tappamalla itsensä. IHMINEN KESTÄÄ KYLLÄ, Jumala on apunamme ja turvanamme, ei me olla täällä yksin.
Enkelisi